Minulla on tällä viikolla ollut loma. Oikein aktiivinen lomaviikko, ensin Ähtärissä ja sitten kotona. Lähdettiin Ähtäriin lauantaina ja kohteena siellä oli vanhempieni vuokraama mökki, jossa olemme joskus aikojen alussa ennenkin olleet. Aikana, jolloin ei vielä ollut lapsia. Nyt mökin täytti lasten huuto ja touhu, kun meidän tenava ja hänen serkkunsa keksivät kaikenlaista leikittävää koko ajan.

Lomaviikko sai määritelmän aktiivinen siitä syystä, että me aikuisetkin keksittiin koko ajan jotain touhuttavaa. Ekana iltana käytiin lyhyellä kävelyllä, seuraavana jo vähän pidemmällä, sitten välipäivä Keskisen kaupassa ja taas kävelemään seuraavana aamuna. Se toisen päivän pidempi kävely oli eläinpuistokierros. Hieman surullinen tunnelma siellä oli, kun liput sai joko ostaa netistä tai Mesikämmenestä ja usea häkki joko odotti huoltoa tai uusia asukkaita. En ole koskaan nähnyt vastaavaa tuolla. Isäni vitsaili, ettei täällä ole yhtään sellaista eläintä, jota hän ei voisi nähdä Hallapurolla (Vimpelin sivukylä). Vaikka oli siellä toki kultapandat, kultafasaani ja tunturipöllö, joita tuskin elää Hallapurolla. Kaikki muut kyllä: karhu, saukko, hirvet, peurat, korpit, huuhkaja ja moni muu pöllö. Jäin miettimään ketä varten eläinpuistot edes ovat olemassa, jos ne vain vievät rahaa, mutta eivät tuota sitä tarpeeksi kattamaan kaikkia kuluja. En jaksanut silti sen syvällisemmin asiaa sitten pohtia. Ne, ketkä eläinpuiston omistavat, varmasti miettivät tätä aika paljonkin.

Outfit of the spring: takki Stadiumista, pöksyt Nike ja sukat kans.

Eka kerta viiteen vuoteen, kun ajoin tavallisella pyörällä. Omani on jälkisähköistetty.

KIERINNIEMEN LUONTOPOLKU

Pakkasimme tällä kertaa reissuun mukaan myös eräretkikamppeet, koska kaipaamme eräretkielämää, joka meillä ennen oli. Niinpä kuluvan viikon tiistaina suuntasimme läheiselle Kierinniemen luontopolulle, jonka lähtöpaikka sijaitsee Ähtäri Zoo Campingin pihassa. Luontopolku ei ole pitkä vaan vajaa 3 km ja vaikka netti kertoo sen olevan keskivaativa, ei se silti mikään hurjan raskas ollut vaan meidän vajaa 4-vuotias jaksoi juosta puoliväliin keposasti ennen kuin isukki joutui kantojuhdaksi. Itse pidin kierroksesta erittäin paljon, koska eri vaiheissa reittiä tuli vähän väliä järvi vastaan. Alla oleva kuva on nimenomaan Kierinniemestä.

Luontopolkureissu oli kehoni mielestä aivan liikaa ja pukkasi kuumeen päälle keskiviikkona. Olen syvästi allerginen koivulle ja Ähtärissä ollessa höllensin vähän allergialääkitystä, joka sitten kostautui näin. Keskiviikkona matkustimme kotiin ja oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun yritin nukkua autossa. En kuitenkaan nukahtanut, koska en vain nuku autossa koskaan.

TAKAISIN KOTONA

Keskiviikon siis makasin sohvalla kuumeisena, joka siitä sitten yön aikana väistyi. Koska en halunnut tuhlata lomaani sairastamiseen, lähdimme käymään Ikeassa, Vekessä, Jyskissä ja vaikka missä. 😀 Olemme miettineet pientä laatoitusurakkaa takapihalle, mutta se nyt on edelleen kesken koko asia. Emme osaa päättää tehdäänkö vai ei. Vekessä ja Jyskissä halusin käydä katsomassa riipputuoleja. Olisin halunnut sellaisen jo viime vuonna, mutta oli muutakin ostettavaa. Nyt riipputuolin aika tuli vihdoin ja tilasin lopulta Jyskistä hyvästä tarjouksesta sellaisen.

Raparperipiirakkaa tulossa jonkun ajan päästä!

Eilen oli tylsä aamu, koska piti ekana suunnata vaihtamaan renkaat. Menin ja olin ulkona liikkeestä kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen ajoin Scandinavian Outdooriin ostamaan vihdoin repun, jota olin miettinyt jo pitkään. Tarvitsin läppärin kantamiseen jonkun järkevän kantovälineen ja *tässä se nyt on. Osprey Daylite Plus. Yes thank you.

The reppu.

