Kävin 3. päivä perjantaina työmatkalla pääkaupunkiseudulla. Kotimatkalla junassa alkoi kurkun perällä tuntua ja arvasin heti mistä on kyse, olihan meidän lapsi juuri pari päivää aiemmin alkanut olla nuhainen. Sitä en kuitenkaan arvannut, että mulla olisi flunssa koko saaterin kuukauden. Ristus!

Olen mä silti paljon ehtinyt touhuta tässä, vaikka vähän flunssaa ollutkin. Olen välillä ollut parempi ja päästiin jopa käymään Raumallakin joku pari viikkoa sitten. Kunnes viikko sitten perjantaina nousi oikein kuume. Siinä meni se viikonlloppu maatessa, vaikkei se taaperon kanssa niin itsestäänselvyys olekaan, että pystyisi levätä. Nyt loppuviikosta yskä alkoi vähitellen hellittää, mutta poskiontelot ovat olleet koetuksella. Eilen heitin ystävänpäiväksi ostamani horsmat menemään, jos ne olivatkin nuhan alkusyy, mutta en nyt ihan varma ole oliko siitä mitään hyötyä. Parempi alan jo olla, joten käytiin tänään oikein lenkillä ja eilen möbleerattiin.

Tänä viikonloppuna, kun on jo ollut parempi meininki, on hieman harmittanut ettei ole päässyt harrastamaan liikuntaa kunnolla kuukauteen. Kunnes nyt tänään sitten vihdoin!! Torstai-iltana oltiin niin villejä, että käytiin ihan ulkona syömässä. Ostettiin samalla antenninjohto tätä tulevaa möbleerausta varten…

Käännettiin siis sohva seinältä keskelle huonetta ja siirrettiin TV. Ihan vaan koska työpöytä on jo aiemmin siirretty samalle seinälle kuin missä sohva aiemmin oli ja se näytti niin tyhmältä, kun kaikki menee samaa seinää pitkin. Nyt on ihana oma nurkka olohuoneella, josta ei näe keittiöön suoraan.

Todella toivon, että tämä flunssa on nyt tässä tältä erää ja pääsisin maaliskuussa nauttimaan ulkoilusta. Säät ovat ihan parhaita nyt, rakastan kevättalven valoa ja lämpöä!!

Toivottavasti sinä oot pysyny terveenä! Vielä pari kuukautta täytyy D-vitamiinia kiskoa purkista. 🙂

Marttilan Korven eräreitistö sijaitsee nimensä mukaisesti Marttilassa, Marttilan Korvessa. Marttila taas sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Turusta. Eräreitistöltä löytyy yhteensä 27 kilometrin verran polkuja ja niistä saa tosi kivasti rakennettua itselle sopivia kokonaisuuksia sen mukaan haluaako kiertää pidemmästi vai lyhyemmin. Me ei kävelty kilometriä enempää, kun meillä ei ihan ole varusteet kunnossa tätä eräretkeilyharrastusta varten ja oli toisaalta yllättävän kylmä. Oli kuitenkin kaiken kaikkiaan todella ihana ja etenkin mielenterveydelle tärkeä retki! Lisäksi taaperolla oli aivan sairaan hauskaa pitkospuilla.

Me jätettiin auto parkkiin Huhtaanmäelle, jossa oli vessat ja kartat sun muut ihan kuin kyse olisi kansallispuistosta eikä vain pikkuisen Marttilan eräreitistöstä. Vaikutti todella hyvältä paikalta jo siinä vaiheessa! Valitsimme meidän eräreitiksi puolen kilsan kävelyn lähimmälle kodalle, joka sijaitsi Ryyppykalliolla. Hieno nimi paikalla!

Me syötiin eväät kodalla, kun nyt kerran oli lähetty, vaikkei matka tosiaan ollut pitkä parkkipaikalta. Ei viitsitty lähteä kiertämään, kun matkoista olisi tullut useampia kilometrejä ja meillä oli vain kantoreppu välineenä taaperon kanssa.

Marttilan Korven eräreitistö vaikutti jo pelkästään ensimmäisen vastaan tulleen suon perusteella tosi hienolta! Tuolla on pakko päästä käymään uudelleen joskus kesän korvilla ja kiertää joku kunnon kierros, mutta se vaatii lapsen kanssa kantorinkan. Taapero on sen verran holtiton menemisissään tällä hetkellä, ettei paljon auta, vaikka kuinka sanoo minne saa mennä ja minne ei. Huomasi silti kuinka hänellekin tekee hyvää epätasainen maasto, sillä hän oli mukkelismakkelis heti, kun tuli joku pieni nyppylä.

Meille aikuisille teki niin hyvää tämä pieni irtiotto metsään. Se, että päästiin lähtemään ajoissa, taaperon nukkumiset autossa toimivat todella hyvin, saatiin tehtyä ruoka kodalla lapsen kanssa… Kaikki onnistui tosi hyvin ja madalti taas kynnystä lähteä näille ihanille retkille. Metsä tekee niin hyvää!! ♥