Tähän viikkoon on mahtunut muutamia kovinkin epämieluisia yllätyksiä, kuten se kun auton akku hyytyi kesken viikon. Se oli keskiviikkoaamu, kun olin ajastanut webaston ja autoa startatessa kuului vaan naksnaks. Ei ole koskaan ennen käynyt niin, mutta tiesin sen tarkoittavan tyhjää akkua. Pohjolaan oli pitkä jono, joten siinä hermostuksissani infosin esihenkilöä tästä mukavasta käänteestä elämässäni. Vaihtoehtoina oli joko saada varavirtaa jostain tai lähteä julkisilla, joka olisi tarkoittanut tunnin matkaa. Toisella yrittämällä vakuutusyhtiöstä sain emännän puhelimen päähän ja hinurimiehen tilaukseen. Varavirralla auto lähti käyntiin kuin palmun alta ja pääsin vihdoin töihin. Samana päivänä kävin vaihtamassa akun lähimmällä korjaamolla ja maksoin lystistä 180 euroa. Onneksi olin budjetoinut ja alkanut säästää auton kuluihin, joten ei ahdistanut mitenkään liikaa tällainen yllättävä meno.

Keskiviikosta alkoi muutenkin alamäki, sillä lapsemme on ollut kipeä siitä lähtien. Ensin kuumetta neljä päivää ja nyt ihmetellään mihin päin virus on menossa. Toivottavasti pois eikä iske meihin muihin.

Eipä tässä sitten oikein kummempia ole loppuviikosta voinut tehdä kuin olla vuorotellen kotona lapsen kanssa ja odottaa, että kuume laskisi jo. Tänään tosin on oltu reippaita, kun ollaan vähän siivoiltu jopa. Ulkona on ollut upea sää tänään, mutta ei voida vieläkään päästää lasta ulos leikkimään. Hän kyllä kovasti on kuumeisena muistanut kantaa ulkoilukamppeet aamuisin sohvalle pukemisen merkiksi, mutta joutunut pettymään, kun ei ole mentykään.

Toivottavasti tämän jälkeen ei hetkeen iske mitkään kuumeilut, kun olisi niin paljon ulkoiltavaa!! On ollut aivan täydellisiä hiihtokelejä jo pitkään ja muutenkin rakastan kevättä. Aina yhtä upeaa, miten aurinko kimmeltää hangella. Sitä voisi ihailla vaikka kuinka pitkään. Ja sitten palaa naama. 😀

Noh, onneksi tässä voi vielä sanoa, että auton akku hyytyi, minä en. 😀

Mies ehdotti viikko sitten, jos oltaisiin kaksi viikkoa ilman herkkuja. Mutisin, että sehän on sitten mauton maaliskuu, mikäs siinä. Olenhan ollut jo tammikuun alusta ostolakossa suklaan suhteen. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä ettenkö olisi niin sanotusti herkutellut. Olen kantanut pullaa kotiin, mikä ei ole yhtään tapaistani, mutta jotain oli herkkuhiiren saatava. Olen myös ostanut herkkupähkinöitä eli niitä jogurtilla ja suklaalla päällystettyjä, koska nehän on melkein terveellisiä johtuen siitä pähkinästä sisällään.

PAHASTI ADDIKTOITUNUT

Vaikka olenkin korvannut suklaata kaikella muulla eikä herkuttelu kokonaisuudessaan varmaan ole vähentynyt, silti suklaasta irti päästäminen on keventänyt oloani. Henkisesti. Olen ihan oikeasti ollut pahasti riippuvainen suklaasta. Sitä oli oltava, tavan takia. Jos oli raskas viikko takana, piti saada suklaata. Milloin mitäkin, aina piti saada suklaata. Tähän siis voisi vaihtaa jonkun toisen kohdalla tilalle alkoholin ja kas, voisi väittää olevan alkoholiongelman. Minulla se nyt vain on ollut suklaaongelma.

Aina aiemmin miehen ehdottaessa tätä samaa, että oltaisiin ilman herkkuja, en ole pystynyt siihen. Nyt kun tätä suklaan ostamattomuutta on takana kaksi kuukautta, pystyn heittämällä olemaan lähes kokonaan ilman herkkuja. Lisäsin tähän nyt tuon ”lähes” sen takia, että nyt me sitten tehtiin eilen mansikkarahkaa ja tarkoitus oli tehdä myös pannaria, mutta ollaan vahingossa juotu jo ne pari litraa maitoa ilmeisesti kaakaon muodossa. 😀 Tuo ”lähes” on myös siinä mielessä tärkeä, että kenenkään ei tarvitse olla kokonaan ilman herkkuja. Kohtuus on avainsana ja normaaliin ruokavalioon kyllä mahtuu herkkujakin. Minä olen vain lähtenyt tuollaiseen suklaattomuuteen ja nyt myös miehen ”ilman herkkuja” -viikkoihin, koska ne puhdistavat. Jos ei pysty olemaan ilman jotain asiaa tai ainetta, silloin se on ongelmallista käyttöä. Toisaalta jos täytyy olla lakossa, silloinkin voisin väittää olevan joku ongelma. Koska tasapainoinen ja kohtuullinen elämä tuskin kaipaa tipattomia, lihattomia tai vaikka tällaista mautonta maaliskuuta. Koen kuitenkin nyt, että riippuvuudesta eroon pääsemisessä totaalinen stoppi on paras tie paranemiseen.

Seuraavan kerran saan ostaa suklaata pääsiäisenä. Voin kertoa, että kyllä odotan kovasti mignoneita ja muita ihania pääsiäisherkkuja.

Tiistaina kävin työkaverin kans kahvilla Skanssissa. 🙂

Perjantaina tuli postin mukana äidinmaitokoru, jonka tilasin!

Perjantaina käytiin kahvilla Kupittaalla, kuten aina nykyään. 😀 Kahvilla käydessä nyt sentään saa herkutella.

Eilen sain valmiiksi villasukat lapselle vihdoin…

AINAKIN ENSI VIIKKO VIELÄ

Ensi viikko jatkuu herkuttomalla mallilla ja se tuntuu hyvältä. 🙂 Jännä nähdä alkaako tämä näkyä painossa, sillä ensimmäiset kaksi kuukautta ei pahemmin ole sitä tehnyt, vaikka jossain välissä siltä tuntuikin.

Toivottavasti sulle herkut ei ole ongelma, kuten mulle ovat selkeästi olleet. Ehkä tämän ”kuurin” jälkeen minäkin osaan taas kohtuuden hieman paremmin.