Kun vauva syntyi, oli tosi vaikeaa aluksi tajuta ettei nyt tule kuuloonkaan omien vanhojen rytmien mukaan eläminen. Tästä pitäisi mielestäni varoittaa neuvolassa ennen synnytystä! Lopulta päivärytmi unohtui. Kun oli tottunut rytmittömyyteen, oli parin kuukauden jälkeen niin väsynyt ettei jaksanut yrittää muita vauvan nukuttamistapoja kuin tissi apuna. Jos edes ajatteli jotain pinnasänkynukutusta, iski turhautuminen välittömästi. Miksi laittaa vähäistä energiaa johonkin, mikä vaatii sekä vauvalta että itseltä uuden opettelua?

Nyt 4,5 kuukauden iässä heräsin siihen: me tarvitsemme päivärytmin. Me tarvitsemme selkeät päiväuniajat, jotta yöunille päästään ajoissa. Me emme voi enää nukkua 9:30 asti vaan sängystä on noustava viimeistään 7:00. Vauva täytyy myös nukuttaa kaikille pitkille päikkäreille mielellään ulos ja yöunille pinnasänkyyn, koska en ole itse valmis menemään nukkumaan 20:00, tissille nukutus ei siis välttämättä ole vaihtoehto enää.

Onneksi sitä vähitellen palautuu synnytyksestä siinä määrin, että jaksaa alkaa säätää oman arjen kanssa ja vaihtaa tutut helpot rutiinit uusiin. Kahden kuukauden kohdalla oli vielä aivan liian väsynyt ja kolmen kuukauden jälkeen kaikki meni ihan sekaisin hulinoista johtuen. Koen juuri nyt olevan tosi hyvä hetki tähän, kun olemme juuri aloitelleet kiinteät ja niidenkin takia tarvitaan jonkunlainen rytmi.

hoitolaukkuna meillä Fjällraven totepack no. 4 wide (*tämä eri värisenä tosin)

Tämä seiskalta herääminen ja ysiltä päiväunille nukuttaminen mahdollistaa myös ihanat aamulenkit. Kävimme juuri tänään käppäilemässä aamutuimaan nukkuvassa Turussa reilun tunnin verran ja kuten aina aamuisin: oli hyvä keli! Parempia metsäkelejä odotellessa, ehkä siis jossain vaiheessa päästään taas retkeilyn makuun.

Tänään aikaisesta heräämisestä johtuen meidän päivärytmi on ainakin vielä ollut tosi hyvä. Vauva nukkui kaksi tuntia aamulla ja kohta tulee taas pari tuntia täyteen. Olisi tarkoitus nukuttaa hänet vielä kerran ennen yöunia, kun hän nyt seuraavaksi herää.

Jos vain saisi nämä uniajat aina toteutumaan, alkaisi itselläkin olla aikaa puuhastella kaikkea, mitä ei vauvan hereilläoloaikana ehdi. Välillä se tarkoittaa nukkumista ja usein neulomista. 🙂

Meidän lapsi täytti neljä kuukautta jouluna. Samaisella viikolla saimme lastenpolilta vihreää valoa kiinteiden aloittamiseen, mutta emme silti iskeneet sosetta pöytään pojalle ihan jouluaattona kuitenkaan. Halusin syödä lanttulaatikot ja kinkut rauhassa, kun ne kuitenkin vaikuttaisivat imetyksen kautta eikä sitten niin varmasti näkisi johtuuko joku soseista vai jouluruuista. Kiinteiden aloitus venyikin sitten uudelle vuodelle, mutta eihän se mitään haittaa, kun aloitusta olisi voinut venyttää vielä pari kuukautta. Pojan pienen koon vuoksi aloitimme kiltisti kuitenkin jo nyt, sillä neljän kuukauden jälkeen ei enää anneta korviketta lisämaitona (jota emme muutenkaan ole antaneet, omaa maitoa kyllä on mennyt) vaan ennemmin aloitetaan kiinteät.

Aloitimme kokeilut bataatilla. Kolmantena päivänä poika oksensi heti ruokailusession päätteeksi, joten joko hän ei ollut valmis tällaiseen maisteluun tai sitten vika oli bataatissa. Päätimme jatkaa päärynällä. Eka kerta sujui ihan hyvin, seuraava paremmin ja kolmas jo tosi hyvin. Poika ottaa lusikan itselleen ja hankaa sillä ikeniä. 😀 Loppujen lopuksi en siis tiedä onko päärynä hyvää vai syyhyttääkö hampaat vain niin pirun paljon.

Eilen testasimme parsakaalta. Oletin hänen nyrpistävän nenäänsä ja sylkevän terveelliset syömiset pois, mutta ei, ikenien hankaaminen lusikalla oli mahtavaa. 😀 Tänään kokeilen uudelleen vihreää mönjää hänelle. Illemmalla annamme jälleen naminamipäärynää. 🙂

Sitä en tiedä onko pieni ihminen kasvanut tarpeeksi viimeiseen punnitukseen nähden, mutta se selviää parin päivän päästä. Vaikea arvioida mitä enää voisi tehdä painon suhteen, kun kiinteiden aloitus on nyt hoidettu. Annamme toki öljyä lapselle myös. Sen vain tiedän, että lapsi on vatkannut jalkojaan marraskuusta asti ja nykyään hän harrastaa mahalleen kääntyilyä. En voi estää häntä liikkumasta enkä myöskään tunkea tissiä suuhun määräänsä enempää. Soseita annetaan niin paljon kuin menee, kunhan ensin on nähty, ettei tule oksennusta tai mitään muutakaan oireita.

Minusta tämä sosejuttu on tosi hauska. En malta odottaa, että lapsi alkaa syödä enemmän! 🙂