Tahkis on tällä viikolla ollut lomalla, mutta me ei vallitsevan taloustilanteen takia lähdetty mihinkään reissuun. Puhun nyt omasta taloudestani, koska tokihan tuo toinen meistä käy töissä, mutta minä en ja siksi elän pienimuotoista hiljaiseloa. Nordea varmistaa mun jokaisen ostoksen kaupassa, joten olen vittuillakseni pitänyt kukkaron nyörit tiukalla. 😀 Niinpä viikon teema on ollut uudet talot, mutta vanhat maisemat.

Aloitettiin viikko seikkailulla Naantaliin asuntomessuille. Päästiin siellä uudiskohteiden makuun ja käytiinkin heti seuraavana päivänä katsomassa yhtä suhteellisen uutta taloa maaseudulta. Siitä lähtien on yömyöhään google sauhunnut, kun on etsitty eri vaihtoehtoja ja mietitty mitä tehdään.

Käytiin me tiistaina myös Kustavissa. Ollaan oltu ehtiväisiä. Käytiin syömässä munkit, ajettiin Raisioon Myllyssä käymään ja sitten sinne talonäyttöön. Keskiviikkona meillä oli leffailta, sekin Myllyssä. Katsottiin uusi Thor.

En oo miljoonaan vuoteen ostanut kirjaa, mutta *tän mä haluan!!

Torstaina käytiin uudelleen katsomassa houkuttelevaa taloa, mutta tällä hetkellä ainoa este ostamiselle on vuokratontin lunastushinta. Vuosivuokra tontista on niin jäätävä, ettei muu olisi järkevää kuin lunastaa tontti omaksi. Siksi tuli taas seinä vastaan, vaikka tuo talo on kyllä sellainen, mikä vie yöunet ja kaikki.

Talosta innostuneena tässä onkin tullut jo tutkittua talopaketteja ja ties mitä, vaikka ei me kyllä sellaisenkaan touhuun lähdetä. Sitten löysimme Turun seudulla taloja rakentavan A. Hellmanin, josta Laura oli kirjoittanut postauksen aikoinaan. Hänen kokemuksien perusteella tuotakin vaihtoehtoa voisi harkita. Koska olen hyvin nopea näissä asioissa, sovimme näytöt kahteen A. Hellmanin taloon maanantaille, koska haluan nähdä kumman työnjälki on parempaa, hänen vai sen toisen vastaavan, jonka tekemä talo kaihertaa mielessä edelleen.

Ja jotta välillä olisi muutakin ajateltavaa, eilen kävimme tervehtimässä turkulaista kuuluisuutta, Kullannuppua. Poikaa vähän pelotti mennä hevosen selkään eikä hän aivan yhtä rohkeasti ollut koskemassa kuin koiraan tai kissaan. Tallilta menimme Ilmaristen grillille syömään ja ajelimme Nousiaisten kautta kotiin.

Tänään todennäköisesti vain hiljennymme talobudjettimme äärelle ja toivomme universumilta merkkiä. Katsotaan joudutaanko unohtaa uudet talot.

Meillä on ollut tässä tällainen pieni salaisuus kuukauden verran, kun päätimme mennä naimisiin Turun hääyössä. Huomasimme tällaisen tapahtuman kesäkuun loppupuolella ja mietimme jonkun aikaa pitäisikö repäistä. 3.7. oli viimeinen ilmottautumispäivä, jolloin viimeisetkin ajat alkoivat huveta. Niin sitten varattiin Turun tuomiokirkon Tarkk’ampujan kappelista kellonaika 22:30 ja alettiin miettiä kutsukorttien lähettämistä.

Siinä sitä sitten riittikin ihmettelyä millaiset kortit sitä väkertäisi ja pääsinkin harrastamaan vuosien tauon jälkeen korutekstausta. Lopulta kutsuista tuli tosi kivat, mutta en minä olisi yhtään enempää jaksanut askarrella.

