Minulla on tällä viikolla ollut loma. Oikein aktiivinen lomaviikko, ensin Ähtärissä ja sitten kotona. Lähdettiin Ähtäriin lauantaina ja kohteena siellä oli vanhempieni vuokraama mökki, jossa olemme joskus aikojen alussa ennenkin olleet. Aikana, jolloin ei vielä ollut lapsia. Nyt mökin täytti lasten huuto ja touhu, kun meidän tenava ja hänen serkkunsa keksivät kaikenlaista leikittävää koko ajan.

Lomaviikko sai määritelmän aktiivinen siitä syystä, että me aikuisetkin keksittiin koko ajan jotain touhuttavaa. Ekana iltana käytiin lyhyellä kävelyllä, seuraavana jo vähän pidemmällä, sitten välipäivä Keskisen kaupassa ja taas kävelemään seuraavana aamuna. Se toisen päivän pidempi kävely oli eläinpuistokierros. Hieman surullinen tunnelma siellä oli, kun liput sai joko ostaa netistä tai Mesikämmenestä ja usea häkki joko odotti huoltoa tai uusia asukkaita. En ole koskaan nähnyt vastaavaa tuolla. Isäni vitsaili, ettei täällä ole yhtään sellaista eläintä, jota hän ei voisi nähdä Hallapurolla (Vimpelin sivukylä). Vaikka oli siellä toki kultapandat, kultafasaani ja tunturipöllö, joita tuskin elää Hallapurolla. Kaikki muut kyllä: karhu, saukko, hirvet, peurat, korpit, huuhkaja ja moni muu pöllö. Jäin miettimään ketä varten eläinpuistot edes ovat olemassa, jos ne vain vievät rahaa, mutta eivät tuota sitä tarpeeksi kattamaan kaikkia kuluja. En jaksanut silti sen syvällisemmin asiaa sitten pohtia. Ne, ketkä eläinpuiston omistavat, varmasti miettivät tätä aika paljonkin.

Outfit of the spring: takki Stadiumista, pöksyt Nike ja sukat kans.

Eka kerta viiteen vuoteen, kun ajoin tavallisella pyörällä. Omani on jälkisähköistetty.

KIERINNIEMEN LUONTOPOLKU

Pakkasimme tällä kertaa reissuun mukaan myös eräretkikamppeet, koska kaipaamme eräretkielämää, joka meillä ennen oli. Niinpä kuluvan viikon tiistaina suuntasimme läheiselle Kierinniemen luontopolulle, jonka lähtöpaikka sijaitsee Ähtäri Zoo Campingin pihassa. Luontopolku ei ole pitkä vaan vajaa 3 km ja vaikka netti kertoo sen olevan keskivaativa, ei se silti mikään hurjan raskas ollut vaan meidän vajaa 4-vuotias jaksoi juosta puoliväliin keposasti ennen kuin isukki joutui kantojuhdaksi. Itse pidin kierroksesta erittäin paljon, koska eri vaiheissa reittiä tuli vähän väliä järvi vastaan. Alla oleva kuva on nimenomaan Kierinniemestä.

Luontopolkureissu oli kehoni mielestä aivan liikaa ja pukkasi kuumeen päälle keskiviikkona. Olen syvästi allerginen koivulle ja Ähtärissä ollessa höllensin vähän allergialääkitystä, joka sitten kostautui näin. Keskiviikkona matkustimme kotiin ja oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun yritin nukkua autossa. En kuitenkaan nukahtanut, koska en vain nuku autossa koskaan.

TAKAISIN KOTONA

Keskiviikon siis makasin sohvalla kuumeisena, joka siitä sitten yön aikana väistyi. Koska en halunnut tuhlata lomaani sairastamiseen, lähdimme käymään Ikeassa, Vekessä, Jyskissä ja vaikka missä. 😀 Olemme miettineet pientä laatoitusurakkaa takapihalle, mutta se nyt on edelleen kesken koko asia. Emme osaa päättää tehdäänkö vai ei. Vekessä ja Jyskissä halusin käydä katsomassa riipputuoleja. Olisin halunnut sellaisen jo viime vuonna, mutta oli muutakin ostettavaa. Nyt riipputuolin aika tuli vihdoin ja tilasin lopulta Jyskistä hyvästä tarjouksesta sellaisen.

Raparperipiirakkaa tulossa jonkun ajan päästä!

Eilen oli tylsä aamu, koska piti ekana suunnata vaihtamaan renkaat. Menin ja olin ulkona liikkeestä kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen ajoin Scandinavian Outdooriin ostamaan vihdoin repun, jota olin miettinyt jo pitkään. Tarvitsin läppärin kantamiseen jonkun järkevän kantovälineen ja *tässä se nyt on. Osprey Daylite Plus. Yes thank you.

The reppu.

