Viime viikolla vietettiin neljä yötä Ahvenanmaalla. Saarella, jossa olin viimeksi käynyt 90-luvulla. Muistan siltä reissulta Kastelholman, Bomarsundin rauniot, Taffelin lippiksen, Geta-vuoren, Pommernin ja Jomalan. Aikalailla samoissa paikoissa käytiin nytkin pois lukien sipsitehdas, vaikka tosi senkin ohi ajettiin.

Lähdimme reissuun sunnuntain aamulaivalla, joka onneksi oli mukavan hiljainen ja rauhallinen. Oli eksoottista, kun molemmat ollaan oltu laivalla viimeksi reilu neljä vuotta sitten työpaikan koulutusreissulla.

Perillä Ahvenanmaalla minua odotti yllätys, sillä Tahkis oli varannut meille sviitin! Park Alandia Hotellista neljäksi yöksi! Siellä oli oma kylpyamme, josta otimme ilon irti ja lilluimme kylvyssä joka ilta. 😀

kastelholma ja bomarsund

Maanantaina suuntasimme heti aamupalan jälkeen Kastelholmaan. En muistanut luokkaretkeltä, että siellä oli niin paljon kiivettävää ja mun linnakierros tyssäsikin jyrkkiin rappusiin. Mulle on aivotärähdyksestä jäänyt joku ihme alaspäin menemiseen liittyvä juttu, että alkaa huimata ja en siis kiipeä mihinkään, mistä tiedän, etten pääse alas. Se on osittain myös korkeanpaikankammoa ja instassa sain viestiä, että jos on korvat tukossa, sekin voi olla syy tähän. Minulla on todennäköisesti nuo kaikki siinä taustalla.

Kävimme syömässä vastapäisessä ravintolassa ja jatkoimme matkaa Bomarsundiin. Pois tullessa kävimme kahvilla Baka-nimisessä paikassa.

Kun tulimme retkeltä, menimme kylpyyn. 😀 Tietysti.

Illalla menimme syömään hotellin viereiseen ravintolaan, jota ei löytynyt mistään internetistä, vaikka kuinka yritti etsiä. Luonnollisesti olen nyt jo unohtanut kokonaan mikä sen nimi oli. Kallas jotain.

nåtö

Tiistaina suuntasimme Nåtöön ja sen jälkeen kävimme kahvilla Bagarstuganissa. Sitten menimme kylpyyn ja taas syömään. Tiistai-illan ravintola oli italialainen Nonna Rina.

Leevi 9 kk

pommern ja merenkulkumuseo

Keskiviikkona meillä oli kaupunkipäivä. Menimme Pommerniin, syömään Nauticaliin ja kiertämään merenkulkumuseo, joka oli aivan mahtava! Vaikea ymmärtää miten tekniikkaa on osattu 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Niin kai me apinat kuitenkin ollaan kehittyviä tapauksia.

Kapteeni väsähti

Viimeisenä iltana mentiin syömään hotellin ravintolaan härkää, kun ei muuta keksitty eikä oikeastaan jaksanut edes lähteä mihinkään kauemmas. Se oli ihan hyvä valinta. 🙂

kotimatka

Torstaina aamupalan jälkeen pakattiin kamat ja auto. Oli aikaa laivan lähtöön sen verran, että menimme vielä keskustaan ja päädyimme kahville Cafe Viktoriin. Halusin kakkupalan nimeltä chokladdröm ja siis niin järjettömän hyvää, etten voi mennä täällä mantereella kahville hetkeen mihinkään (paitsi ehkä Mbakeryyn), koska tuon kakun voittanutta ei vain ole.

Menimme ajoissa satamaan odottelemaan ajatuksena päästä jonon kärkeen, sillä meidän automme ei ollut aivan parhaassa terässä. Tuhannessa kierroksessa se kävi todella huonosti ja juuri ennen tätä reissua saimme tietää siinä olevan ehkä EGR-venttiilissä vikaa. Tämän takia emme lähteneet Getalle emmekä ajelleet aivan niin paljon kuin olisimme todennäköisesti muuten ajelleet. Paljon jäi siis vielä näkemättä.

