Hitsi tämä viikko on tuntunut pitkältä. Olin jo eilen aivan torstaissa ja petyin aina, kun tajusin torstain olevan vasta tänään. Tänään ei ole ihan mikä tahansa torstai vaan tänään on Älä laihduta -päivä. Älä laihduta -päivässä ei ole kyse siitä, ettei saisi laihduttaa vaan halutaan kyseenalaistaa laihdutuskulttuuri, edistää kehorauhaa ja ennaltaehkäistä syömishäiriöitä. Esimerkiksi. Hyvinvoinnista saa olla kiinnostunut, mutta äärimmäisyyksiin meneminen eivätkä ikuiset dieetit välttämättä ole kovin kestäviä valintoja.

Itsekin ajattelin koko nuoruuteni ”pitäisi laihtua”, vaikka oikeasti ei pitänyt. Olisin kyllä voinut tehdä hyvinvointini eteen todella paljon enemmän, mutta lihava en ollut. Kunnes ”pitäisi laihtua” -ajattelu teki minusta sellaisen. Sitä saa, mitä ajattelee ja mistä puhuu. Olisin tosissaan voinut opetella syömään kunnolla jo nuorena, mutta laihdutusajattelu teki sen, etten syönyt tarpeeksi. En uskaltanut syödä riittävästi, koska en oikeastaan tiennyt asiasta paljoakaan vaan sorruin siihen, että jos haluaa olla laiha, ei voi syödä niin paljon. Eihän se nyt ihan niin kuitenkaan mene, ei ollenkaan.

Vielä näin raskaanakin ollessa vanhana akkana kärsin siitä, etten todennäköisesti osaa syödä tarpeeksi. En oikeastaan mistään muusta ole viime viikkoina valittanut kuin jatkuvasta nälästä. Tällä viikolla on ollut kaksi päivää, kun olen saanut nauttia nälättömistä hetkistä, mutta juuri tälläkin hetkellä nälkä kurnii ja pitäisi olla jo jääkaapilla.

Raskaus on myös tuonut mahani häpeilemättömästi esiin sekä instaan että nyt tänne. Ei puhettakaan, että voisin julkaista mahakuvia, jos en olisi raskaana. Häpesin mitättömiä läskejäni jo silloin 10-15 vuotta sitten, kun niitä ei edes ollut. Miettikää, miten vahingollinen suomalaisten laihdutuskulttuuri on. Kaikki laihduttavat koko elämänsä lopputuloksena se, että ei uskalleta syödä riittävästi ja vuodesta toiseen aloitetaan aina uusi dieetti. Lopputuloksena täysin sekaisin oleva aineenvaihdunta, eikä mitään muita tuloksia. Tietysti sitten on se osa, jotka onnistuvat tekemään ihan oikean elämäntapamuutoksen. Niistä tarinoista tykkään. Ne luovat toivoa muillekin.

Ja mistä nuoret oppivat sanomaan ”pitäisi laihtua”? Meiltä vanhoilta akoilta. Keho- ja ruokarauha kaikille, kiitos.

Onko otsikon kysymys tuttu ajatus sinulle? Miten voi tietää haluaako lapsia? Tätä olen useamman vuoden itse nimittäin pohtinut ja välillä myös haastatellut työkavereita toivoen jonkun sanovan jotain, mistä vaan voisi tietää. Mutta ei, kukaan ei koskaan osannut sanoa. Jotkut ovat tienneet jo nuoresta asti haluavansa suurperheen ja jotkut kommentoivat, että onhan se raskasta, mutta kuitenkin antoisaa. Ota näistä siis selvää sitten…

Eräissä kekkereissä vuosia sitten kuulin miesten puhuvan keskenään siitä, että miten voi tietää haluaako lapsia. Toinen jo isäksi tullut vastasi toiselle sen vain tietävän. Kyllä sen sitten tietää. Entä jos ei oikeasti osaa päättää? Entä jos on jo reilusti yli 35, eikä ole mitään hajua, mitä haluaa? Ei ole omakotitaloa eikä edes naimisissa.

En varmasti ole ainoa nainen näiden ajatusten kanssa. Kun vuodet vain vierivät, mutta ei tiedä. Periaatteessa haluaisi, mutta mitä jos eläisikin vain kahdestaan miehen kanssa? Jos houkuttelisin Tahkiksen muuttamaan kanssani ulkomaille tai ainakin aluksi kiertämään maailmaa? Olisi ihanaa asua Skotlannissa, vaeltaa jossain Kroatissa ja kokea mielettömiä seikkailuja yhdessä.

Tuli korona, eikä ulkomaille voinut lähteä. Ei siis sillä, että olisin uskaltanut lentää, mutta olin jo alkanut puhua asiasta ääneen. Että johonkin voisi lähteä. Ja lentää. Käytiin vaeltamassa molempien ensimmäinen oikea vaellus UKK:ssa, joka oli tietysti uskomaton kokemus. Kaikki etelän materialismikeskeisyys ja betoni tuntui ihanan kaukaiselta. Sitä tunsi itsensä niin pieneksi keskellä tuntureita tunturikiurujen iloitessa vieressä. Näki, kun sadealue uhkasi ja pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun se ei tullutkaan päälle.

RASKAUS YLLÄTTI

Loppuvuodesta tulinkin raskaaksi. Ihan tuosta noin vaan. Raskaustestin kaksi viivaa olivat ihan käsittämätön asia, en ikinä ajatellut, että voisin olla raskaana. Mutta niin vaan olin. Eipä tarvinnut enää miettiä haluanko lapsia, koska nyt sellainen tulee. En missään kohdassa ole ajatellut, etten halua tätä vaan ennemmin raskaus tuntui todella luonnolliselta ja siltä, että näin tämän kuuluukin mennä. Mitä sitten, jos ei päästä kiertämään maailmaa kahdestaan? Mitä sitten, vaikka ei päästä vaeltamaan hetkeen? Kaikkea ehtii tehdä myöhemmin. Aivan liian pitkään tässä on jo ehtinyt touhuamaan ilman lasta.

Vaikken ole vielä lähelläkään synnytystä, on raskaus ehtinyt tuomaan mukanaan kaikkea mahtavaa meille molemmille. Potkut näkyvät jo vähitellen ja tänään ostimme söpön mittarimatopehmolelun. Kaikki on niin söpöä just nyt. 😀 <3 En jaksa vaivata päätäni edes rahalla, vaikka tiedän kaiken tulevan maksamaan paljon. Ajattelen vain, että on ne muutkin selvinneet taloudellisesti ja muutenkin.

Otsikon kysymykseen en silti tiedä vastausta. En tiedä kannattaako tehdä niin kuin me tehtiin, kokeiltiin. 😀 Meidän kohdalla tämä toki oli ihan toimiva tapa. Sen vain tiedän, että jos pohtii ja pohtii, aikaa kuluu liikaa eikä välttämättä koskaan saa tietää.

Seuraa seikkailujani instassa. 🙂