Meillä vietettiin juuri lapsen yksvuotissynttäreitä (etukäteen) pienellä porukalla, joten viikonlopun ohjelmassa oli leipoa täytekakku. Ihan perus mansikkakakku, nyt kun ei vielä tarvitse olla mitään spidermaneja tai pawpatrolia.

Voitteko kuvitella kuinka hankalaa voi olla tehdä yksi yksinkertainen täytekakku?

Kakku numero 1: taikina vuokaan ja kakku uuniin. Kakku pois uunista ja jäähtymään. Sitten leikataan! Tein komean reiän kakun pohjaan, koska paistoin kakun 26-senttisessä vuoassa ja se oli tietysti aika littana. Ei siitä olisi voinut leikata kolmea tasoa.

Lähdettiin Kupittaan Cittariin hakemaan pienempää kakkuvuokaa. Ja ihan sellaista perinteistä, ei irtopohjavuokaa. Kupittaan Cittarissakin myydään ihan kaikkea, mutta ei tavallista kakkuvuokaa. Mentiin kahville ja ehdotin, että otetaan 61 ja käydään keskustassa Heirolissa. Koska Turussa oli Paavo Nurmi maraton, eikä autolla olisi ollut mitään järkeä lähteä. Niin mentiin sitten bussipysäkille ja ajeltiin kylille, ostettiin 23 cm kakkuvuoka, tehtiin ostokset Cittarissa, tultiin kotiin ja sitten…

Kakku numero 2: taikina vuokaan ja kakku uuniin. Tässä välissä mies kysyy eikö ilmakuplat pitäisi kopauttaa pois. Ainakin sitten uunista tullessa lopuksi. Murisin enkä kopautellut missään vaiheessa. Virhe. Kakun keskikohta laski kuin lehmän häntä. En malttanut odottaa jäähtymistä ja leikkasin kakun lämpöisenä. Toinen virhe. Seuraava taso oli niin repaleinen, ettei sitä voinut nostaa.

Päätin tehdä välissä marenkia.

Seuraava päivä.

Kakku numero 3: vatkaa munat, tiputa kaapista leipäpaketti munien sekaan ja panikoi. Taikina vuokaan, niin monta kopautusta ettei varmasti ole yhtään ilmakuplaa ja kakku uuniin. Kakku pois uunista ja pudotus pöydälle 30 cm korkeudelta. Ei lässähtänyt. Ihan täydellinen kakku. Leikkasin tasot, mutta keskimmäinen otti taas osumaa enkä voinut nostaa sitä. Oli uudet aivot, joten kippasin repaleisen tason toisen päälle alimmainen taso apuna. Vieläkin olen ylpeä tästä saavutuksesta.

Osasin jopa koristella kakun kerrankin. Ensi vuonna sitten joku vielä prameampi täytekakku kuin tänään. Ja ykkösellä maaliin tietysti.

Meillä oli tänään nimpparipiknik Kupittaanpuistossa. 🙂 Reffattiin varamummun ja hänen tyttärensä kanssa Kupittaan Cittarissa, josta keräiltiin koriin piknikeväät. Ennen ystävien saapumista paikalle joku ihan vieras mummu meinasi viedä söpön pojan mun rattaista kassahihnalle ja kotiin. Hui! Ei poika vielä tiedä, että ihan jokainen hetki ei ole hyvä flirttailuhetki, mutta täytyy sitten opettaa vanhempana. Olenhan toki todella hyvä opettamaan flirttailun suhteen yhtään mitään, sillä ihan vaan hymyilemällä baaritiskillä aikoinaan sai aivan liikaa vahinkoa aikaiseksi. Pohjalaisten miesten huumorintaju ei aina ihan riittänyt. Vaikka en minä heille koskaan hymyillyt, oli muuten vaan kestohymy naamalla, koska kukapa ei parikymppisenä olisi pelkkää hymyä päästessään viihteelle.

No mutta, nimpparipiknik.

Ennen kotoa lähtöä googletin ”dragon fruit kaktus”. 😀 Me ollaan ostettu tommottis pötkö kaktusta kasvitieteellisestä jo ehkä kolme vuotta sitten, mutta se ei koskaan lähtenyt kasvamaan. Kunnes tänä kesänä kesäkuun kuudes päivä tuuppasin dragon fruitin kavereineen parvekkeelle. Siellä se piru alkoi kasvamaan eikä siinä vielä kaikki! Mikähän ihmeen oksa siitä on nyt lähtenyt kasvamaan, aikooko se kukkia?!

Oli kyllä ihan superkivaa hengata puistossa tämä aivan liian kuuma päivä. Ei ehtinyt miettiä kuumuutta vaan sai nauttia hyvästä seurasta sekä syömisistä. Lapsella oli ihmeteltävää ja puuhasteltavaa monta tuntia. Ei siis ihme, että hän sammui kuin saunalyhty nyt illalla.

Vielä 1-2 kuumaa päivää ja sitten voi taas elää. Odotan niin paljon, että olisi vain +23 ja pystyisi harkitsemaan lenkkeilyä sekä muita mahtavia aktiviteetteja. Silityskasa odottaa sohvalla ja leipoakin pitäisi pojan synttäreitä varten, mutta teepä täällä jotain, kun kosteus on 60 prosenttia ja sisälämpötila +27. Mun keho on jo syksyssä, koska tekee mieli kaakaota, mutta ei näin kuumalla pysty. Edes villasukkia ei ole saanut vielä laittaa jalkaan.