Niin ne sanoo, että pitkätkin lomat loppuu joskus. Vaikken minä millään lomalla ole ollut vaan perhevapailla. Ihan eri asia. Töiden kannalta toki aivan sama miltä poissaololta palaa, todennäköisesti töihinpaluu tuntuu silti samalta.

Minä palasin työmaalle viikko sitten. Monta viikkoa ennen sitä tuli kiire keksiä miten saan lapsen nukkumaan parempia öitä, koska järkyttävä väsymys ja työ ei kuulu lempiyhdistelmiini. Onnistuin lopulta keksimään ratkaisun, vaikka onhan se hieman arpapeliä silti edelleen nukutaanko vai kukutaanko. Viime yönä herätyksiä oli aivan liikaa ja minä nukuin tosi vähän. Niinpä olen tänään ihan täysi zombie.

Töihinpaluu itsessään oli tietysti myös jännittävä. Nähdä taas kaikki ihmiset pitkästä aikaa, päästä ajantasalle kaikesta ja miten muistaa kaikkia asioita. Muistaminen onkin ollut ehkä haastavinta. Yhtenä päivänä totesin, etten muista yhtään miten olen kirjoittanut englanniksi joitakin fraaseja, kun nyt jo mietin miten olen voinut edes unohtaa.

Olen kuitenkin yrittänyt antaa itselleni armoa. Kun vauva syntyy, kaikki muu on toissijaista. Sitä unohtaa totaalisesti kaiken muun ja keskittyy vain vaipan vaihtamiseen sekä imettämiseen esimerkiksi. Sitten se koko vauvavuosi menee samojen asioiden parissa eikä aivoissa ole enää mitään havaintoa mistään työasioista.

Ensimmäisellä viikolla kaikki oli vain ihmettelyä. Miten yhteensovittaa työ ja lapsiarki? Miten ehtiä tekemään edes jotain omia juttuja arkisin, ei mitenkään? Päivittäisinkö instan joka päivä vai annanko vain olla? Blogiin ehdin vasta nyt, kun otin tämän ajan lapselta.

Kuitenkin tänään tuntuu jo tosi paljon helpommalta. Muistan paljon paremmin kaikki työjutut, olen päässyt jyvälle missä mennään eikä tämä arkikaan tunnu niin hankalalta. Täytyy tehä niitä asioita, joita tämä arki vaatii ja päivittää tämä blogi sitten, kun ehdin. Näin se nyt vain menee. Neuloakin ehdin vain välillä.

Kaiken kaikkiaan töihinpaluu teki minulle tosi hyvää, olen vanha oma itseni nyt. Viihdyn niin paljon paremmin tällaisena kuin kotiäitinä, jota harmittaa joka päivä se, kun on niin sotkusta. Nyt töistä tullessa jaksaa vähän siivotakin. 🙂

Me ollaan taas oltu kipeinä, jo toinen viikko putkeen. Ihan epämääräistä kurkkukipua minulla jatkuvasti ja mietin jo onko tämä ennemmin allergiaa kuin flunssaa edes. Onneksi nyt on taas jo vähän parempaan päin, joten päästiin tänään käymään Turun toreilla markkinoilla. Sen verran ihania syyskelejä ollut nyt, että ihan pakko on päästä ulos joka välissä. Onneksi on tuollainen ulkoilutettava taapero.

Turun toreilla oli tietysti liikaa ihmisiä puolen päivän jälkeen, mutta sitä ennen saatiin kulkea aika rauhassa. Mentiin itse asiassa lopulta Café Qwenseliin kahville ja lapsen vaipanvaihdon yhteydessä apteekkimuseossa päätettiin kiertää museo siinä samalla. Se oli ihan kiva pieni museo, vaikka olin ehkä enemmän ”asuntonäytöllä”, kun ihailin kaakeliuuneja, seinämaalauksia ja vanhan ajan huonekaluja.

Oli meillä ihan varsinaista asiaakin markkinoille, sillä käytiin hakemassa Lappi-Hunajan inkivääri-ihmettä iso purkki kaappiin. Se on ihan parasta inkiväärihunajaa ja varsinkin flunssassa tulee sujautettua teen sekaan. Bussilla ajeltiin keskustasta Kupittaan Cittarin kautta kotiin ja loppupäivä meneekin tässä kotosalla.

Touhutaaperon uniasioista sen verran, että viime yönä vihdoin tuli työvoitto. Jätkä nukkui 7 tuntia putkeen!! Sain alunperin vinkiksi rajata hänen päiväunia ja aloin sitten testata moista ennen kuin aloitetaan yhtään mitään unikoulua. Huomasin kuitenkin päiväunimäärien olevan ehkä hitusen liian vähäisiä touhukkaalle pojalle, joten eilen nukutettiin testinä tunniksi kaksi kertaa. Ja sitten tosiaan tuli tällainen palkinto, olen vieläkin niin innoissani asiasta! Tänään ekat päikkärit olivat vain 45 minuuttia ja nukutuskin venyi hieman, kun ei olisi millään malttanut nukahtaa keskustassa. Saa nähdä siis onko aamupäivän yliväsyllä vaikutusta yöhön vai korjaantuuko se nyt iltapäivällä.

Huomenna alkaa mun viimeinen viikko hoitovapaalla. Käsittämätöntä miten aika on mennyt!!