Liedossakin satoi ensilumi vihdoin. Nyt se toki on jo sulanut melkein kokonaan. Aikoinaan eräs setä postinjakoreitin varrella kertoi, että jos lunta on lokakuussa, on sitä joulunakin. Tämähän ei siis todellakaan toteudu täällä Varsinais-Suomen suunnalla, hyvin harvoin on lokakuussa jo lunta.

Aamupala syötiin nopeasti tai ainakin yritettiin, meidän lapsi syö aamupalaa yleensä pari tuntia (siltä se tuntuu) eikä auta vaikka kuinka yrittää motivoida. Lopulta kuitenkin päästiin ulos asti ja oli aivan mielettömän ihana keli. Aurinko oli juuri noussut ja kerrankin se ylipäätään paistoi. Oli pakko hakea kamera mukaan ja kuvailla vähän.

Pipo – Myssyfarmi, takki ja housut – Stadium, hanskat – Scandinavian Outdoor (en muista merkkiä), kengät – Mizuno

Ulkoilun jälkeen syötiin lounas ja lähettiin lähimpään Cittariin, kun oli pari tarjousta, jotka piti hyödyntää. Yksi niistä oli nuo konvehtirasiat 12 eurolla. Ostettiin molemmat kolme. Eipä tarvi sitten enempää ostaakaan moisia ennen joulua tai edes jouluksi. Nappasin myös yhdet jouluvalot mukaan, jotka sain keittiöön ikkunan eteen tasolle. Tuli tosi kiva! 😍

Yksi raportti uudestaan

Lopulta oli myös pakko avata läppäri opiskelun merkeissä. Sain yhden kurssin ekasta raportista palautteen, että sitä pitää parantaa, kun lähteitä oli vain kaksi. Raportin aiheena olivat oma luovuus ja innovaatiot, joten olen tietysti innostunut kirjoittamaan ihan omasta päästä enkä mitään lähteitä käyttäen. En ehkä ole täysin sisäistänyt vielä akateemisen kirjoittamisen syvintä olemusta. 🙄 Noh, katsoin sitten videot uudelleen, lisäsin muutamia lauseita ja lähteitä. Jospa sitten opettaja olisi tyytyväinen.

Syksy on ollut niin raskas opiskelun suhteen, etten haluaisi ihan jokaista raporttia tehdä uusiksi. Toivottavasti loput menevät heittämällä läpi. Nyt olisi enää yksi raportti jäljellä, joka täytyisi tehdä ja kolme muuta tehtävää. Ei siis ollenkaan paha, loppukiri vain pitäisi ottaa. Kunhan tosiaan ei enää tule mitään uusintoja.

Kun on tarpeeksi kuormittunut, pienetkin vastoinkäymiset katkaisevat kamelin selän ja tuntuvat suuremmilta kuin ovat. Kesällä en päässyt yhdestä kurssista ollenkaan läpi, minkä takia minulla meni ylipäätään opiskelun aloittaminen syksyllä tosi myöhään. Palautin siitäkin raportin uudestaan enkä vieläkään ole saanut tietää, mikä on lopputulema. En millään jaksaisi kysyä perään, joten teen sitten vaan yhden kurssin ylimääräistä todennäköisesti ensi vuonna.

Jaahas, se olisi seuraavaksi taas aamupalan aika. Näiden YAMK-opintojen lisäksi minulla on yliopistolta meneillään yksi GIS-kurssi juuri, joten sen tehtävät täytyy tehdä sitten tänään. Huomenna on yksi lapsen meno, jonka aikana aion tehdä juridiikkakurssin yhden tehtävän.

Olen aina rakastanut tanssimista ja olenkin sitä harrastanut elämässäni eniten baariympäristössä. Toiseksi eniten tanssitunneilla. Kunnes lopetin jostain syystä niillä käymisen Seinäjoella asuessani ja muutin Turkuun. Sitten lähinnä haaveilin tanssitunneista, kun eipä sitä tullut baareissakaan enää käytyä. Vuosi sitten päätin ryhdistäytyä ja menin kansalaisopiston kurssille. Se oli menoa se. Kävin ahkerasti koko syksyn tanssimassa ja kevätkaudella vähän vähemmän. Oli selvää, että menen samalle kurssille uudelleen tänä vuonna ja niin tein. Vaan enpä ole tanssinut ahkerasti ollenkaan. Joka kerta tänä syksynä, kun olen käynyt, on johtanut siihen, että tulen kipeäksi. Tänään kävin ensimmäistä kertaa tälle kuuta, katsotaan säästyisinkö tällä kertaa flunssalta.

Ehkä on ollut huono tuuri, että flunssa iskee juuri tanssitunnin jälkeen joko seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavana maanantaina. Ehkä osittain syynä on refluksi, jonka kulta-aikaa kulunut syksy on ollut johtuen opiskelun tuomasta stressistä, liiasta suklaan mussuttamisesta ja liian rasvaisista ruokavalinnoista.

Flunssa tai ei, joka kerta tunnilla on ollut todella ihanaa. Niin kova meno, ettei mitään rajaa. Siinä unohtuu työ- ja opiskeluasiat heittämällä.

Tanssituntien lisäksi harrastuksiini on tänä syksynä kuulunut kahden amarylliksen kasvatusyritys. Toinen kasvaa, toinen ei. Kuvassa se, joka kasvaa. Istutin sen toisen ehkä liian syvälle ja nyt mietin pitäisikö koittaa kaivaa se ruukusta asetellen paremmin.

Ja tiedättekö mitä? Lopetin vuoden mittaisen kofeiinittomuuden vaihtamalla kofeiinittoman kahvin normaaliin mustaan teehen lokakuun puolivälissä. Se räjäytti tajunnan! Rintarangasta avautui jokin lukko, tuntui kuin kahvi olisi tukkinut sen kokonaan. Syke laski. Yöunet paranivat. Stressitasot laskivat. Vaikkei siinä minun kahvissani edes ollut kofeiinia kuin sen verran, mitä kofeiinittomassa kahvissa on. Tästä voidaan todeta, ettei kahvi todellakaan ole minun juomani.

Seuraavaksi näin tanssitunnin jälkeen vuorossa on iltapala, suihku ja nukkumaanmeno. Saunaan ei tunnu ehtivän ollenkaan, ehkä viikonloppuna sitten. Opiskelemaan ei myöskään tänään kerennyt, mutta ei haittaa. Tällä hetkellä on deadlinet hyvin hallinnassa.

Palataan asiaan joku päivä!