Meillä alkoi loma. Tuntuu niin kuin olisi monen kuukauden tauon jälkeen oikeasti aikaa tykittää instaan kamaa sekä ihan jopa blogata. Tekisi mieli kirjoittaa ammatillisista asioista, sillä tässä on taas ollut vähän kaikenlaista, mistä pitäisi saada purettua ajatuksia. Sitä ennen kuitenkin haluan täten ilmoittaa, että päätin lopettaa suklaaostolakkoni. 😀 Suklaaostolakko oli hyvä, en sitä sano, mutta tuntuu kuin iso kuorma harteilta olisi kadonnut, kun aloin taas sallia suklaan ostamisen itselleni. Olin hamstrannut pääsiäistä varten kaikenlaista linnunmunaa ja ruohomunaa, joten kokonaista suklaalevyä en ole vieläkään rynnännyt ostamaan.

Suklaaostolakko oli silti pakollinen toimi alkuvuoteen. Joulun jälkeen tuntui, että olen niin kamalassa koukussa suklaaseen, että korvaan sillä muuta syömistä. Se ei missään nimessä ole hyvä niin. Nyt tuntuu, että hommassa on järki mukana ja pystyn pysymään kohtuudessa, vaikka lähdinkin meidän lomareissulle munasanko mukanani. 😀

Salliminen tuntuu todella hyvältä alkuvuoden rimpuilun jälkeen. Itse asiassa yksi lakon purkamiseen vaikuttanut asia oli se, että painoni ei laskenut yhtään, vaikka lopetin suklaalevyjen ostamisen. Ostin sen sijaan pullaa. 😀 Eli toisin sanoen pitäisi lopettaa ihan kaikki tai sitten ei mitään. Koska nyt kun olen taas sallinut suklaan, ei painoni ole silti myöskään noussut. Ratkaisu painonhallintaan siis löytyy jostain aivan muusta kuin suklaan syömisen rajoittamisesta.

Tällä viikolla en ole päässyt oikein edes lenkkeilemään, joten kaipaan liikuntaa tosi paljon nyt. Tänä aamuna täällä Raumalla käytiin nopeasti metsän puolella ja oli sekin nyt sentään jo jotain. Lähdettiin eilen siis reissuun Turusta, ollaan nyt Raumalla ja jatketaan seuraavaksi Seinäjoelle tässä joku päivä. 🙂 (Pysy kartalla meidän touhuista seuraamalla instassa!)

Nyt kun meillä on tässä hetken omaa aikaa, taidan seuraavaksi kuunnella yhtä äänikirjaa, joka pitäisi olla luettuna ennen yhden YAMK-tutkinnon valintakurssin suorittamista. 1 tunti kuunneltu, reilu 12 tuntia vielä jäljellä. 😀

Kaksi viimeisintä metsäretkeämme on osoittanut sen, että meidän kevään ostoslistalla taaperon kanssa retkeilyä varten on ehdottomasti kantorinkka. Marttilan Korven eräreitistöllä emme uskaltaneet päästää taaperoa juoksemaan pitkospuille kuin hetkeksi ja viimeisimmällä retkellä, Rauvolanlahdella, oli aivan liian liukasta paikoitellen. Oli pakko molemmilla retkillä kantaa lasta sylissä eikä se nyt ole ehkä optimitilanne etenkään, kun tarkoitus olisi palata jossain vaiheessa ihan vaeltamaan.

Muuten on ollut ihana huomata kuinka mahdotonta ei ole lähteä metsään pienen lapsen kanssa. Retkeily taaperon kanssa on tosi kivaa! Vaikka lähtisikin vähän kauemmaksi ja lapsi nukkuisi automatkat, ei se haittaa verrattuna siihen miten paljon luonto antaa. Jos yhtenä päivänä menee rytmit sekaisin, ei se kuitenkaan ole mikään maailmanloppu. Pidän tärkeänä sitä, että lapsi tottuu olemaan luonnossa ja toivottavasti kasvaa kunnioittamaan sitä. Toivon tietysti myös hänen saavan vastustuskykyä metsistä ja toki me Tahkiksen kanssa siinä samalla. Menneen talven aikana kun on sairasteltu jo aivan tarpeeksi. Seuraavaa flunssaa odotellessa.

Olen katsellut kantorinkkaa Addnaturelta, kun heillä on tosi kiva valikoima erilaisia reppuja ja rinkkoja. Luulen, että hankimme kantorinkaksi Ospreyn Pocon. Lisäksi tarvitsemme lapselle oman makuupussin, sillä tavoitteeni on tänä keväänä viedä meidät kaikki telttaretkelle johonkin. 😀 Siitä on jo kuitenkin monta vuotta, kun ollaan viimeksi telttailtu! Eikä lapsi siis tietysti ole vielä koskaan ollut yötä teltassa, joten hänenkin pitää päästä se ihanuus kokemaan.

Lapsen paras retkihaalari on tänä talvena ollut Reiman haalari. Juuri korkattiin käyttöön kokoa isompi Reiman välikausihaalari, mutta vielä ei sen kanssa pysty ihan metsään lähteä vaan kyllä täällä toppahaalarikelit ulkoilun suhteen vielä on. Nyt kun tässä on joitakin muiden merkkien ulkovaatteita käytetty, on nuo Reiman vaatteet jotenkin parhaita kooltaan meidän pitkälle pojalle.

SEURAAVA RETKI

Seuraavasta retkikohteesta tai retken ajankohdasta ei vielä ole tietoa, mutta toivottavasti pian päästään taas metsään. Rauvolanlahdella viikko sitten me nähtiin joutsenia ja kuultiin paljon keväistä linnunlaulua. Vaikka polku olikin jäinen ja liukas, teki tämäkin nopea pyörähdys metsässä tosi hyvää. Oli ihanan rauhallista. Oli niin ihana pysähtyä juomaan kuksakahvit ja seurata lapsen temmeltämistä mättäällä. Tärkein havainto metsäseikkailuilta on ollut se, että retkeily taaperon kanssa on mahdollista, kunhan sinne metsään vain lähtee.

Nyt taidan mennä selaamaan Addnaturen retkeilyvarustevalikoimaa, sillä tarvitsisin itse uudet vaellushousut. Ei vanhoissa mitään vikaa ole, mutta en vain mahdu niihin. 😀