Kuinka moni teistä on harkinnut YAMK-opintoja nyt tai jo aiemmin? Minä yritin parina vuonna tiettyihin koulutuksiin, mutta jäin aina varasijoille. Lopulta bongasin eräänä syksynä haun toimitusverkoston kehittämisen tutkinto-ohjelmaan, joka kaiken lisäksi oli täysin verkko-opintoina. Pääsin kouluun ja aloitin opiskellun vuosi sitten.

Kevät olikin ihan hullu, kun suoritin noin viisi kurssia, joista yhdestä mies aina muistuttaa sen olevan vieläkin kesken. 😄 Joojoo, kaksi hankinnan raporttia on kirjoittamatta. Tuolloin keväällä olikin intoa opiskella, kun kaikki oli ihan uutta. Joka viikonloppu piti kirjoittaa raportteja ja usein sainkin palautettua ne melkein saman viikonlopun aikana.

Kesätauko venyi lokakuulle asti ja kursseja olisi muuten ollut maltillisemmin, mutta suoritin myös Turun yliopistosta yhden GIS-kurssin täysin ylimääräisenä. En halunnut lukea sitä valinnaisiin, koska se oli vain kolme opintopistettä. Raporttien kirjoittaminen syksyllä oli jotenkin tosi tahmeaa, mutta jälleen piti kaikki liikenevä vapaa-aika käyttää kouluun.

Joulutauko ei venynyt kuin parin viikon mittaiseksi, mutta ensimmäistä raporttia taisin alkaa kirjoittaa vasta kuukausi joulun jälkeen. Niinpä olen nyt koko helmikuun painanut raportteja tutkimusmenetelmiin liittyen ja voin kertoa, että ne tulevat jo korvista. Viimeiset kappaleet pitäisi vielä tiedonkeruumenetelmistä saada kasaan ja olen valmis aloittamaan opinnäytetyön aiheanalyysin. Huh! Nyt keväällä minulla on kaksi muutakin kurssia vielä, joista toinen tulee suoritetuksi maaliskuussa ja aloitan vasta sen jälkeen vastuullisen johtamisen kurssin, joka on opintojeni viimeinen kurssi.

En tiedä muista kouluista, mutta SAMKissa ainakin on kirjoitettu nyt raportteja vuoden verran ja vähän päälle. On toki ollut muitakin tehtäviä, mutta pääsääntöisesti silti raportteja. Se ei sinänsä haittaa, mutta tämä on hyvä huomioida ajan käytössä, jos haaveilee opiskelusta. Kaikki opiskeluaikani on aina lapselta pois.

Muutoin suosittelen kyllä hakeutumaan YAMK-opintojen pariin. On ihanaa oppia uutta ja huomata olevansa kurssi kurssilta fiksumpi. 😄 Jos voisin, keräisin kaikki YAMK-tutkinnot, koska niitä on todella herkun kuuloisia ja joka lähtöön. Etenkin Metropolian muutosjohtamisen tutkinto kaihertaa edelleen, kun en koskaan päässyt sisään.

Niin ne sanoo, että pitkätkin lomat loppuu joskus. Vaikken minä millään lomalla ole ollut vaan perhevapailla. Ihan eri asia. Töiden kannalta toki aivan sama miltä poissaololta palaa, todennäköisesti töihinpaluu tuntuu silti samalta.

Minä palasin työmaalle viikko sitten. Monta viikkoa ennen sitä tuli kiire keksiä miten saan lapsen nukkumaan parempia öitä, koska järkyttävä väsymys ja työ ei kuulu lempiyhdistelmiini. Onnistuin lopulta keksimään ratkaisun, vaikka onhan se hieman arpapeliä silti edelleen nukutaanko vai kukutaanko. Viime yönä herätyksiä oli aivan liikaa ja minä nukuin tosi vähän. Niinpä olen tänään ihan täysi zombie.

Töihinpaluu itsessään oli tietysti myös jännittävä. Nähdä taas kaikki ihmiset pitkästä aikaa, päästä ajantasalle kaikesta ja miten muistaa kaikkia asioita. Muistaminen onkin ollut ehkä haastavinta. Yhtenä päivänä totesin, etten muista yhtään miten olen kirjoittanut englanniksi joitakin fraaseja, kun nyt jo mietin miten olen voinut edes unohtaa.

Olen kuitenkin yrittänyt antaa itselleni armoa. Kun vauva syntyy, kaikki muu on toissijaista. Sitä unohtaa totaalisesti kaiken muun ja keskittyy vain vaipan vaihtamiseen sekä imettämiseen esimerkiksi. Sitten se koko vauvavuosi menee samojen asioiden parissa eikä aivoissa ole enää mitään havaintoa mistään työasioista.

Ensimmäisellä viikolla kaikki oli vain ihmettelyä. Miten yhteensovittaa työ ja lapsiarki? Miten ehtiä tekemään edes jotain omia juttuja arkisin, ei mitenkään? Päivittäisinkö instan joka päivä vai annanko vain olla? Blogiin ehdin vasta nyt, kun otin tämän ajan lapselta.

Kuitenkin tänään tuntuu jo tosi paljon helpommalta. Muistan paljon paremmin kaikki työjutut, olen päässyt jyvälle missä mennään eikä tämä arkikaan tunnu niin hankalalta. Täytyy tehä niitä asioita, joita tämä arki vaatii ja päivittää tämä blogi sitten, kun ehdin. Näin se nyt vain menee. Neuloakin ehdin vain välillä.

Kaiken kaikkiaan töihinpaluu teki minulle tosi hyvää, olen vanha oma itseni nyt. Viihdyn niin paljon paremmin tällaisena kuin kotiäitinä, jota harmittaa joka päivä se, kun on niin sotkusta. Nyt töistä tullessa jaksaa vähän siivotakin. 🙂