Koko muu Suomi on kiinni ja lomalla, mutta meikäläisellä on yhtäkkiä joku tuhat rautaa tulessa. Mä en oikein tiedä miten se onnistuu näillä aivoilla, mutta näin nyt kävi. Ensin oli vain talon etsintä, joka se on nyt vähän tuolla taustalla odottelemassa, koska lainaneuvotteluita ei ole vielä käyty. Meillä piti jo olla sellainen, mutta päivää ennen sitä siirrettiin ensi viikolle. Ei sitten ole oikein viitsinyt mitään taloja intohimoisesti etsiä, kun ei voi tietää millä rahalla etsitään. Samaan aikaan sitten tuli pari muuta juttua, jotka pitävät kiireisenä, tai ainakin toinen niistä.

Isojen asioiden lisäksi olen vihdoin päättänyt hankkia ompelukoneen, mutta sekin asia lähinnä kummittelee tuolla jossain, kun aika ostaa ei ole just nyt sopiva. Täytyy odotella parempaa aikaa ja hyviä tarjouksia.

Varamummun kans eilen kahvilla 🙂

Testasin Pufissa Miia Halmesmaa -mekkoa 🙂

Näiden äitiaivojen kanssa kun on useampi kuin yksi asia vireillä, tuntuu siltä kuin olisi tarttumassa johonkin, mutta ei saa otetta. Ne monet asiat vain lipuvat pois päästä ja tilalle tulee vauva. Vauva nukkuu, vauvan pitää syödä kohta, syö itse samalla, sitten vauva lähtee ulos… En tiedä tätäkö ne äidit tarkoittavat internetissä, kun pitäisi olla muutakin kuin äiti? Minulle ei kyllä ole tullut vielä sellaista tarvetta. Olen tyytyväinen, kun saan tiistai-iltaisin katsoa Allsång på Skansenia ja puuhastella sitä tuhat rautaa tulessa -hommaa.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Me vietettiin tänään ihana iltapäivä Turun kaupungin kulttuurivirkistysalueella Kuralan Kylämäessä. Kylämäen alueella on neljä eri maatilaa ja niihin kuuluvia rakennuksia pilvin pimein, enemmän kuin olin edes ajatellut. Alue on tosi laaja ja nähtävää riittää, toisin kuin alhaalta tieltä katsellessa ajattelisi. Kuralassa on toki myös kahvila, jossa oli kiva käydä päiväkahvilla ennen kuin lähdimme tutkimaan rakennuksia. Minä myös arvuuttelin kasvien nimiä ja Tahkis tarkisti jollain puhelinsysteemillä mikä on oikea laji. Osuin aika hyvin oikeaan muuten, mutta malvikkia en kyllä muistanut. Tämä ensimmäinen on lilja, eikö vaan. ;D

Hurjaa on ajatella, että Kuralasta meinasi tulla kerrostalolähiö 60-luvulla. Sitten tehtiin löytö rautakautisesta elämästä ja Turun kaupunki osti maat rakennuksineen itselleen. Olisi maisema todella erilainen, jos kerrostalot olisivat paikalle nousseet. Ei upeita peltoja eikä näkymää Aurajoelle. Niin hienoa, että tämä maalaisidylli säilyi kuitenkin lopulta ja nyt se tosiaan toimii museona.

Se yllätti, että Kuralan Kylämäessä sai vietettyä monta tuntia. Lapselle ehti tulla väsy kesken kaiken ja hän melkein nukkuikin päiväunet kahvilan pihassa. Emmekä me edes kiertäneet alueella kulkevaa luontopolkua, koska emme tienneet millainen se on. Olimme kuitenkin rattaiden kanssa liikenteessä. Ensi kerralla täytyy kyllä käydä tutustumassa siihenkin sitten, kun lapsi jaksaa jo käpsytellä. Tai osaa. 😀

Kuralasta meidän matka jatkui eksoottisesti Lidliin. Ja seuraavaksi vuorossa on syömistouhuja, joten seuraavaan kertaan!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa