Yksi parhaista tavoista viettää juhannus on mielestäni viettää se kotona. Meillä ei ole mökkiä eikä ole ollut ajatuksissa edes hankkia, joten juhannuksenakin on ollut tapana hengata kotosalla. Nyt se on erityisen mukavaa, kun on takapiha ja terassi. Eilen tosin oli niin kylmä, ettei siellä tarjennut olla. 😁 Sen sijaan me käytiin perinteisellä Ukuran lenkillä pyöräilemässä.

Ukura on sellainen erämaata muistuttava sivukylä Liedossa, jossa on siis muutama talo, paljon peltoa ja ihana hiekkatie. Esko-Ukurantieltä pullahdetaan takaisin ihmisten ilmoille, joten missään hirveän kaukana ei kuitenkaan olla. Ukurassa on ihanan hiljaista ja sielu lepää niissä maisemissa. Tulee väkisin mieleen Vimpelin Hallapuro joistakin kohdista. Voisin hyvin kuvitella asuvani Ukurassa.

Ennen pyörälenkille lähtöä pyöräytin marengin uuniin, josta myöhemmin päivällä tehtiin pavlova. Perjantaipäivä me vietettiin Raumalla.

Vaihettiin järjestystä lauantaina lapsen huoneessa ennen pyörälenkkiä.

Seuraan instassa sellaista muijaa kuin Helene Sula (heleneinbetween) ja olen inspiroitunut muutamista hänen jutuistaan: laihtuminen sekä huulipunan käyttäminen ulkoillessa. Niinpä eilen sipaisin huuliin tällä viikolla ostamaani *by Terryn Hydra Balm -huuliasiaa sävyssä Love Affair. Ihana! Siis niin täydellisen värinen huulipuna, etten kestä. Ostin Myllyn Kicksistä, jossa by Terryt olivat 70 prosentin alessa.

Ukurassa nähtiin kyy, haukka ja töyhöhyyppäperhe. Sekä yksi auto. Muuten saatiin elää täysin hiljaisuudessa. Pituutta lenkille tuli 21 kilometriä eli ihan sopiva juhannuslenkki.

Tänään me aloitettiin päivä urheilemalla. Ensin mentiin kolmeen eri leikkipuistoon, josta jatkettiin pääkohteeseen: urheilukentälle. Mentiin sinne tekemään ulkosalitreeni ja sitten kiireellä kotiin syömään. Nyt on koko akka ihan jumissa, huh!

Kun oltiin syöty, lähdettiin vielä käymään kasvitieteellisessä ja kaupassa. Halusin nähdä mitä taimia heillä on myytävänä, mutta eipä ollut mitään, mitä olisin tarvinnut. Eipä sillä, että kukkapenkkeihini enää mahtuisi edes mitään. Juhannus alkaa olla ohi ja pitäisi mennä pesemään hiukset arkea varten, joka nurkan takana jo häämöttää. Viisi työpäivää ja alkaa loma! Oijoi! Viisi päivää tuntuu nyt kauhean pitkältä, mutta varmaan viikko menee aika nopeasti. 😊

Tämä postaus on vähän kuin kaikki haasteeni syömisen kanssa: en tiedä mistä aloittaisin. Syöminen, se tuntuu olevan ihan pirun vaikeaa. Ennen kuin kukaan tulee kommentoimaan kuinka pitäisi laihtuakseen syödä vähemmän kuin kuluttaa, juuri tällä viikolla herrat Moisio ja Sainio sen sanoivat: jos liikkuu, täytyy syödä enemmän. Että ei se ole niin yksinkertaista ollenkaan! He ovat oikeassa, sillä aina, kun alkaa liikkua enemmän, myös energiaa täytyy saada enemmän.

Tavallaan ymmärrän kyllä henkilöitä, jotka vetävät laihduttamisen puhtaaksi matematiikaksi. Osa ihmisistä vain tekee niin. Osalle koko elämä on pelkkää matematiikkaa, osalle taas humanistista hapatusta ja mitä näitä nyt on. Kun matematikko-pt neuvoo netissä toisella tapaa ajattelevaa, syntyy todennäköisesti riita. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että mutkat vedetään suoriksi, koska etenkään syöminen ei ole millään tavalla yksinkertaista kaikille. Nyt olen todennut, ettei minulle ainakaan.

EN OSAA SYÖDÄ OIKEIN

Väitän, etten osaa syödä oikein ja syytän tästä erilaisia valmennuksia, joihin olen välillä haksahtanut. Osassa valmennuksista on painotettu hurjan paljon proteniia, mikä sinänsä on ihan hyvä, koska itse en ainakaan ole syönyt tarpeeksi sitä. Kokeilin kuukauden sisään sellaistakin, että hiilareiden määrä laski aika alas ja se ei sopinut mun päälle ollenkaan. Aloin nähdä pelkkiä pitsoja silmissäni ja olisin voinut syödä vaikka hevosen.

Kun huomaan, etten osaa syödä oikein, alan muistella miten ennen söin. Vastaus on, että söin tosi paljon leipää. 😄 Kaikkien kokeilujen jälkeen haluan aina palata vanhoihin tapoihin, koska on jotenkin kotoisaa syödä leipää välipalaksi ja iltapalaksi. Mmm.

Nyt ihan viimeisin keinoni tässä syömisen opettelussa on ollut laskea kaloreita. Järkytyin siitä, mitä sain tietää laskemisen avulla. Syön todella paljon yli tavoitteen viikonloppuisin. Onko se sitten mikään ihme, jos ei laihdu? Tämäkin on taas sitä yhtä ja samaa kehää, jota kierrän. Kun sanotaan, ettei kannata kieltää itseltään mitään, totean, ettei herkkujen salliminen sovi minulle. Silloin syön niitä joka päivä. Nyt joudun toteamaan kuitenkin, ettei herkkujen rajoittaminen sovi minulle, koska muuten otan menetetyt kilokalorit takaisin viikonloppuina. Palaan siis lähtöpisteeseen ja sallin herkut.

MITÄ KOKEILLAAN SEURAAVAKSI?

Koen siis tämän syömisasian vaikeaksi sen takia, että jotain minun täytyisi tehdä eri tavoin, jotta laihtuisin. En vain vieläkään ole keksinyt mitä, koska olen nyt kokeillut vähän kaikenlaista. Enää tuo kaloreiden laskeminen on se viimeinen tapa. Sillä tavoin laihduin 2007. 😄 2018 laihduin lisäämällä liikuntaa. Nyt kuitenkin liikun jo ihan suhteellisen paljon enkä pysty lisäämään yhtään mitään, joten homma täytyy hallita keittiön puolella. Niinpä tosiaan lasken vain kaloreita ja yritän pitää ateriat järkevinä sekä välttää tosi myöhään syömistä. Nukkua pitäisi myös paremmin ja enemmän.  Niin ja sallin ne herkut tietysti, koska rajoittaminen on ainakin vihollinen. Haluaisin saada tiltanteen tasapainoon ennen kuin alkaa loma, koska lomalla haluan ottaa rennosti. Relax and chill.

Osaaksä syödä?