Pahoittelut heti näin alkuun, jos tässä postauksessa toistuu samat asiat kuin edellisissä. Pää on jokseenkin jumissa, joten en yhtään muista, jos olen jostain samasta asiasta jo aiemmin maininnut. 😀 Vauva-arki on nimittäin alkanut nyt tosissaan, sillä mies palasi töihin maanantaina ja minä jäin vauvan kanssa kaksistaan kotiin. Hoidan yösyötöt, aamun ja koko päivän, kunnes mies tulee töistä. Tosin silloinkin olisin edelleen sohvaan kahlittu vauvan kanssa, ellen törkkäisi vauvaa isin syliin. Siinä vaiheessa nimittäin minulla on jo jäätävä nälkä ja jomman kumman on tehtävä mulle eväät, koska vauva joko nukkuu sylissäni tai on rinnalla. Tänään delegoin vauvan isille, jotta sain itse tehtyä syötävää, syötyä, siivoiltua ja tartuttua läppäriin.

Nämä päivät eivät ole olleet mitenkään helppoja. Korostan jälleen sitä, etten kyllä missään vaiheessa ole ajatellut vauvahommien olevan helppoa. Halusinpa vaan sanoa silti ääneen. Kaikki päivät ovat olleet aikamoista hakemista omien ja vauvan tarpeiden tyydyttämisen yhteensovittamisen suhteen. Maanantai ja eilinen olivat ihan jäätäviä tiheän imun päiviä nimittäin. Jos laskin vauvan käsistäni hetkeksi, alkoi välitön huuto. Maanantaina söin siitä huolimatta ja pääsin vaunulenkille aamupäivällä, mutta eilen molemmat hieman epäonnistuivat. Vaunulenkille hyvää väliä ei oikein tullut ja kun yritin myöhemmin väkisin, jouduin palata takaisin kotiin, kun vauva vaan huusi vaunuissa.

HEMMETIN TUTTI

Tässä kohtaa moni sanoo, että mites tutti? Olen yrittänyt selvitä ilman niin paljon kuin mahdollista, sillä vihaan imetysvaikeuksia. Tuttia ei kannattaisi antaa vauvalle ennen kuin imuote on kunnossa ja meillähän tämän kanssa mentiin tietysti perse edeltä puuhun, koska miksi ei? Miksi tehdä tästä helppoa, jos voi mennä kaikista vaikeimman kautta? Noh, sillehän ei tietysti mitään voi, että vauvalle annettiin tutti jo sairaalassa ja toisekseen hän sai pullosta ruokaa jo heti alussa. Tänään olin tosi epätoivoinen ja törkkäsin tutin suuhun, jotta pääsen sinne hemmetin vaunulenkille. Siitä tuli ihan tylsä mieli, sillä vauva oli silmät auki koko matkan vaunuissa ja piti tutista kiinni koko matkan. Mietin mahtoiko hänen olla sittenkin kamala nälkä ja minä pakotin ulos kesken kaiken?

Vaunulenkin jälkeen huomasi hyvin tutin vaikutuksen imuun, kun hän piti tietysti rintaa tuttina. Voin kertoa, että se ei tunnu hyvältä. Silti tämä päivä on nyt tähän asti ollut näistä kaikista helpoin, kun tänään vauva on jopa nukahtanut syliini pari kertaa eikä vain nokkinut koko ajan. Jotain mahavaivaa hänellä on, eikä se nyt ole ihme, kun pelaillaan korvikkeiden kanssa. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt pumpata missään välissä, mutta tänään kyllä on tarkoitus.

Vein vauvan vaunuissa parvekkeelle…

Iltapäivän imetysherkut

Se ei ole tarkoitus, että blogini on pelkkää vauvatouhua koko loppuelämän vaan pakko päästä purkautumaan johonkin. Kun mies tulee töistä, huomaan etten ole koko päivänä puhunut kenenkään kanssa. Ja tämä vauva-arki on kestänyt vasta pari päivää. 😀

Taas on lauantai ja ilta. Kaikki päivät menevät ihan jäätävää vauhtia ja joka ilta sitä ihmettelee kuinka kello voi taas olla noin paljon. Tavallaan se on hyvä asia, sillä odotan sitä aikaa, kun vauva jaksaa jo olla vähän hereilläkin ja seurustella, vaikka toisaalta en tietenkään haluaisi vauva-ajan olevan ohi liian nopeaa. Joku muukin varmaan tunnistaa ajatuksen, vai?

Olen huomannut meidän vauva-arjen todennäköissti olevan jokseenkin erilaista lisämaidon antamisen takia. Maidontuotantoni taitaa laahata pahoin perässä, sillä vauva ei ole tyytyväinen kuin päivän muutaman imetyskerran jälkeen. Jos olisimme saaneet alusta asti pelkästään imettää, olisimme todennäköisesti olleet vielä enemmän ihmeissämme useaan otteeseen miten tämän nyt saa nukkumaan ja mitä tämä nyt haluaa. Lisämaidon kanssa on liian helppo laittaa paita takaisin päälle ja todeta, että jos sitten korviketta loput. Joskus tosin se korvikemäärä on ollut vaivaiset 30 milliä ja sitten tulee olo, että luovutin taas liian helposti. Toinen puoli on se, että jos on imettänyt jo tunnin, kai sen pitäisi alkaa jo vähitellen riittämään? On kamalan vaikeaa vetää raja johonkin, jos jää odottamaan vauvan sylkäisevän nännin suustaan joskus. Meillä sitä harvemmin tuntuu tapahtuvan, ennemmin hän nukahtaa tissille ja suuttuu, jos yrittää laittaa hanat kiinni.

Tänään me käytiin jopa aamulenkillä! Tosin se oli kyllä puolilta päivin, mutta aamupalan jälkeen silti. Olisi kiva aina ehtiä heti aamusta ulos, sillä se piristää yhtä hyvin kuin aamutee, jota en tällä hetkellä viitsi kofeiinillisena versiona juoda ollenkaan. Sitten taas imetettiin, syötiin ite, imetettiin, imetettiin lisää ja äsken tein omenakaurapaistoksen. Vauva nukkuu ja tässä yritän pikakirjoittaa, koska heräämisen hetki voi olla koska tahansa. Sitten taas imetetään ja ihmetellään iltavilliä, se on kolmen tunnin nukutus aina ysin jälkeen. Siitäkin pitäisi jotenkin päästä eroon, sillä toisen meistä pitää käydä töissäkin.

Nyt täytyy syödä, jotta ehtii senkin tehdä tälle illalle. 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa