Meillä on ollut tässä tällainen pieni salaisuus kuukauden verran, kun päätimme mennä naimisiin Turun hääyössä. Huomasimme tällaisen tapahtuman kesäkuun loppupuolella ja mietimme jonkun aikaa pitäisikö repäistä. 3.7. oli viimeinen ilmottautumispäivä, jolloin viimeisetkin ajat alkoivat huveta. Niin sitten varattiin Turun tuomiokirkon Tarkk’ampujan kappelista kellonaika 22:30 ja alettiin miettiä kutsukorttien lähettämistä.

Siinä sitä sitten riittikin ihmettelyä millaiset kortit sitä väkertäisi ja pääsinkin harrastamaan vuosien tauon jälkeen korutekstausta. Lopulta kutsuista tuli tosi kivat, mutta en minä olisi yhtään enempää jaksanut askarrella.

Sormuksia metsästettiin ensin ketjuliikkeistä, mutta lopulta päädyimme Kaskenkadulle Mika Mäkisen pajalle katsomaan olisiko siellä jotain meidän näköistä. Halusin kaksi sormusta, joten hetken joutui mietiskellä, mitä laitetaan. Vihkisormus oli suhteellisen selvä, sininen kivi piti saada. Tässä kuvassa on tosin punainen kivi ja sormus on ohuempi kuin minulle tuli.

Koska kyse oli postilaisten häistä, lähetimme kortit vuoden 2014 joulumerkeillä ja 2009 ikimerkeillä. Sukulaiset saivat joulumerkit ja ystävät saivat näköisensä ikimerkit.

Kultaseppä oli jäämässä lomalle 18.7., mutta hän lupasi sormukset meille ennen hääyötä. Olikin kiva yllätys, kun hän soitteli heinäkuun puolivälissä, että nyt sais tulla. Laitoin toisen sormuksen sormeen ja sen jälkeen yritin piilotella sitä instastoryissa, ettei kukaan huomaa. 😀

Samana päivänä ennen sormusten saamista kävin sovittamassa potentiaalista mekkoa Miia Halmesmaan työhuoneella. Hänellä oli yksi ruusukultainen mekko, joka mätsäsi kivasti sormuksiin. Tilasin sen, joten ei tarvinnut sitäkään enää ressata.

Tukka kaipasi freesausta, joten istahdin kampaajan penkkiin paria viikkoa ennen häitä. Laitettiin ruskeaa ja olen muuten aivan rakastunut näihin hiuksiin! ♥

Kengät, se oli hankalin. Tilasin ensin yhdet Vamskon korkkarit, mutta aivan liian korkeat minulle. Sitten tilasin Palmrothilta alesta ballerinat ja ne päätin pitää. Halusin turkoosia ruusukultaisen mekon kanssa.

SITTEN MENTIIN NAIMISIIN

Eilen koitti sitten se päivä, kun kävin hakemassa häätukan Liinulta Kampaamo Halosta ja vähitellen sitä piti meikatakin illan aikana. Se vähän jännitti, koska kyse oli häämeikistä ja olin käyttänyt luomivärejä joskus vuosia sitten tositarkoituksella. Korkkasin vuosi sitten hankitun Christian Diorin paletin ja pistin sutien. Sain kuulkaa jopa eyelinerit onnistumaan, huhhuh! Olin jopa niin uskalias, että käytin aivan uutta meikkivoidetta, puuteria ja ripsiväriä, vaikka tätä tuskin suositellaan häiden alla. Kun ei yhtään tiennyt, miten meikit toimivat. Onneksi oli tuuria ja kaikki pysyi hienosti, ripsivärikin oli niin kiva, että laitoin sitä tänäänkin!

Hääkimpun hain Cittarin kukkakaupasta Kupittaalta samalla, kun hain pari Mbakeryn torttua ja niitä uusia meikkejä. Kun saatiin kaikki valmiiksi illalla, päätimme lähteä paria tuntia ennen papin tapaamista keskustaan. Kävimme juomassa puoliksi yhden mustaherukkasidukan Koulun terassilla. Herätimme hieman huomiota, koska kiikutin hääkimppua mukanani.