VIELÄ JATKUU AKTIIVINEN LOMAVIIKKO

Juuri nyt, kun en millään tavalla ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa urheilemaan kiitos koivun, olen inspiroitunut järjettömän paljon askelmääristä. Taas. Viime kesänä keksin, että on käveltävä edes 5000 askelta joka päivä. Koska luin netistä senkin jo edistävän terveyttä ja ahdistuin ajatuksesta, että pitäisi lähes päivittäin lähteä erikseen pitkälle lenkille saadakseen kymppitonnin täyteen. Tänä vuonna kuitenkin tulen lujaa vasemmalta viime vuoden minäni ohi. Miksen voisi mennä pitkälle lenkille erikseen vaikka joka päivä? Totta helvetissä voin. Pöhöttäkööt koivu vaikka koko kesän, ei kiinnosta. Askeleet kiinnostavat.

Niinpä tänä aamuna menin nenätukkoni kanssa viiden kilometrin lenkille, josta puolet taisin kävellä metsissä. Ensimmäinen puoli kilsaa on aina haastavin allergian kanssa, mutta sen jälkeen nenä aukeaa vähän. Oli kova tuulikin ja jo saavutettu etu kadotettiin Vanhalinnan aukeille, mutta katosin siellä metsään uudelleen ja kotiin tullessa oli tosi paljon parempi nenä kuin lähtiessä. Mitä nyt vähän kurkkua kutkutti hetken aika lujaa, mutta ohi sekin lopulta meni onneksi.

Lenkillä minulla oli uudet Mizunot, jotka löysin Keskiseltä 40 eurolla. Tykkäsin! Niissä on leveä lesti ja ne vain kävelevät melkein kuin itsestään eteenpäin. Kävelin juuri vuoden Mizuno Wave Ultima -kengillä ja juoksinkin siis vähän, mutta nämö uudet ovat Wave Revolt 3. Huomasin niitä olevan saatavilla ainakin *täällä ja tarjouksessa myös.

Lenkin jälkeen lähdettiin vielä bussilla Turkuun, koska se on lapsen lempijuttuja. 😀 Hän haluaa sinne lelukauppaan ja nyt se olikin ihan hyvä idea, koska ei meillä muutakaan ollut ohjelmassa. Käytiin kaupoilla ja kahvilla.

Huomenna mennään taas metsään toivottavasti. Minun pitäisi toki opiskellakin, mutta päätin nyt kirjoittaa tänne välillä. Työn alla on raportti strategisesta johtamisesta ja pitäisi ymmärtää yksi enkun kielinen teksti. En aio ymmärtää sitä nyt vaan siirrän hauskuuden huomiselle. On minulla jo yksi sivu raporttia kasassa jopa. 😀

Meillä on nyt se, mikä kaikilla muillakin lapsiperheillä tuntuu olevan: me ollaan jatkuvasti kipeitä. Sitä alkaa jo kaikki lauseet muodostua ”jos joskus olisi terve…” ja siihen luettelo kaikesta, mitä nyt terveenä ylipäätään voi tehdä. Lenkkeillä, juosta, hiihtää, uida… Todennäköisesti ensi talvena voi yrittää sitä hiihtoa, kun tänä vuonna ollaan vaan koko ajan flunssaisia. Kun yksi paranee, toinen aloittaa.

Meidän piti olla Vimpelissä nyt, mutta ollaankin Raumalla. Hyvä kun edes täällä. Mulla nousi perjantaina korkea kuume enkä mä nyt vieläkään ihan täysin kunnossa varmaan ole. Joka aamu on joku uusi kurkkukipu. Varmaan roikottelen kotona liian vähissä vaatteissa siihen nähden paljonko meillä vetää ja kuinka kylmä meidän lattia on.

Onneksi päästiin edes Satakuntaan asti, sillä oltiin joulukin kotona kuten myös uusi vuosi. Uutena vuotena oltiin terveitä suurin piirtein ja todennäköisesti myös viikon päästä. Joka toinen viikonloppu ollaan oltu sairaita marraskuusta lähtien. Odotan tätä jatkuvan johonkin huhtikuulle asti.

Hain uuden tukan maanantaina!

Laskiaispullakausi on tietysti jo alkanut 😀

Banaanileipää, jossa vähän tummaa suklaata mukana.

Tässä samassa rytäkässä olen tehnyt sellaisen toivottavasti terveyteen vaikuttavan muutoksen, etten enää osta suklaata. Päätin kokeilla mitä tapahtuu, kun en saa ostaa suklaata. Aivot ruksuttaa kovasti millä sitä sitten herkuttelisi ja onhan niitä vaihtoehtoja. Tällainen on kivaa vaihtelua, sillä suklaalla kaiken korvaaminen on vähän turhan helppoa. Joudun nyt syömään välillä ihan oikeita iltapaloja, kun en voi ottaa sitä energiaa suklaasta. Viikko mennyt ja painoa on lähtenyt 1,5 kg.

Tosiaan, jos sitä jossain vaiheessa olisi terve, haluaisin kyllä käydä vähän juoksemassa pitkästä aikaa. Jotain urheilua tarvisi päästä taas harrastamaan, kun viime kerrasta alkaa olla aikaa. On muutenkin niin ihana ulkoilla nyt, kun ollaan menossa kevättä kohti taas!