Me käytiin viikonloppuna hotellilomalla Helsingissä ja oli kyllä virkistävää. Ohjelmassa oli Vaikuttajamedian kesäjuhlat ja siksi siis lähettiin käymään Helsingissä. Koska pääkaupungista ei pääse iltamyöhään junalla pois, oli pakko taas ottaa hotelli. Ja sehän ei siis yhtään haitannut, hotellilomailu on ihan parasta!

En ollut aiemmin Vaikuttajamedian missään kinkereissä ollutkaan, joten oli aikakin jo käydä näyttäytymässä. En tosin ehtinyt ihan kaikkia jututtaa, kun oltiin varattu ravintola illaksi ja ehdin olla bilettämässä vain pari tuntia. Pääsin silti nauttimaan viinitastingista (kiitos vaan Sarkasmia ja shampanjaa sekä Viiniposti) ja herkuttelemaan juustoilla sun muilla.

Asukriisi oli läsnä ennen juhlia, kunnes ihan viime hetkellä muistin omistavani Hujauksen Pouta-mekon. Kenkinä mulla oli tyylikkäästi Birkenit, jotka huomasin olevan rikki vasta kun saavuimme hotellin aulaan. 😀 Kotimatkalla lähti uudet tilaukseen. Ihmisellä on pakko olla yhdet terveyssandaalit, ei tule kesää ilman.

Juhlissa herkuteltiin juustojen lisäksi Oikian sipseillä

Juhlapaikkana oli MOW

Alkoholin juomisesta sanon sen verran, että a) pohjalaiseen sieluuni sattui kuinka vähän join, b) pohjalainen sielu iloitsi siitä kuinka paljon viiniä oli tarjolla ja c) en uskaltanut naukkailla ihan kauheasti (koska humalassa oleminen on nykyään epämiellyttävää). Kohta c: siis kuinka helvetin ärsyttävää on se, jos kieli ei käänny suussa.

Vaikuttajakekkerit itsessään olivat erittäin tervetullut tuulahdus tähän tasaiseen arkeen. Mun on vuosien aikana tullut niin huonosti käytyä missään bileissä ja se on ihan tyhmää. Verkostoituminen on mahtavaa ja muutenkin kivempi heittää tyhmää läppää livenä kuin instassa, jossa läppä ei edes toimi samalla tavalla.

Ehkä ensikerralla biletän myöhempään, kun lapsi on jo vähän isompi. 🙂 Kiitos Vaikuttajamedia ja VAMA Network kesäjuhlista! 🙂

Voi hyvää päivää, vauvavuosi on nyt sitten ohi ja taputeltu. Kirjoitinkin eilen instaan lyhyen koonnin koko vuodesta, vaikka olisihan sitä paljon muutakin voinut vielä kertoa. Esimerkiksi että kuvittelin meikkaavani paljon useammin, ihan vaan huvikseni ja piristykseksi. Totuus: paljon enemmän piristi se, kun ehti edes joskus nukkua silloin kuin vauvakin nukkui. En oikeasti tiedä missä välissä olisin ehtinyt meikata. Hyvä kun alkuun kerkesin edes syödä. Myöhemmin aloin ehtiä jo pestä hampaitakin.

Oma aika on saanut ihan uuden merkityksen enkä sinänsä malta oottaa, että mulla joskus on ihan oikeasti omaa aikaa. Silti en vauvavuoden aikana enkä nytkään mitenkään erityisesti halua lapsen hereilläoloaikana lähteä tekemään jotain omiani, mieluiten lähden lenkillekin koko perheen kanssa. Iltasin on ihanaa, jos lapsen saa nukahtamaan niin, että ehdin vähän katsoa Outlanderia, neuloa tai lukea kirjaa. Ne hetket riittävät minulle aivan hyvin.

Näin vuoden ikäisenä lapsi alkaa olla mielestäni tähän asti hauskimmillaan. Nauratin häntä tänään kahvilassa karkkipaperilla ja kuiskasin perään, ettei turkulaisessa kahvilassa saa nauraa ääneen. Onneksi hän ei vielä ymmärrä ihan kaikkea, mitä höpötän, mutta sanan ”pois” hän kyllä ymmärtää. 😀

Juttua riittää kovasti useimmiten ja tänäkin aamuna hänen ensimmäiset sanat olivat ”äitä, äiti”. 🙂 Kohta sieltä tulee ihan selkeä äiti jo.

Enää kuukausi tätä arkea ja sitten palaan töihin. Niin outoa. Miten muka osaan puhua aikuisille? Ihan varmaan, kun joku siirtää trukilla jotain lavaa, mä kehun kuin lasta: ”HIENOSTI!!!”. 😀

Voi vauvavuosi, miten sen jälkeen muka oikeasti voi olla taas muutakin kuin hikipäässä ahertava äityli?