Pää on ihan jumissa, mutta yritän nyt yhden blogipostauksen verran pusertaa. Valvottiin viime yönä kahdesta neljään ja vaikka nukuttiin puoli kasiin lopulta, silti väsyttää aivan liikaa. Koko viikon nukkumiset ovat olleet ihan mitä sattuu ja lapsen tämän hetkisestä väsymyksestä päätellen ensi yöstä ei yhtään parempi ole taas tulossa. Instassa en varmaan muusta ole koko viikolla höpissyt kuin meidän unista, joita ei ole.

Viikkoa on varjostanut koko perheen flunssailut. Kunnon flunssailuviikko. Ensin lapsi oli iltaisin ja öisin aivan tukkonen, sitten mulla on ollut kurkku etäisesti kipeä jostain keskiviikosta asti ja nyt viikonloppuna Tahkis on sairastanut ihan kunnolla. Minäkin olin eilen jopa oikein kipeä, mutta tänään on palattu samaan vanhaan: kurkku aamuisin vähän kumma.

Kun joudut ottaa kahvin mukaan hiekkalaatikolle…

Eilen oli hieno päivä noin muuten ihmiselämässä: Vimpelin Veto voitti Suomen mestaruuden ja KuPS Suomen cupin (en mä muuten fanittaisi, mutta Simo!). Me maattiin koko päivä olkkarin lattialla katsomassa tv:tä. Ensin pesistä, sitten futista ja lapsen nukahdettua vanha kunnon Coyote Ugly. Tänään ei olla paljon sen ahkerampia oltu, koska kaikki on ihan puolikuntoisia.

Vimpelin pelin katsominen sai haaveilemaan Vimpeliin muutosta ja kaikki instassa vastaan tulevat ruskakuvat saavat haaveilemaan mistä tahansa pohjoisempaan muutosta. Kamala kaipuu sitä, että astuessaan kotiovesta ulos olisi jo valmiiksi luonnossa. Ei tarvisi lähteä kauemmaksi. Todellisuudessa taidamme asua kaaoskaksiossa vielä jonkun aikaa tavoitteena säästää useampi tonni rahaa. Sitten olisi vähän enemmän vaihtoehtoja mitä sen oman kodin kanssa tekisi, ostaisiko aivan uuden vai mitä tekisi.

Enää kaksi viikkoa töihinpaluuseen. Toivottavasti ensi viikko on jotain ihan muuta kuin flunssailuviikko.

PS. Jos on yksivuotiaan uniin jotain vinkkejä, otan vastaan!

Keskiviikkona heräsin siihen, etten ole taaskaan postannut yhtään mitään moneen päivään. Noh, perjantaina yritin postata, mutta koneella oli tyhjä sivu odottamassa, kun seuraavan kerran eilen mietin olisiko nyt hyvä hetki. Ei ollut, mutta jokohan tänään? 😀 Tätä tämä elämä tuntuu pienen lapsen kanssa olevan, omat jutut siirtyy syrjään enkä kyllä osaa olla siitä edes pahoillani, koska lapsi on pieni vain hetken aikaa. Silti me ollaan nyt löydetty hyvä rytmi meidän ruuhkavuosiarkeen ja ollaan tällä viikolla harrastettu tosi paljon lenkkeilyä sekä voitteko kuvitella: tehty paluu salille!

Saliharrastus ei ole mitenkään uusi kummallekaan meistä, mutta meille yhdessä se on. Tahkis kävi salilla silloin, kun me tavattiin ja mä harrastin salitouhuja Seinäjoella asuessa. Nyt on alkanut vähitellen tulla sellainen olo, että pitäisi palata. Kaipaan ihan kamalasti jalkaprässiä, vipunostoja ja kaikkea mahdollista salitreeniä. Eilen puhuin Tahkiksen ympäri ja käytiin tekemässä jalkaprässi, maastavetoja ja vähän penkkipunnerrusta lapsen kanssa. Joudutaan kyllä arkena mennä erikseen, koska on vähän tehokkaampaa ajallisesti tehdä ilman lasta.

Alkuviikosta me käytiin parina iltana lenkillä, sitten perjantaina taas, eilen salilla ja tänään 7 kilsan aamulenkillä. 😀 On tullut ainakin liikuttua! Ja vihdoin keksittiin joku väli iltalenkille tässä lapsiarjessa, vaikka olisi sen voinut keksiä jo aikoja sitten. Sehän siis onnistuu vain niin, että tehdään ruoka heti, kun Tahkis tulee töistä, ollaan syöty viiteen mennessä ja sitten lähdetään ulos. Normaalisti venytään ja vanutaan, tehdään ruoka seitsemältä eikä päästä ikinä ulos. Tämä nykyinen tyyli on paljon parempi!

Kunpa jaksaisi liikkua yhtä paljon sitten vielä, kun olen taas töissä, sillä ilman liikuntaa ei mistään tule yhtään mitään. Paluu salille toi tosi hyvän mielen ja olisi ihana jatkaa treenailua pari kertaa viikossa!

Mites on, jääkö treenille aikaa ja jaksamista, kun on töissä ja kotona pieni lapsi?

PS: Postauksen kuvat viikon varrelta.