Meillä oli tänään nimpparipiknik Kupittaanpuistossa. 🙂 Reffattiin varamummun ja hänen tyttärensä kanssa Kupittaan Cittarissa, josta keräiltiin koriin piknikeväät. Ennen ystävien saapumista paikalle joku ihan vieras mummu meinasi viedä söpön pojan mun rattaista kassahihnalle ja kotiin. Hui! Ei poika vielä tiedä, että ihan jokainen hetki ei ole hyvä flirttailuhetki, mutta täytyy sitten opettaa vanhempana. Olenhan toki todella hyvä opettamaan flirttailun suhteen yhtään mitään, sillä ihan vaan hymyilemällä baaritiskillä aikoinaan sai aivan liikaa vahinkoa aikaiseksi. Pohjalaisten miesten huumorintaju ei aina ihan riittänyt. Vaikka en minä heille koskaan hymyillyt, oli muuten vaan kestohymy naamalla, koska kukapa ei parikymppisenä olisi pelkkää hymyä päästessään viihteelle.

No mutta, nimpparipiknik.

Ennen kotoa lähtöä googletin ”dragon fruit kaktus”. 😀 Me ollaan ostettu tommottis pötkö kaktusta kasvitieteellisestä jo ehkä kolme vuotta sitten, mutta se ei koskaan lähtenyt kasvamaan. Kunnes tänä kesänä kesäkuun kuudes päivä tuuppasin dragon fruitin kavereineen parvekkeelle. Siellä se piru alkoi kasvamaan eikä siinä vielä kaikki! Mikähän ihmeen oksa siitä on nyt lähtenyt kasvamaan, aikooko se kukkia?!

Oli kyllä ihan superkivaa hengata puistossa tämä aivan liian kuuma päivä. Ei ehtinyt miettiä kuumuutta vaan sai nauttia hyvästä seurasta sekä syömisistä. Lapsella oli ihmeteltävää ja puuhasteltavaa monta tuntia. Ei siis ihme, että hän sammui kuin saunalyhty nyt illalla.

Vielä 1-2 kuumaa päivää ja sitten voi taas elää. Odotan niin paljon, että olisi vain +23 ja pystyisi harkitsemaan lenkkeilyä sekä muita mahtavia aktiviteetteja. Silityskasa odottaa sohvalla ja leipoakin pitäisi pojan synttäreitä varten, mutta teepä täällä jotain, kun kosteus on 60 prosenttia ja sisälämpötila +27. Mun keho on jo syksyssä, koska tekee mieli kaakaota, mutta ei näin kuumalla pysty. Edes villasukkia ei ole saanut vielä laittaa jalkaan.

Elämässäni on ollut kaksi yritystä, joita en vaihda. Toinen on pankki ja toinen työpaikkani. Pankki siksi, että se on ollut työpaikkani ja työpaikka siksi, että siellä on vähän kuin toinen perheeni. Sitten tapahtui jotain ja pankin vaihtaminen alkoikin houkuttaa. Hassuinta on, ettei se tunnu edes pahalta. Ehkä näin kuuluikin käydä.

Minusta pankki on pyhä asia eikä sitä voi noin vaan vaihtaa, mutta huomasin, etten itse ole pankille pyhä ja se jäi kalvamaan mieltä. Uhosin kuukausi takaperin vaihtavani kohta pankkia ja nyt vihdoin pääsin asiassa eteenpäin.

Meillä oli meidän ensimmäinen lainaneuvottelu minun pankin kanssa. He eivät kovin suurta lainaa meille luvanneet, eikä se siis minua mitenkään haitannut. Lupasivat edes jotain. Mutta kaikki se, mitä tapahtui neuvottelun jälkeen. Olen ilmeisesti joutunut johonkin mustalle listalle, koska minun ihan joka saaterin ostos varmennetaan. Esimerkiksi juuri viime viikolla kuuden euron jäätelöostos Salessa ja tänään 9 euron ostokset S-Marketissa.

Kuukausi takaperin menin hakemaan meille matkaevästä Mbakerysta, kun olimme menossa Raumalle ja ajattelin katsoa tilillä varmasti olevan se 20 euroa, ettei tarvitse alkaa säätää. Nettipankista lävähti naamalle teksti ”lukuisista pyynnöistämme huolimatta emme ole saaneet sinulta päläpäläpälä”. Katsoin epäuskoisena tekstiä, sillä tämä ole ensimmäinen kerta, kun he pyysivät minulta jotain hemmetin henkilötietoja. Rupesi ärsyttämään niin paljon, että ärsyttää vieläkin kun kirjoitan tätä. Täytin lomakkeen kiltisti, pääsin nettipankkiin ja maksoin parinkympin ostokseni. Tätä ostosta ei varmennettu, mutta tuntuu, että sen jälkeen palattiin takaisin mustalle listalle.

Kaikista mukavin ja paras lainatarjous saatiin miehen pankilta, joten tuossa viime viikolla pankin kanssa soitellessa lupauduin heidän asiakkaaksi. Tuntui sopivan villiltä ja nyt olen aivan fiiliksissä, kun saan lopettaa asioinnin minun pankkini kanssa. On tosi mukava myös suunnitella milloin vaihdan palkkatiliä kokonaan ja mitä uusia tilejä avaan. 😀

Ehkäpä tämä pankin vaihtaminen oli jo aikakin hoitaa. Liian kauan olen antanut asian vain olla.