Meillä alkoi loma. Tuntuu niin kuin olisi monen kuukauden tauon jälkeen oikeasti aikaa tykittää instaan kamaa sekä ihan jopa blogata. Tekisi mieli kirjoittaa ammatillisista asioista, sillä tässä on taas ollut vähän kaikenlaista, mistä pitäisi saada purettua ajatuksia. Sitä ennen kuitenkin haluan täten ilmoittaa, että päätin lopettaa suklaaostolakkoni. 😀 Suklaaostolakko oli hyvä, en sitä sano, mutta tuntuu kuin iso kuorma harteilta olisi kadonnut, kun aloin taas sallia suklaan ostamisen itselleni. Olin hamstrannut pääsiäistä varten kaikenlaista linnunmunaa ja ruohomunaa, joten kokonaista suklaalevyä en ole vieläkään rynnännyt ostamaan.

Suklaaostolakko oli silti pakollinen toimi alkuvuoteen. Joulun jälkeen tuntui, että olen niin kamalassa koukussa suklaaseen, että korvaan sillä muuta syömistä. Se ei missään nimessä ole hyvä niin. Nyt tuntuu, että hommassa on järki mukana ja pystyn pysymään kohtuudessa, vaikka lähdinkin meidän lomareissulle munasanko mukanani. 😀

Salliminen tuntuu todella hyvältä alkuvuoden rimpuilun jälkeen. Itse asiassa yksi lakon purkamiseen vaikuttanut asia oli se, että painoni ei laskenut yhtään, vaikka lopetin suklaalevyjen ostamisen. Ostin sen sijaan pullaa. 😀 Eli toisin sanoen pitäisi lopettaa ihan kaikki tai sitten ei mitään. Koska nyt kun olen taas sallinut suklaan, ei painoni ole silti myöskään noussut. Ratkaisu painonhallintaan siis löytyy jostain aivan muusta kuin suklaan syömisen rajoittamisesta.

Tällä viikolla en ole päässyt oikein edes lenkkeilemään, joten kaipaan liikuntaa tosi paljon nyt. Tänä aamuna täällä Raumalla käytiin nopeasti metsän puolella ja oli sekin nyt sentään jo jotain. Lähdettiin eilen siis reissuun Turusta, ollaan nyt Raumalla ja jatketaan seuraavaksi Seinäjoelle tässä joku päivä. 🙂 (Pysy kartalla meidän touhuista seuraamalla instassa!)

Nyt kun meillä on tässä hetken omaa aikaa, taidan seuraavaksi kuunnella yhtä äänikirjaa, joka pitäisi olla luettuna ennen yhden YAMK-tutkinnon valintakurssin suorittamista. 1 tunti kuunneltu, reilu 12 tuntia vielä jäljellä. 😀

Mies ehdotti viikko sitten, jos oltaisiin kaksi viikkoa ilman herkkuja. Mutisin, että sehän on sitten mauton maaliskuu, mikäs siinä. Olenhan ollut jo tammikuun alusta ostolakossa suklaan suhteen. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä ettenkö olisi niin sanotusti herkutellut. Olen kantanut pullaa kotiin, mikä ei ole yhtään tapaistani, mutta jotain oli herkkuhiiren saatava. Olen myös ostanut herkkupähkinöitä eli niitä jogurtilla ja suklaalla päällystettyjä, koska nehän on melkein terveellisiä johtuen siitä pähkinästä sisällään.

PAHASTI ADDIKTOITUNUT

Vaikka olenkin korvannut suklaata kaikella muulla eikä herkuttelu kokonaisuudessaan varmaan ole vähentynyt, silti suklaasta irti päästäminen on keventänyt oloani. Henkisesti. Olen ihan oikeasti ollut pahasti riippuvainen suklaasta. Sitä oli oltava, tavan takia. Jos oli raskas viikko takana, piti saada suklaata. Milloin mitäkin, aina piti saada suklaata. Tähän siis voisi vaihtaa jonkun toisen kohdalla tilalle alkoholin ja kas, voisi väittää olevan alkoholiongelman. Minulla se nyt vain on ollut suklaaongelma.

Aina aiemmin miehen ehdottaessa tätä samaa, että oltaisiin ilman herkkuja, en ole pystynyt siihen. Nyt kun tätä suklaan ostamattomuutta on takana kaksi kuukautta, pystyn heittämällä olemaan lähes kokonaan ilman herkkuja. Lisäsin tähän nyt tuon ”lähes” sen takia, että nyt me sitten tehtiin eilen mansikkarahkaa ja tarkoitus oli tehdä myös pannaria, mutta ollaan vahingossa juotu jo ne pari litraa maitoa ilmeisesti kaakaon muodossa. 😀 Tuo ”lähes” on myös siinä mielessä tärkeä, että kenenkään ei tarvitse olla kokonaan ilman herkkuja. Kohtuus on avainsana ja normaaliin ruokavalioon kyllä mahtuu herkkujakin. Minä olen vain lähtenyt tuollaiseen suklaattomuuteen ja nyt myös miehen ”ilman herkkuja” -viikkoihin, koska ne puhdistavat. Jos ei pysty olemaan ilman jotain asiaa tai ainetta, silloin se on ongelmallista käyttöä. Toisaalta jos täytyy olla lakossa, silloinkin voisin väittää olevan joku ongelma. Koska tasapainoinen ja kohtuullinen elämä tuskin kaipaa tipattomia, lihattomia tai vaikka tällaista mautonta maaliskuuta. Koen kuitenkin nyt, että riippuvuudesta eroon pääsemisessä totaalinen stoppi on paras tie paranemiseen.

Seuraavan kerran saan ostaa suklaata pääsiäisenä. Voin kertoa, että kyllä odotan kovasti mignoneita ja muita ihania pääsiäisherkkuja.

Tiistaina kävin työkaverin kans kahvilla Skanssissa. 🙂

Perjantaina tuli postin mukana äidinmaitokoru, jonka tilasin!

Perjantaina käytiin kahvilla Kupittaalla, kuten aina nykyään. 😀 Kahvilla käydessä nyt sentään saa herkutella.

Eilen sain valmiiksi villasukat lapselle vihdoin…

AINAKIN ENSI VIIKKO VIELÄ

Ensi viikko jatkuu herkuttomalla mallilla ja se tuntuu hyvältä. 🙂 Jännä nähdä alkaako tämä näkyä painossa, sillä ensimmäiset kaksi kuukautta ei pahemmin ole sitä tehnyt, vaikka jossain välissä siltä tuntuikin.

Toivottavasti sulle herkut ei ole ongelma, kuten mulle ovat selkeästi olleet. Ehkä tämän ”kuurin” jälkeen minäkin osaan taas kohtuuden hieman paremmin.