Tällä viikolla minulla alkoi uusi vanha arki. Mieheni palasi puolentoista vuoden opintovapaan jälkeen takaisin töihin ja sen myötä meikäläinen järjestää lapsen päiväkotiin joka aamu. Olen siis saanut todellakin laiskotella viimeiset 1,5 vuotta, kun ei ole tarvinnut mitään muuta kuin järjestää itsensä töihin.

Ensalkuun (lausutaan pohojalaisittain ensalakuun) olin lapsen kanssa kahdestaan alkuviikosta pari päivää, kun mies oli viimeistä kertaa opintoihinsa liittyen käymässä Jyväskylässä. Keskiviikkona hän vielä oli kotona, mutta sitten torstaista lähtien minun uusi arki alkoi oikeasti. Aiemmin olen vauva- ja taaperoaikana raahannut lapsen päiväkotiin lähinnä kantamalla, pulkalla, rattailla ja autolla eikä pyöräoptiota ole ollut ollenkaan. Nyt kuitenkin vihdoin sain myös pyöräoption! Kiinnitettiin peräkärry mun pyörään ja nyt saan vietyä hänet pyörällä myös. Se toimii parhaiten, koska sitten voin päiväkodista jatkaa töihin pyörällä. Toimistolla kun tarvii käydä muutaman kerran viikossa.

Tämän viikon päiväkotiviennit menivätkin ihan urheilusta. Olen pyöräillyt tällä viikolla 39,2 km. 😁 Niin sanottuja tehominuutteja on yli 300, kun normaalisti on pitänyt ihan tekemällä tehdä se liikuntasuositusten 150. Toisin sanoen oikke hyvä! Arkiliikunta on ihan parasta, joten tykkään kyllä tästä muutoksesta.

Torstain asu: paita Versonpuoti – housut Nike – kengät Mizuno

Lapsen kanssa putsattiin tänään hänen muutama pihalelu myyrän kakasta 😝

MEILLE TULI KIIKKUKEINU

Tänään olen ollut aika paljon takapihalla pihahommissa ja nyppinyt rikkaruohoja sekä reunustin yhden istutusalueen. Hetki sitten koottiin ”kiikkukeinu” eli riipputuoli. Ai että minun ruho lepää siinä! Aina, kun painan pääni sinne perälle tyynyyn, tunnen kuinka mun verenpaine laskee ihan kuin olisin metsässä. Vinkkivitonen moisen tuolin ostamiseen: paras aika on Jyskin synttärit keväällä. Maksoin tuolista 150 euroa eikä tuo kaluste tule enää tänä vuonna todennäköisesti maksamaan noin vähän. Minä nimittäin kyttäsin niiden hintoja jo viime kesänä sekä syksynä, mutta mielestäni parhaat tarjoukset olivat 250 euroa.

Huomenna sitten taas sukellus arkeen. Vien lapsen kävellen, koska olen etänä ja tiistaina sitten taas pyörällä. Toivon hyviä kelejä loppuviikkoon, koska lauantaina aion lähteä rimpsalle kollegoiden kanssa! 😁

Katsoin perjantai-iltana Tubeconin gaalan, kun halusin vältellä opiskelua. Nykyään kaikki viikonloppuni koostuvat hyvin pitkälti opiskelun välttelystä. Olisin varmaan jo saanut kaikki tuhat raporttia tehtyä, jos välttelisin vähemmän, mutta ihan hyvin olen pysynyt aikataulussa välttelymetodillakin. Tubeconiin palatakseni: oli ilo kuulla blogien ehkä palaavan jälleen suosioon ja siitä innostuneena olen täällä taas kirjoittelemassa. Olen blogannut ristuksen monta vuotta, varmaan jo pian 20 (tarkalleen 17). Olen myös todella kiitollinen siitä, kun saan harjoittaa tätä touhua Vaikuttajamedialla. 😍

Kun edellisen kerran postasin, olin käynyt lenkillä ja Turussa lelukaupassa. Seuraavana päivänä me lähettiin Tuorlaan kävelylle upeaan lehtometsään, jossa onnistuin nyrjäyttämään nilkkani. Se oli se yksi ja ainoa kerta, kun menin metsään lenkkareilla enkä vaelluskengillä.

