Meidän lapsi täytti neljä kuukautta jouluna. Samaisella viikolla saimme lastenpolilta vihreää valoa kiinteiden aloittamiseen, mutta emme silti iskeneet sosetta pöytään pojalle ihan jouluaattona kuitenkaan. Halusin syödä lanttulaatikot ja kinkut rauhassa, kun ne kuitenkin vaikuttaisivat imetyksen kautta eikä sitten niin varmasti näkisi johtuuko joku soseista vai jouluruuista. Kiinteiden aloitus venyikin sitten uudelle vuodelle, mutta eihän se mitään haittaa, kun aloitusta olisi voinut venyttää vielä pari kuukautta. Pojan pienen koon vuoksi aloitimme kiltisti kuitenkin jo nyt, sillä neljän kuukauden jälkeen ei enää anneta korviketta lisämaitona (jota emme muutenkaan ole antaneet, omaa maitoa kyllä on mennyt) vaan ennemmin aloitetaan kiinteät.

Aloitimme kokeilut bataatilla. Kolmantena päivänä poika oksensi heti ruokailusession päätteeksi, joten joko hän ei ollut valmis tällaiseen maisteluun tai sitten vika oli bataatissa. Päätimme jatkaa päärynällä. Eka kerta sujui ihan hyvin, seuraava paremmin ja kolmas jo tosi hyvin. Poika ottaa lusikan itselleen ja hankaa sillä ikeniä. 😀 Loppujen lopuksi en siis tiedä onko päärynä hyvää vai syyhyttääkö hampaat vain niin pirun paljon.

Eilen testasimme parsakaalta. Oletin hänen nyrpistävän nenäänsä ja sylkevän terveelliset syömiset pois, mutta ei, ikenien hankaaminen lusikalla oli mahtavaa. 😀 Tänään kokeilen uudelleen vihreää mönjää hänelle. Illemmalla annamme jälleen naminamipäärynää. 🙂

Sitä en tiedä onko pieni ihminen kasvanut tarpeeksi viimeiseen punnitukseen nähden, mutta se selviää parin päivän päästä. Vaikea arvioida mitä enää voisi tehdä painon suhteen, kun kiinteiden aloitus on nyt hoidettu. Annamme toki öljyä lapselle myös. Sen vain tiedän, että lapsi on vatkannut jalkojaan marraskuusta asti ja nykyään hän harrastaa mahalleen kääntyilyä. En voi estää häntä liikkumasta enkä myöskään tunkea tissiä suuhun määräänsä enempää. Soseita annetaan niin paljon kuin menee, kunhan ensin on nähty, ettei tule oksennusta tai mitään muutakaan oireita.

Minusta tämä sosejuttu on tosi hauska. En malta odottaa, että lapsi alkaa syödä enemmän! 🙂

Meidän ensimmäinen viikko tänä vuonna on sisältänyt hyvin paljon siivoilua ja järjestelyä. En tiedä mistä nyt tuulee, enkä ole ehtinyt pysähtyä sitä miettimään pahemmin, kun koko ajan on ollut kauhea tohootus päällä. Joka päivä on joku oma projekti siivoilun suhteen.

Kaikki alkoi kai siitä, kun vihdoin hankimme ns. imetysnojatuolin Ikeasta. Se on hieno ja mahtava. Paljon parempi imettää kuin meidän sohva ikinä. Eikä se nyt pelkästään imetysvaltaistuin ole, voi siinä neuloakin. 😀 Joka tapauksessa, tuolin kokoamisen jälkeen vaihdoimme sohvan divaaniosan toiselle puolelle ja sitä seuraavana päivänä Tahkis järjesteli vaatehuoneensa uusiksi. Sitten minä kävin omaa vaatekaappiani läpi ja järjestelin myös.

Eilen kävin läpi kenkiäni ja laitoin kierrätykseen lähes kaikki korkkarit sun muut vanhat jalkineet, joita en käytä enää. Muutamia toki säästin, kun ihan kaikesta en tietenkään voinut luopua. Tänään rahtasin pari säkillistä kenkiä kierrätyslaatikkoon ja samalla reissulla hain Postin automaatista lajitteluastian, jonka tilasin alkuviikosta. Saadaan metallit, lasit ja pahvit pois keittiön tasolta notkumasta.

Lajitteluastian koko vaatii lisäjärjestelyä, jos sijoitamme laatikon eteiseen. Täytyy tyhjätä yksi lipasto kokonaan, jotta sitä voi siirtää. 😀 Lisäksi mun tarvii vielä vähän käydä vaatteita läpi omasta kaapista. Tekemistä siis riittää! Tuleepahan tehtyä nämä asiat nyt, kun on kelejä ettei vauvan kanssa viitsi ulos.

Vaatekaapin sisältö mua masentaa, eikä siksi etteikö siellä olisi kivoja vaatteita vaan siksi, kun en mahdu niihin nyt. Eikä niistä monikaan ole käytännöllisiä imetystä ajatellen. Makuutan siis nyt vaatteita ihan turhaan kaapissani odottamassa parempia päiviä, jotka joskus toivottavasti vielä tulevat. Eihän sitä tiedä, jos imetyksen lopettaminen ei taikaiskusta saakaan minua laihtumaan. Haluan silti luottaa siihen, että laihdun tuolloin, koska imetys itsessään ei minua ainakaan laihduta. Ja mitähän ihmettä puen päälleni kesällä. 😀 Kääk!

Jos vaatekaappia ei siis ajatella, tulee näistä järjestelytalkoista tosi hyvä mieli. Ihana saada paikkoja kuntoon pitkästä aikaa ihan kunnolla. Tällaista siivoilua ja järjestelyä ei nimittäin kesäaikaan ainakaan ehdi harrastaa.

🙂