Sormuksia metsästettiin ensin ketjuliikkeistä, mutta lopulta päädyimme Kaskenkadulle Mika Mäkisen pajalle katsomaan olisiko siellä jotain meidän näköistä. Halusin kaksi sormusta, joten hetken joutui mietiskellä, mitä laitetaan. Vihkisormus oli suhteellisen selvä, sininen kivi piti saada. Tässä kuvassa on tosin punainen kivi ja sormus on ohuempi kuin minulle tuli.

Koska kyse oli postilaisten häistä, lähetimme kortit vuoden 2014 joulumerkeillä ja 2009 ikimerkeillä. Sukulaiset saivat joulumerkit ja ystävät saivat näköisensä ikimerkit.

Kultaseppä oli jäämässä lomalle 18.7., mutta hän lupasi sormukset meille ennen hääyötä. Olikin kiva yllätys, kun hän soitteli heinäkuun puolivälissä, että nyt sais tulla. Laitoin toisen sormuksen sormeen ja sen jälkeen yritin piilotella sitä instastoryissa, ettei kukaan huomaa. 😀

Samana päivänä ennen sormusten saamista kävin sovittamassa potentiaalista mekkoa Miia Halmesmaan työhuoneella. Hänellä oli yksi ruusukultainen mekko, joka mätsäsi kivasti sormuksiin. Tilasin sen, joten ei tarvinnut sitäkään enää ressata.

Tukka kaipasi freesausta, joten istahdin kampaajan penkkiin paria viikkoa ennen häitä. Laitettiin ruskeaa ja olen muuten aivan rakastunut näihin hiuksiin! ♥

Kengät, se oli hankalin. Tilasin ensin yhdet Vamskon korkkarit, mutta aivan liian korkeat minulle. Sitten tilasin Palmrothilta alesta ballerinat ja ne päätin pitää. Halusin turkoosia ruusukultaisen mekon kanssa.

SITTEN MENTIIN NAIMISIIN

Eilen koitti sitten se päivä, kun kävin hakemassa häätukan Liinulta Kampaamo Halosta ja vähitellen sitä piti meikatakin illan aikana. Se vähän jännitti, koska kyse oli häämeikistä ja olin käyttänyt luomivärejä joskus vuosia sitten tositarkoituksella. Korkkasin vuosi sitten hankitun Christian Diorin paletin ja pistin sutien. Sain kuulkaa jopa eyelinerit onnistumaan, huhhuh! Olin jopa niin uskalias, että käytin aivan uutta meikkivoidetta, puuteria ja ripsiväriä, vaikka tätä tuskin suositellaan häiden alla. Kun ei yhtään tiennyt, miten meikit toimivat. Onneksi oli tuuria ja kaikki pysyi hienosti, ripsivärikin oli niin kiva, että laitoin sitä tänäänkin!

Hääkimpun hain Cittarin kukkakaupasta Kupittaalta samalla, kun hain pari Mbakeryn torttua ja niitä uusia meikkejä. Kun saatiin kaikki valmiiksi illalla, päätimme lähteä paria tuntia ennen papin tapaamista keskustaan. Kävimme juomassa puoliksi yhden mustaherukkasidukan Koulun terassilla. Herätimme hieman huomiota, koska kiikutin hääkimppua mukanani.

Koulusta kipitimme kirkon pihaan odottelemaan kauheassa tuulessa. Otettiin parit kuvat ennen kuin lähdimme etsimään oikeaa ovea kirkon takaa ja sieltähän se löytyi.

Meille osui hauskasti sama pappi kuin ristiäisissä ja vihkitilaisuus oli tosi ihana! Tietysti. 😀 Astelimme kirkosta ulos avioparina ja menimme nauttimaan porukalla skumpat kirkon tarjoamana. Naimisiinmeno Turun hääyössä oli tunnelmaltaan niin mahtavaa ja etenkin pimeä elokuinen yö ihan mieletön. ♥

Kuva meistä ennen vihkimistä löytyy mun instatililtä.