Satamassa jouduimme odottamaan kaksi tuntia, koska Grace oli myöhässä. Poika oli kärsivällinen ensimmäisen tunnin ajan, mutta sitten tuli nälkä, väsy ja kuuma. Kun pääsimme laivaan, tajusimme sen olevan aivan täynnä, koska helatorstai ja iltalaiva. Ahdisti hieman, mutta siitäkin selvittiin. Auto palveli meitä kotiin asti ja kaikin puolin siis oli erittäin onnistunut reissu! Pakko päästä uudelleen Ahvenanmaalle!

Ennen Ahvenanmaan reissua googletus kävi kuumana, kun etsimme paikkoja, joissa käydä. Erityisesti luontokohteet kiinnostivat, mutta vastaan tuntui tulevan vain niitä samoja, jotka jo itsekin tiesin: Geta, Bomarsund, Kastelholma… Toki nekin meidän suunnitelmaan sisällytettiin, mutta päätin lopulta käyttää suhteita ja kysyin vinkit eräältä paikalliselta, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä työelämässä. Sieltä saatiinkin sitten mahtava lista paikkoja, eikä siis pelkästään luontoon liittyen vaan myös kahvilasuosituksia. Yksi luontokohdevinkki oli Nåtön luontopolku, Nåtön luonnonsuojelualueella. Luontopolku on 2-3,3 km pitkä, riippuen siitä miten sen haluaa kulkea.

Etukäteen tiesimme alueella kasvavan Ahvenanmaan erikoisuuden, seljakämmekän. Se on uhanalainen orkidealaji, joka kasvaa pääasiassa vain Ahvenanmaalla Suomessa. Ruotsiksi se on Adam och Eva, purppurakukallinen Aatami ja vaalea Eeva. Olin todellakin kuin turisti, kun näin ensimmäistä kertaa kämmekät, niin eksoottisia ne olivat.

Jo luontopolun alussa pysähdyimme ihmettelemään luontopolun kauneutta. Valkovuokkoja ihan piukassa pitkin metsää, enemmän kuin missään ikinä!

Mukulaleinikki ilmeisesti tämä

Kevätesikko

Poikkesimme viralliselta polulta, kun kauempana näkyi punainen valtava kukkameri ja kaksi muutakin ihmistä oli niitä ihmettelemässä. Luulin ensin näiden olevan punaisia lemmikkejä, mutta olivatkin jauhoesikkoja. Jos olisimme jatkaneet polkua eteenpäin, olisimme oikaisseet hieman, mutta emme sitä siinä vaiheessa tienneet.

Jauhoesikkoja tutkimassa ollut vanha pariskunta tuli vastaan polulla ja jäimme juttelemaan hetkeksi. He tietysti puhuivat ruotsia ennemmin kuin suomea, mutta osasivat suomea yllättävän hyvin. Nainen sanoi paikan olevan paratiisi ja sitä se todella oli. Lehdesniitty on näemmä oivallinen alusta erilaisille kukkasille, vaikka tietysti lehdesniitty on tarkoitettu lehdestämiseen, niittoon ja laiduntamiseen. Tällaiset niityt ovat myös oiva asuinympäristö eri linnuille ja öttiäisille, kuten ritariluteille ja maailman isoimmille koppakuoriaisille, joista näen loppuelämäni painajaisia. SIinä kuulkaa ruohikko kahisi, kun sellainen mönkijäinen paineli eteenpäin. Hyhhyh!

Saimme kulutettua luonnossa pari tuntia. Rannoilla olisi ollut pari hienoa eväspaikkaa, mutta keskipäivän aurinko ei antanut yhtään varjoa, joten päädyimme lounastamaan parkkipaikalla.

Nåtön luontopolku on ylivoimaisesti kaunein luontopolku, jossa olen koskaan käynyt. En tiennyt tällaista kauneutta olevan olemassa.