Koulusta kipitimme kirkon pihaan odottelemaan kauheassa tuulessa. Otettiin parit kuvat ennen kuin lähdimme etsimään oikeaa ovea kirkon takaa ja sieltähän se löytyi.

Meille osui hauskasti sama pappi kuin ristiäisissä ja vihkitilaisuus oli tosi ihana! Tietysti. 😀 Astelimme kirkosta ulos avioparina ja menimme nauttimaan porukalla skumpat kirkon tarjoamana. Naimisiinmeno Turun hääyössä oli tunnelmaltaan niin mahtavaa ja etenkin pimeä elokuinen yö ihan mieletön. ♥

Kuva meistä ennen vihkimistä löytyy mun instatililtä.

Mä todellakin elän somekuplassa. Olen lukenut blogeja kohta jo varmaan 15 vuotta, joten kaikki, mitä tiedän, on peräisin blogeista. Luin jonkun lehtiartikkelin kommenttipalstaa facessa ja tajusin, ettei puoletkaan suomalaisista ihan oikeasti tiedä kuka on Nata Salmela. Vaikka minulle se on päivänselvää. Toinen juttu oli se, kun vauvaryhmässä ei kaikki tienneet, mitä on fysikaaliset ja kemialliset aurinkosuojat. Silloinkin olin monttu auki, koska mielestäni asia kuuluu vähän niin kuin yleissivistykseen. Noh, ainakin tällaisen somemaailmassa elävän yleissivistykseen ilmeisesti. Silloin tajusin homman nimen olevan ihan selkeästi somekupla. Mun kuplassa kaikki tietävät Natan, mikä väri on burgundy, milloin syödään dinner ja osaa nimetä edes yhden fysikaalisen aurinkosuojan merkin.

Mikä vaara näissä kuplissa on?

Elämänkatsomus ei juurikaan kehity, kun köllöttelee omassa kuplassaan niin kuin hylje rantakalliolla kauniina kesäpäivänä. On poliittisia kuplia, somekuplia, saippuakuplia ja ties mitä kuplia, joista en halua tietää. Sitten nämä omien kupliensa sankarit kerääntyvät facebookissa iltapäivälehtien kommenttiosioon kertomaan elääkö Ida, Nata tai Laura ihan väärin. Heille ei ole olemassa tilaa, jossa joku muu elää aivan erilaista elämää kuin he itse. Ei saa säästää syömällä kasvisruokaa eikä varsinkaan kuluttamalla vain 200 euroa kuussa ruokakauppaan, vaikka on yksi lapsikin. On vain 30-luvun helletilastot, joilloin oli aivan yhtä kuuma kuin viime kesänä.

Jokainen on oman internetkuplansa seppä

Nykyajassa on se vitsaus, että toisia totuuksia haetaan googlettamalla ja valitaan se, joka on samaa mieltä kuin itse. En sitä sano, kyllähän sitä ennen vanhaan uskottiin myös vedenjumaliin ja ties mihin, mutta jotenkin vuonna 2022 se tuntuu niin hullulta. Uskotaan vaikka ja mihin salaliittoihin, etsitään se toinen totuus kun tiede ei miellytä ja sitten ollaan ihan takuulla siellä iltapäivälehtien kommenttipalstalla kertomassa omia totuuksia.

Tiedän ihmisiä ja tarinoita, kun on irtaannuttu instagramista ja löydetty paljon tekemistä sen ulkopuolella, mutta luulen, etten itse ole valmis sellaiseen. Haluan pitää mun somekuplan, jossa kaikki on ihanaa ja välillä joku muistuttaa ilmastonmuutoksesta. Haluan lukea Natan remppajuttuja ja nähdä, mitä Elisa pukee tänään päällensä.