Ennen kuin kuukausi vaihtuu kesäkuuhun, on varmaan kirjoitetettava Pyhä-Häkin kansallispuistosta. Kuvat sieltä ovat nimittäin todella talviset, koska retkemme ajoittui siihen kohtaan kevättä, kun lunta vielä oli. Lumesta johtuen emme kiertäneet koko kansallispuistoa vaan kävimme vain eväsretkellä parin kilometrin päässä parkkipaikalta.

Mies oli katsonut googlemapsista, että juu, parkkipaikalle pääsee asfaltoitua tietä pitkin. Lähdettiin siis retkelle hyvillä mielin, aurinkokin paistoi lämpimästi. Ainoa vaan, että se asfaltti oli Saarijärven suunnasta ja me lähestyimme Kannonkoskelta päin kohdetta. Oli taas jännitystä ilmassa, kun yhtäkkiä asfaltti loppui ja kyltissä luki huonokuntoinen tie/kelirikko 10 km.

Pyhä-Häkin kansallispuisto on takuulla kesällä ihan mieletön. Siellä on suota ja vanhaa metsää. Kuului myös olevan paljon lintuja, mutta emme tunnistaneet sirkutuksesta. Todennäköisesti tinteillä oli kevättä rinnassa.

Vanha metsä on kovin vähättelevästi sanottu Pyhä-Häkistä. Se on ikimetsää. Yli 250 vuotta vanhaa metsää.

pojalla päällä: pipo minun tekemä / aurinkolasit *Izipizi /  vanupuku kirppikseltä (Reima) / töppöset äitiyspakkauksesta

Me kävelimme Kotajärvelle, jossa oli hieno keittokatos järven rannalla. Siellä olisi kelvannut paistaa lättyjä ja oleskella vaikka koko päivän, mutta meidän pieni retkeilijä alkoi vähitellen ilmoitella, että haluaisi takaisin *kantoreppuun ja nukkumaan. Niinpä hotkastiin kahvit suklaan kera ja lähdettiin takaisin tarpomaan pehmenneessä lumessa. Ei siis kuntoilun kannalta ollut mikään läpihuutojuttu vaan joutui oikein nostella jalkojakin vähän. Voisi sanoa, että oli raskasta, kun ei olla kovin ahkerasti tässä nyt metsäpoluilla käyty.

Muistan vieläkin kuinka hyvältä kahvi ja suklaa maistuivat kevätauringon porottaessa täysillä. Linnut sirkuttivat koko ajan ja lumi suli. Oli täydellistä. ♥

Pyhä-Häkin kansallispuisto on paikka, jossa kannattaa käydä unohtamassa kaikki arkiset asiat. Siellä pääsee kuuntelemaan ja ihailemaan luontoa. ♥

Katsoimme eilen illalla Spider Man -leffaa, jossa käväistiin Euroopan puolella ja tänään yksi jakso The Grand Touria. Ne saivat haaveilemaan jostain kunnon ajeluretkestä Eurooppaan sekä Englannin maaseudulle. Ai että olisi ihanaa nähdä Saksan linnoja, Hollannin tulppaanipellot ja Englannin muuten vaan pellot. 😀 Skotlanti myös houkuttaa, mutta siellä voisi vaikka asua. Minulla on näin aikuisiällä järjetön palo ulkomaille, vaikken todennäköisesti uskalla lentää enkä siis ole missään Norjaa ja Ruotsia kauempana koskaan käynyt. Tämä seikkailuista haaveilu inspiroi muistelemaan mun ja Tahkiksen vanhoja retkiä, joten tässä postauksessa käyn läpi meidän huikeat seikkailut aikojen alusta.

Aloitimme seikkailumme varovaisesti käymällä Porvoossa, josta ajelimme Hämeenlinnan kautta Raumalle. Ei siis kovin villiä tosiaankaan. Porvoota ennen olin tietysti vienyt Tahkiksen käymään Ähtärissä kanssani ja onneksi vein, sillä Ähtärissä ei olla taidettu käydä sitten vuoden 2019. Parit perinteiset pohjalaisbileet oli siis alla ennen kuin siirryimme harrastamaan retkeilyseikkailuja.

Porvoo 2018

Arpainen 2019

2019 kerkesi paljon

Kesälomalla 2019 otimme suunnaksi Norjan. Lähdimme pösöllä kohti pohjoista ja tarkoitus oli ajaa Kilpisjärvelle asti, mutta jouduimme muuttaa suunnitelmaa kelin takia ja jäimme yhdeksi yöksi Tornioon. Siitä jatkoimme Kiirunaan ja sitä kautta Norjaan. Palanen minusta jäi Ruotsin ja Norjan rajalle, Riksgränseniin, kaikessa karuudessaan niin upea. Pakko joskus vielä päästä Abiskoon, joka ilmeisesti on jonkinlainen vaeltajien mekka, ainakin siitä vaeltajien määrästä päätellen, joka silloin siellä nähtiin.

Kävimme kääntymässä Lofooteilla turskalta haisevassa kylässä ja sitten ajelimme takaisin pohjoiseen. Yövyimme Skibotnissa ja palasimme Suomeen. Koska lomaa oli jäljellä, ajoimme Suomen halki Hossaan ja kävimme kävelemässä Ölökyn ylityksen.

Kabelvåg 2019

Hossan reissun jälkeen käväisimme vielä syksyllä tutustumassa Pieneen Karhunkierrokseen ja nähtiin ekat kuukkelit ikinä. 🙂 Vuosi 2019 oli kovin täynnä seikkailuja.

2020 TELTTAILTIIN

Vuodesta 2020 mainittakoon lähiseuturetkeilystä telttaretket niin Liesjärven kansallispuistoon kuin Teijoonkin. 2020 kesälomalla suuntasimme jälleen pohjoiseen, tällä kertaa aloitimme Kuusamosta ja päätimme seikkailut pohjoisessa UKK-vaellukseen (eka, toka ja kolmas päivä).

Liesjärvi 2020

Urho Kekkosen kansallispuisto 2020

Sitten tulinkin raskaaksi ja viimeisin teltassa vietetty yö on ollut UKK-vaelluksella. Vaelluskengät minulla oli jalassa viime vuonna ehkä 3 kertaa. Kunpa pääsisi pian taas! Seuraavilla seikkailuilla meillä on sitten kolmaskin osanottaja mukana. 🙂