Hemmetti, mikä viikko mulla on ollut ja tänään on vasta keskiviikko. Kuten tiedätte, autoni hajosi sunnuntaina ja siitä kirjoittelin edellisessä postauksessa maanantaina. Eilen oli tarkoitus hakea pyörähuollosta mun pyörä, jonka vein siis jälkisähköistykseen heinäkuun alkupuolella. Just sen takia, jos auto hajoaa.

Onnistuin jättämään mun avaimet pyörähuoltoon ja huomasin sen siis vasta kotipihassa, kun olisi pitänyt pyörä saada varastoon ja tietysti lukkoon. Niinpä sitten istuskelin talomme edessä jotain tunnin odottelemassa Tahkista töistä kotiin.

Tänään autokorjaajasetä soitti ja pääsin hakemaan pösön kotiin. Samalla reissulla hain myös avaimet pyörähuollosta, joten just tällä hetkellä mulla on kaikki asiat kasassa ja järjestyksessä. Huhhuh. Saa nähdä kuinka kauan tästäkin saa taas nauttia, mutta tätähän tämä elämä on.

Ajattelinkin nyt rentouttaa itseni ja teidät latomalla tähän postaukseen rauhallisia metsäkuvia. Ne toimivat aina. Se on tutkittukin, että metsäkuvat rauhoittavat. Metsä itsessään laskee verenpainetta, mutta hyötyä saa myös metsäkuvista. Kävimme lauantaina ihmettelemässä lakkoja ja mustikoita yhden luontopolun varrella, joka kuuluu Kurjenrahkan kansallispuistoon.

Kävelimme suon läpi, joka näytti joka suuntaan kunnon erämaasuolta. Tuli vähän lappifiilis. Tosi hieno paikka, eikä siis tarvinnut kauas maantiestä mennä. Reitti lähtee Savojärven kierroksen parkkista vastapäätä.

Kävimme kääntymässä kolmen kilometrin päässä tulipaikalla, jossa söimme lounaan. Takaisin tullessa poimimme mustikat talteen, jonka jälkeen pidimme kahvitauon. Oli ihanaa. Tuolloin olenkin viimeksi ollut kunnolla rentoutunut, koska sunnuntainahan sitten kaikki hulluus alkoi.

Nyt menen tekemään ruokaa ja sitten taidan palkita itseni neulomalla.

Elämä sai uuden käänteen eilen, kun olimme ihan kasuaalisti lähdössä käymään Skanssin kauppakeskuksessa raivoisan siivoussunnuntain päätteeksi. Vaan emme lähteneetkään, koska autoni päätti hajota niin lopullisesti, ettei se vielä tänäänkään suostunut käynnistymään. Ensimmäinen ajatus tilanteessa, jossa auto ei aio liikkua: millä minä menen huomenna tai ylipäätään koko viikolla töihin?

Onneksi nykyinen sijaintimme on siitä mainio, että täältä on helpompi saada kyyti työkaverilta töihin kuin aiemmassa asuinpaikassamme. Niinpä pääsin töihin tänään ihan helposti, mutta en ajatellut ihan koko viikkoa työkaveria pyytää kuskiksi.

Auton hajoaminen on aina ollut suurin pelkoni ikinä missään. Se johtuu siitä, että työmatkani on aina ollut sellainen, mitä ei ole päässyt kulkemaan julkisilla. Niin nytkin, vaikka asutaankin Fölin viitoittamien teiden varsilla. Kuitenkaan minun työpaikkani portaiden juureen ei Föli kulje vaan busseilu vaatii useamman kilometrin kävelyn ja sehän nyt on tietysti aivan kamalaa. Puhumattakaan siitä, että työmatkoihin käytetty aika tuplaantuu.

Olen tähän asti pystynyt kuitenkin olemaan ihmeen rauhallinen. Sain jopa nukuttua viime yönä ja näin unta bileistä, joihin minua ei oltu kutsuttu. Aamulla varmistin vakuutusyhtiöltä hinaushommat ja sen jälkeen korjaamolta ottavatko he pösön huolekseen. Heillä oli kalenteri täynnä, mutta he suosittelivat toista paikkaa, johon setä lupasi auton ottaa heti. Iltapäivällä odottelin hinuria sitten ja saatiinhan se ranskalainen kyytiin sen jälkeen, kun minä olin ensin vähän kokeillut kuinka paljon dieselpösö painaa. Kevyt oli ja ajattelinkin, että voisin mennä johonkin autontyöntökisoihin.

Vaikka sainkin auton hinuriin ja huoltoon, kummitteli takaraivossa vielä loppuviikon töihin kulkeminen. Olin jo kitisemässä esimieheltä lupaa etätöihin, mutta lopulta päätin olla malli-ihminen ja huolehtia itseni työpaikalle, kun se minun velvollisuuksiini kuitenkin kuuluu. 

Harmittelin jo eilen, kun pyöräni on edelleen jälkisähköistyshuollossa eikä siitä ole kuulunut mitään.  Vein sen sinne kuukausi sitten juuri tällaisten tilanteiden varalta, jotta pääsisin jollain töihin, jos pösö hyytyy. Niinpä laitoin pyöräpaikkaankin sähköpostia jo aamulla ja kyselin Kaunottaren tilannetta. Sain illalla vastauksen, että pyörä on ollut jo viikon verran valmis, jei! Niinpä sekin murhe katosi, koska voin hakea pyörän huomenna ja pääsen sillä töihin loppuviikon, jos auto ei tule helpolla ja halvalla kuntoon.

Eniten hämmentää tämä oma rauhallisuus. Ehkä tililläni pyörivä toimintatonni rauhoittaa tai sitten tieto tämän viikon jälkeen alkavasta lomasta tekee minusta tasapainoisen. Täytyy kuitenkin sanoa, että paljon helpompi tapa tämä on suhtautua kuin se, että olisin hermot riekaleina. Ehkä olen jo hahmottaut, että uusia autoja saa kaupasta?

Palaan asiaan auton osalta, kun saan kuulla, minkä diagnoosin setä antaa. Jos sinua kiinnostaa, siihen siis tulee virtaa ja startti toimii, mutta jotain puuttuu, jotta se lähtisi käyntiin.