Liekö auringonpaisteella osansa, paremmilla yöunilla vai eilisellä tosi kivalla lastenpolikäynnillä, kun tänään on jotenkin tosi hyvä fiilis! Sellainen pursuavan positiivinen, sellainen kuin mulla kuuluisi olla joka päivä. Tuntuu tosi paljon omalta itseltä PITKÄSTÄ AIKAA. Raskauden viime hetket, synnytys, pitkä vuodeosastokeikka ja koko syksyn kestänyt vauvan kasvuvaino ovat todella verottaneet. Onneksi edes välillä tuntuu siltä miltä pitääkin eli hyvältä. 🙂

Sekin toki vaikuttaa, että Tahkis on jäämässä lomalle. LIsäksi eilinen lastenpolikäynti oli tosiaan niin iso helpotus, että eilen tunsin todella pitkästä aikaa imettäväni rentoutuneena.

Kirjoitinkin tuosta käynnistä jo tietysti eilen instagramissa, mutta kerrotaan nyt täälläkin. Lääkärin mukaan lapsi on kovin virkeä, hyväntuulinen ja normaali, joten siinä mielessä ei mitään syytä huoleen ole. Pienen painon takia tietysti täytyy seurata ja jatkaa pumpatun maidon antamista niin kuin tähänkin asti, mutta silti ei saa stressata yhtään. ♥ Kukapa ei tällaisen puheen kuultuaan olisi helpottunut? Painoseurantaa on jatkunut niin pitkään, että väkisinkin se on stressannut.

Olen ollut jotenkin mökömöö senkin takia, kun ei ole ehtinyt/jaksanut yhtään leipoa jouluksi, joten eilen sitten tein keksitaikinan ja tänään taituroin niistä jotain. 😀 Saa nähdä miltä maistuvat. Joku kääretorttukin vähän kiinnostelisi väsätä, mutta katsotaan. Olin myös yöllä googletellut mätimoussen tekoa, haha! 😀

SIitä kyllä tulee parempi olo, kun jaksaa vähän tehdä jotain. Pestä pyykkiä, leipoa ja olla hereillä ylipäätään. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu vielä monta päivää!

Jaahas jaahas, tuli tässä eilen mieleen blogin kirjoittelu yhtäkkiä, mutta juuri sillä hetkellä ei ollut aikaa. Vietimme eilen nimittäin pienen poikasen ristiäisiä ja meillä oli tupa täynnä väkeä koko päivän. Illalla nostettiin jalat pöydälle ja syötiin kakkua, joka muuten oli uskomaton taideteos. Kakun meille taiteili mun työkaveri, jonka kanssa olen ehtinyt olla töissä tasan viikon jos sitäkään ennen kuin jäin äitiyslomalle. 😀

Kahden viikon bloggailutauon aikana olen ehtinyt käydä paljon negatiivisia fiiliksiä neuvolaan liittyen läpi ja siksi oikeastaan olen ollutkin aika kiireinen. Meillä oli kolmekuukautisneuvola marraskuun lopulla ja heti seuraavana maanantaina käynti neuvolalääkärillä vauvan kasvuun liittyen. Se oli tilaisuus, jossa minulle puhuttiin vauvan pienuudesta (ei niin kauniisti) sekä korvikkeen antamisesta. Tulin kotiin, sain enemmän kokeneelta vinkiksi mennä käymään yksityisellä kysymässä toista arviota ja niin sitten tein. Yksityisen mukaan tiettyjen asioiden takia ei ole huolta aivan kuten kunnallisella annetaan ymmärtää ja käynti olikin tosi iso helpotus. Samaan viikkoon osui vielä sekä vauvan että minun osteopaattikäynnit ja toinen koronarokotus, joka toi mukanaan kuumeen yhdeksi päiväksi. Sitten oli vielä ristiäiset. 😀 Että on tässä ollut aikalailla kaikenlaista. Eikä se tähän edes lopu. Ensi viikolla sama mylly jatkuu.

Huomenna meille tulee perheohjaaja, keskiviikkona pitäisi mennä osteopaatille (täytyy ehkä siirtää pakkasen takia, saa nähdä) ja torstaina kontrolliin neuvolaan. En olisi perheohjaajaa muuten meille pyytänyt, mutta viimeksi neuvolassa kysyivät haluaisinko sellaisen käymään, kun kehuin kuinka olimme käyneet imetysohjaajalla ihan omin avuin. Senkun tulee, sattuu kerran olemaan siistiäkin noiden ristiäisten takia. Tarvitsen myös ohjausta missä välissä sitä korviketta pitäisi tarjota, sillä meillä on 3,5-kuukautisen rintaraivarit päällä eikä tämän hetkinen pullosta antaminen asiaa paljon paranna. Jos lisäämme tähän korvikkeen, en uskalla edes arvata mitä imetykselle tapahtuu.

Kuten huomaa, helppoa ei elo ole vieläkään, vaikka jotenkin se pitkä synnytys ja kaikki muu silloin elokuussa olisi ihan riittänyt. Ehkä vähäiset yöunet myös tekevät ongelmista turhan isoja. Jaksaa jaksaa!