Ennen kuin kuukausi vaihtuu kesäkuuhun, on varmaan kirjoitetettava Pyhä-Häkin kansallispuistosta. Kuvat sieltä ovat nimittäin todella talviset, koska retkemme ajoittui siihen kohtaan kevättä, kun lunta vielä oli. Lumesta johtuen emme kiertäneet koko kansallispuistoa vaan kävimme vain eväsretkellä parin kilometrin päässä parkkipaikalta.

Mies oli katsonut googlemapsista, että juu, parkkipaikalle pääsee asfaltoitua tietä pitkin. Lähdettiin siis retkelle hyvillä mielin, aurinkokin paistoi lämpimästi. Ainoa vaan, että se asfaltti oli Saarijärven suunnasta ja me lähestyimme Kannonkoskelta päin kohdetta. Oli taas jännitystä ilmassa, kun yhtäkkiä asfaltti loppui ja kyltissä luki huonokuntoinen tie/kelirikko 10 km.

Pyhä-Häkin kansallispuisto on takuulla kesällä ihan mieletön. Siellä on suota ja vanhaa metsää. Kuului myös olevan paljon lintuja, mutta emme tunnistaneet sirkutuksesta. Todennäköisesti tinteillä oli kevättä rinnassa.

Vanha metsä on kovin vähättelevästi sanottu Pyhä-Häkistä. Se on ikimetsää. Yli 250 vuotta vanhaa metsää.

pojalla päällä: pipo minun tekemä / aurinkolasit *Izipizi /  vanupuku kirppikseltä (Reima) / töppöset äitiyspakkauksesta

Me kävelimme Kotajärvelle, jossa oli hieno keittokatos järven rannalla. Siellä olisi kelvannut paistaa lättyjä ja oleskella vaikka koko päivän, mutta meidän pieni retkeilijä alkoi vähitellen ilmoitella, että haluaisi takaisin *kantoreppuun ja nukkumaan. Niinpä hotkastiin kahvit suklaan kera ja lähdettiin takaisin tarpomaan pehmenneessä lumessa. Ei siis kuntoilun kannalta ollut mikään läpihuutojuttu vaan joutui oikein nostella jalkojakin vähän. Voisi sanoa, että oli raskasta, kun ei olla kovin ahkerasti tässä nyt metsäpoluilla käyty.

Muistan vieläkin kuinka hyvältä kahvi ja suklaa maistuivat kevätauringon porottaessa täysillä. Linnut sirkuttivat koko ajan ja lumi suli. Oli täydellistä. ♥

Pyhä-Häkin kansallispuisto on paikka, jossa kannattaa käydä unohtamassa kaikki arkiset asiat. Siellä pääsee kuuntelemaan ja ihailemaan luontoa. ♥

Huvittaa, kun kirjoitin joskus tammikuussa epätoivoisen postauksen siitä, jos saisin vielä joskus nukkua. Ei ihme, että väsytti, kun vauva harrasti 1-2 h välein heräilyä ja meillä oli vielä koronakin tuolloin. En tuolloin postausta kirjoittaessa tiennyt, että meillä oli korona. Noh, tuon jälkeen kesti vielä pitkään, että vauvan unet alkoivat paranemaan, mutta silti sitä jaksoi paremmin kuin tammikuussa. Vasta kuukausi sitten ehkä poika on alkanut nukkua kahdella herätyksellä, kunnes tuli taas korona.

Tällä kertaa mua väsyttää aivan liikaa näin koronan jälkeen. Mulla on nyt sairastumisesta jo 11 päivää, jos osaan laskea oikein ja mua on tänään väsyttänyt ihan järjettömän paljon. En siis tiedä johtuuko se koronasta vai vaan siitä, että viime yönä poika piti mua hereillä tunnin keskellä yötä. Toivon jälkimmäistä, sillä mä en jaksa mitään ikuista väsymysoireyhtymää. Moni koronan sairastanut on kertonut kuinka koronan jälkeen on saattanut mennä kuukausi, että on alkanut tuntua normaalilta.

Pitäisi osata ottaa rennosti, mutta kyllä tässä on eilen ja tänään vähän käyty jossain, kun ei jaksa pelkästään kotona könnätä. Eilen kävin lastenkirjan julkkaribileissä Vanhalinnassa. 😀 Kitisevä koppiskokous oli kyseessä. Aivan ihana opus!

Tänään kävimme kahvilla Myllyssä ja Cittarissa hamstraamassa tarjouksessa olleita Pamperseja. Villiä on siis ollut, mutta silti valitan vain, että väsyttää. Huilasin reissun päälle 45 minuuttia sängyssä ja nyt jaksaa taas hetken. Toivon todella huomenna olevan pirteämpi meininki, sillä mulla on joku miljoona projektia, jotka haluan hoitaa koneella ennen kuin lähdemme lomailemaan koko perhe.

Ainiin ja asunnon etsinnästä toivottiin kuulumisia: tänään olisi ollut näyttöjä, mutta ei mitään tarpeeksi kiinnostavaa. Tätäkin toivon ihan miljoonasti, että tulisi se joku täydellinen asunto jo vastaan.