VIELÄ JATKUU AKTIIVINEN LOMAVIIKKO

Juuri nyt, kun en millään tavalla ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa urheilemaan kiitos koivun, olen inspiroitunut järjettömän paljon askelmääristä. Taas. Viime kesänä keksin, että on käveltävä edes 5000 askelta joka päivä. Koska luin netistä senkin jo edistävän terveyttä ja ahdistuin ajatuksesta, että pitäisi lähes päivittäin lähteä erikseen pitkälle lenkille saadakseen kymppitonnin täyteen. Tänä vuonna kuitenkin tulen lujaa vasemmalta viime vuoden minäni ohi. Miksen voisi mennä pitkälle lenkille erikseen vaikka joka päivä? Totta helvetissä voin. Pöhöttäkööt koivu vaikka koko kesän, ei kiinnosta. Askeleet kiinnostavat.

Niinpä tänä aamuna menin nenätukkoni kanssa viiden kilometrin lenkille, josta puolet taisin kävellä metsissä. Ensimmäinen puoli kilsaa on aina haastavin allergian kanssa, mutta sen jälkeen nenä aukeaa vähän. Oli kova tuulikin ja jo saavutettu etu kadotettiin Vanhalinnan aukeille, mutta katosin siellä metsään uudelleen ja kotiin tullessa oli tosi paljon parempi nenä kuin lähtiessä. Mitä nyt vähän kurkkua kutkutti hetken aika lujaa, mutta ohi sekin lopulta meni onneksi.

Lenkillä minulla oli uudet Mizunot, jotka löysin Keskiseltä 40 eurolla. Tykkäsin! Niissä on leveä lesti ja ne vain kävelevät melkein kuin itsestään eteenpäin. Kävelin juuri vuoden Mizuno Wave Ultima -kengillä ja juoksinkin siis vähän, mutta nämö uudet ovat Wave Revolt 3. Huomasin niitä olevan saatavilla ainakin *täällä ja tarjouksessa myös.

Lenkin jälkeen lähdettiin vielä bussilla Turkuun, koska se on lapsen lempijuttuja. 😀 Hän haluaa sinne lelukauppaan ja nyt se olikin ihan hyvä idea, koska ei meillä muutakaan ollut ohjelmassa. Käytiin kaupoilla ja kahvilla.

Huomenna mennään taas metsään toivottavasti. Minun pitäisi toki opiskellakin, mutta päätin nyt kirjoittaa tänne välillä. Työn alla on raportti strategisesta johtamisesta ja pitäisi ymmärtää yksi enkun kielinen teksti. En aio ymmärtää sitä nyt vaan siirrän hauskuuden huomiselle. On minulla jo yksi sivu raporttia kasassa jopa. 😀

Eilen surkuttelin mielessäni, kun en ole ehtinyt tällä viikolla lenkille keskiviikon jälkeen. Huomasin kropan kaipaavan jo taas liikettä, joten suunnitelmissa oli tänään mennä aamulenkille. Meidän piti kuitenkin eilen siivota, koska tänään meille tulee vieraita, joten työpäivän päätteeksi aloin touhuta. Loppujen lopuksi siivoilimme melkein kaksi tuntia, kun purettiin yksi muuttolaatikko ja järjestelin paikkoja, joita en ollut arkena ehtinyt. Lopputuloksesta tuli aivan ihana ja nyt on niin ihana täällä köllötellä, kun on siistiä. 🤎 Kaiken lisäksi arkiaktiivisuus, jota ei mittailla millään älykellolla, on sitä ihan parasta liikuntaa lenkkeilyn lisäksi.

Tiesin jo joulukuussa, kun muutettiin, että oma arkiaktiisivuus lähtee nyt nousuun. Täällä maatasossa on niin paljon kaikenlaista puuhaa, kun on oma piha. Vaikkei nyt vielä puutarhaa pääsekään tekemään, sekin aika on tulossa.

Torstaina siivosin meidän varastoa reilun tunnin ja tänään käpsyttelin käymään kaupassa, kun tarvi hakea voita leivontaa varten. Kun tulin sieltä, otettiin varastosta pari ruukkua ja vietiin ne takapihalle kevättä odottelemaan. Lunta päälle reilusti niille sekä sipulikasveille, jotka jo heitin pihalle aiemmin, koska joitakin yöpakkasia on vielä tulossa. En siis loppujen lopuksi mennytkään tänään lenkille, koska jalat olivat aivan väsyneet eilisestä siivoilusta. On tärkeää tunnistaa omat voimavarat eikä mennä lenkille vain siksi, että viikko-ohjelman mukaan pitäisi. Yritän kai sanoa tällä postauksella sitä, että on olemassa muutakin liikettä kuin jolkottelu lenkkarit jalassa.

Nyt toivon, että saahaan ylläpidettyä tämä meidän siisti koti täällä, koska kyllä se sotkukin vaan uuvuttaa aina. Ei sitä halua myöntää ikinä, kun se tilanne on päällä, mutta näin kun on siistiä, huomaa kuinka paljon se piristää. Arkiaktiivisuus on tässäkin se avainsana – siisteys vaatii ylläpitoa koko ajan. ☺️

Nyt tämä akka menee saunaan, keskellä päivää! 😅🤭