Ei voi kyllä muuta sanoa kuin huh hellettä, jälleen kerran. Nyt onneksi tämä on henkisesti helpompaa, kun jäljellä on enää yksi työpäivä ja sen jälkeen voin ihan oikeasti korvata liian hikiset yöunet nukkumalla ihan mihin aikaan vaan päivällä. Oikeastaan on aika sama millaiset kelit äitiyslomalla on, vaikka tietysti mitä viileämpi, sen enemmän pystyn tekemään ja saamaan aikaiseksi asioita. Tosin hellettä en kyllä ilman raskauttakaan oikein jaksaisi, juuri siksi, kun silloin ei vain pysty tekemään mitään.

Internetiä olen ehtinyt lukemaan sen verran menneinä päivinä, että huomaan ilmastokriisikeskustelun nostavan jälleen päätään. Facessa tuli vastaan joku lehtiartikkeli, jossa puhuttiin ilmastonmuutoksesta ja yllättäen ensimmäinen kommentti oli jonkun Pekan ”höpönlöpön, ei ilmastonmuutosta ole, kyllä aina on ollut kuuma”. Ottaakohan Pekka huomioon, että ennen vanhaan kuitenkin satoi ja ukkosti välillä eikä talvisin joko ollut tosi kylmä tai tosi lämmin? Tällä hetkellä, kun menee ulos, osoittelen sormella nurmikkoa, joka on muuttunut keltaiseksi ja pihlajia, jotka kohta kuivuvat pois. Sekö on aivan normaalia? Kunpa ihmiset muistaisivat sen, että nyt puhutaan ääriolosuhteista ja niiden lisääntymisestä, eikä vain siitä onko 20 vuotta sitten ollut 30 asteen helteitä vai ei.

Olen törmännyt myös puheeseen instassa siitä, kun tuntuu toivottomalta yksilönä enää tehdä enempää. Minusta ei tarvitsekaan. Se riittää, kun tekee sen, mitä pystyy. On myös totta, että tarvitaan yleisellä tasolla, ehkä jopa poliittisesti, tekoja. Olen esimerkiksi itse äärimmäisen tyytyväinen siihen päätökseen, että jatkossa kaikki EU:n ulkopuolelta tulevat tavarat on tullattava. Se on mielestäni yksi tällainen yleisen tason teko. Mitä vähemmän ihmiset tilaavat paskaa tuolta jostain vain, koska se on halpaa, sen parempi. Mitä vähemmän kulutamme luonnonvaroja omalla toiminnalla, sen parempi.

Olen jotenkin tosi paljon kaivannut itsessänikin sen vanhan ilmastonmuutosihmisen heräämistä. Korona vei kaiken huomion, eikä ilmastosta oikein enää kohkattu niin paljon, mutta on ilahduttavaa huomata sen palaavan nyt.

liian kuuma tehdä mitään

Me ollaan tänään vietetty liian kuumaa päivää liian kuumassa kerrostaloasunnossa, koska parempaakaan ei ole. Ulos on turha mennä ja sisällä ei kannata liikkua, ellei halua hiota. OIkeastaan hiotakseen ei tarvitse edes liikkua. Sen verran kyllä tein, että leipasin tiikerikakun, kun tarvii kai töihin jotain viedä viimeisen työpäivän kunniaksi. Raskausaivojen takia kippasin perunajauhot voin sekaan, vaikka piti ihan vaan sokeri ja voi vaahdottaa…

Seuraavaksi mittaan sokerit ja menen suihkuun. Sitten syödään lättyjä.

Huh, hellettä, prkl.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Jotenkin ihan käsittämätöntä, että mulla alkaa ihan pian äitiysloma!! Enää kaksi päivää töitä jäljellä! On myös käsittämätöntä, kun todennäköisesti pystyn tekemään sittenkin töitä loppuun asti, vaikka viime viikolla en ollut niinkään varma asiasta. Väsymystä on ollut edelleen, ainakin alkuviikosta, kun taas tänään olen ollut ihmeen pirteä. Kävin jopa syömässä töiden jälkeen työporukalla keskustassa ja vaikka olikin kuuma, selvisin hyvin. Sitä en tiedä miten tulen viikonlopusta selviämään, kun sääennuste näyttää taas ihan kamalalta, mutta ei tässä nyt auta. Kun saan vaan työt hoidettua, on ihan sama miten paljon valvon öisin. Sitten on aikaa nukkua päivällä.

En ole yhtään miettinyt vielä, mitä aion tehdä äitiyslomalla muuta kuin juosta neuvolassa joka viikko. Menen sinne ensi viikolla, sitä seuraavalla ja varmaan myös sitä seuraavalla. Kuulemma loppuraskaudessa seuraillaan tiheämpään tahtiin, ettei tule mitään myrkytystä tai muita raskausajan juttuja. Kävinkin juuri tiistaina omasta pyynnöstäni labrassa mittauttamassa maksa- ja sappiarvot näiden kaikkien kutkutusten takia, jotka ovat vaivanneet viime viikosta lähtien. Kaikki oli kuitenkin onneksi kunnossa.

Kun on vain kaksi päivää töitä jäljellä, on alkanut iskeä pieni haikeus enkä siis haluaisi millään päästää irti. Olisi jotenkin niin miljoonasti sanottavaa ja kerrottavaa muille, että muistakaa sitten tämä ja tämä asia. 😀 Oletan kuitenkin, että pärjäävät hetken ilman minuakin. 😀 Mahdankohan vain itse osata olla ilman töitä? 😀 Täytyy toivoa vauvakuplan imaisevan mukanaan enkä enää todellakaan muista koko työelämää hetkeen.

Joka tapauksessa nyt alkaa tuntua siltä, että on voiton puolella. Että kyllä mä tähän pystyn, vain kaksi päivää. 🙂

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa