Olin ihan varma koko tämän illan jytisevän ja salamoivan, kun keli oli aamusta jo niin hiostava, mutta mitä vielä, kaikki pilvet tuntuvat vain kiertävän meidät. Silti sääennuste näyttää salamoita pitkälle yöhön, joten saa nähdä yllättääkö ukkonen vielä. Olisi kiva nimittäin, jos ukkonen kävisi vähän puhdistamassa ilmaa, sillä kuumahan tässä on viime aikoina ollut. En silti valita, kestän nykyään lämmintä tosi paljon paremmin kuin koskaan ennen.

Tässä taannoin eräänä erittäin lämpimänä sunnuntaina me teimme retken Someron alppiniityille Häntälän notkoille. Ajoimme kerran kyltin ohi ja painoimme paikan mieleemme. Googlettelu kertoi kyseessä olevan huikeat perinnemaisemat, jotka ovat jäänne jääkaudelta nekin, kuten moni muukin asia meidän luonnossa.

Jääkauden uurtamilla notkoilla menee lyhyt luontopolku, jonka varrella laiduntavat myös lehmät. Polkua tallatessaan saakin välillä katsoa astuuko muuten vaan liejuun vai kakkaan. Meidän kulkiessa polkua ammuut olivat viettämässä iltaa aivan toisessa suunnassa, joten mitään yhteentörmäilyä ei tullut.

Kerrassaan mieletön paikka kyseessä. Jotenkin vaikea ymmärtää, että Suomessa voi nähdä tällaistakin. Luontopolun varrella olisi ollut myös laavu, mutta sitä emme käyneet katsomassa. Joku toinen kerta täytyy mennä käymään, jos olisi jo enemmän muitakin kukkia kukassa kuin keto-orvokit. Pikkuapolloakaan emme bonganneet.

Jos tämä retkikohde kiinnostaa, laita googlemapsiin Häntäläntie 322 ja jätä auto kyläkeskuksen pihaan. Lämmin suositus tälle paikalle, sopii hyvin pieneen iltakäppäilyyn ja palautumiseen.

Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun näin Turun Martin katuja astelevan tytön vaaleansininen kukkamekko päällään ja muistan ajatelleeni hänen tyylinsä olleen täydellinen. Se mekko sopi hänelle täydellisesti, mekko oli sopivan mittainen ja tosiaan, kukallinen. Painoin sen mieleeni, koska tiesin haluavani samanlaisen mekon. Sitten joskus.

Se joskus on nyt. Alan olla valmis vaaleansinisen kukkamekon hankintaan. Itse asiassa minulla on yksi ja se minulla on päällä tämän postauksen kuvissa. Se ei kuitenkaan ole just sellainen kuin sillä tytöllä Martissa, eikä täytä aukkoa vaatekaapissani.

Nyt, kun saan taas ostaa vaatteita, googlettelin eilen netin kaikki vastuulliset nettikaupat läpi löytämättä kuitenkaan mitään järkevää. Kaikista vähiten vaaleansinisiä kukkamekkoja. Vain yhden Marimekon ennemmin vihertävän päivänkakkaramekon ja senkin vielä onnekseni alennuksesta. Ostin, koska en muutenkaan omista mekkoja hirveän paljon.

Tykkään nykyisestä ostofilosofiastani enemmän kuin aiemmasta. Kun sallin itselleni ainoastaan suomalaisen vastuullisen muodin ostamisen, karsii se ostamista siinä mielessä tehokkaasti, että suomalainen käsityö ei ole yhtä halpaa kuin pikamuoti. Yhden päivänkakkaramekon hinnalla olisi saanut 10 mekkoa pikamuotiliikkeestä, mutta päivänkakkaramekosta toivottavasti on iloa ikuisesti toisin kuin pikamuotimekoista. Mieluummin maksan laadukkaasta vaatteesta satkun harvemmin kuin pari käyttökertaa kestävästä retusta vähän vähemmän, mutta useammin.

Todellisuudessa pikamuodin hinta todennäköisesti on enemmän kuin se, että ostaisi laadukkaampaa, mutta yksittäisellä kerralla enemmän maksavaa muotia. Vaikka siis ostaisi sitä pikamuotiakin harvemmin, ei se poista totuutta siitä kuinka kestämätön asia koko pikamuoti edes on. Jatkuvasti vaihtuvat mallistot, uutuudet ja kaikki tuotanto taustalla – ei vain tunnu niin hyvältä kuin ajatus siitä, että viikko sitten tilaamani pellavahousut suomalainen emäntä aikoo tehdä minulle 50 päivässä. Hän tekee ne vain minua varten eikä hänellä ole niitä varastossa, koska nehän olisivat ihan hukkaan heitettyä aikaa ja luontoa, jos ne jäisivätkin myymättä. Minä voin kyllä odottaa minun housujani sen 50 päivää, kunhan kukaan ei kaada yhtään kuusta tai käytä aivan liian montaa litraa vettä niiden takia.