VAPPUVIIKON HYVÄT UUTISET TÖISTÄ

Vappuviikko oli odotettu, mutta ei vapun takia vaan työkuvioiden. Sainkin todella hyviä uutisia ennen vappua: saan jatkaa sitä työtä, jota olen tehnyt viime kesästä saakka määräaikaisena. Alla oleva kuva liittyy vappuviikkoon siten, että meikkasin kyseisellä BB-voiteella ekaa kertaa ja olen aika ihastunut siihen nyt. Se ei haise voimakkaasti ja sopii ihonsävyyn tosi hyvin! *Täältä saa.

Palkinnoksi itselleni vakkarisopparin allekirjoittamisesta hain töiden jälkeen tulppaaneja ja yhden iiriksen puutarhalta.

Kun pääsin kotiin töistä vappuaattona, lähdettiin syömään Pancho Villaan juhlan kunniaksi. Lemppariannokseni: quesadillas pariloidulla vuohenjuustolla ja tietysti paholaisenhillolla. Ai että.

Ja seuraana päivänä mentiin taas metsään. Käytiin kiertämässä Paimion Parantolan polku, vajaa 3 km kierros ja jonka varrella on myös laavu. Kierroksen alussa on osuus satumetsää, jonka kauneutta on vaikea selostaa. Se on paikka, joka vain täytyy nähdä.

Vapun jälkeisenä viikonloppuna lähdimme pitkästä aikaa Raumalle. Siellä sain hyvin edistettyä digitalisaatiokurssin viimeistä raporttia ja melkein kirjoitin sen alusta loppuun valmiiksi. Muutama osuus jäi tekemättä, jotka viimeistelin lopulta eilen.

TÄLLÄ VIIKOLLA: PIHAHOMMIA JA UUS TUKKA

Alkuviikosta olin ahkera ja kävin hieman möyrimässä kukkapenkissä. Siirsin kiviä ja lisäsin sekaan muutaman uuden kukkapenkin laajennusta varten. Siistin karpalon seasta kaikki pitkät ruohot pois ja aloitin kaivamaan reunukselle paikkaa, jolla ajattelin kiertää tuon kuorikateosuuden. Homma on samassa jamassa edelleen kuin tuossa kuvassa. 😄 Ehkä ensi viikolla voi jatkaa, kun tulee ihanan lämpöset kelit.

Keskiviikkona kävin osteopaatille näyttämässä Tuorlassa nyrjäyttämääni nilkkaa ja hän koitti tehdä sille jotain taikojaan. Eipä ole enää kipeä eikä taida olla niin turvoksissakaan. Eilen sitten taas pyöräilin heti aamulla Turkuun ja istahdin kampaajan penkkiin. Sain mielettömän ihanan kesätukan! 😍 Kun tulin kotiin päivällä, lepäilin hetken ja sitten aloin leipoa itselleni suklaavadelmakakkua. Nams!

Nyt on tosiaan saatu tehtyä useampia metsäretkiä ja se on tosi kivaa! Tekee lapselle niin hyvää seikkailla poluilla ja tottua luontoon. Ja mitä tuon opiskelun välttelyyn tulee, palautin eilen tuon vappuna aloitetun raportin ja nyt tarvisi tehdä kevätkaudelle vielä kuusi raporttia. 😄 Opiskelua siis vielä riittää, mutta ei haittaa, koska jokainen raportti on ollut opettavainen ja aiheet mielenkiintoisia. Seuraavan raportin kirjoitan kustannusjohtamisesta eikä sekään ole yhtään pöllömpi juttu. Oikeastaan yksi lempiasioistani liiketoiminnassa. Sitten jää enää viisi hankinnan raporttia, jotka hoidan ennen kesälomaa.

Nyt täytyy mennä syömään ja tekemään jotain. Seuraavaan kertaan! 👋🏻 Toilailuja voi seurata myös instassa. 🤪