Kuulumisia sohvan uumenista
2Tulee tosi hassu olo, kun ei ole ehtinyt päivittämään kuulumisia tänne ollenkaan. Ehkä mun ei kuuluisi tässä kohtaa elämässä stressata tästä blogista, kun varmaan tuon ihmisalun hoitaminen on tällä hetkellä se tärkein asia, eikö vaan? Kaipaan vaan niin paljon tätä kirjoittamisen tuomaa rentoutumista ja jonkin oman tekemistä, tämähän on aina vähän ollut sellaista pakoa vallitsevasta kaaoksesta. Etenkin nyt se on pakoa sohvan uumenista. 😀
Just nyt on siitä erikoinen hetki meneillään, kun vauva nukkuu ilman minua. En tiedä kauanko tätä onnea kestää, mutta yritän olla nopea. Se ei tosin ehkä tuo kaivattua rentoutumista.
MITÄ MEILLE KUULUU?
Kävimme viime viikon torstaina neuvolassa painokontrollissa, joka ei sitten ihan niin hyvin mennytkään. Vauvan paino ei ollut noussut tarpeeksi, joten saimme uudelleen määräyksen antaa lisämaitoja. Koen lisämaidot kamalan ongelmallisiksi siitä syystä, etten ole missään välissä ehtinyt pumpata maitoa, sillä olen halunnut itsekkäästi pitää kiinni yöunista, jotka muutenkin ovat olleet synnytyksestä lähtien hyvin vähäiset. Annoimme kaksi päivää sitten korviketta, josta alkoi vauvan perse mennä ihan ruvelle, joten se lysti loppui siihen. Sen jälkeen olen yrittänyt pumpata niissä väleissä kun olen vain voinut, mutta saalis ei toki ole ollut alkuun mikään kovin mahtava. Viime yönä alkoi jo tulostakin näkyä, mutta se maito meni sen sileän tien, kun heräsin kuutta minuuttia vaille kuusi valitukseen vierestäni ja olin aivan tööt kello 3-5 välisestä valvomisesta aiemmin yöllä. Jos tässä siis täytyy lisämaitojen kanssa jatkaa läträystä, täytyy ensi yönä jatkaa valvomista.
Jotain muutakin välillä? Ulkoillut olen vain kahtena päivänä tällä viikolla. Vaunulenkille lähtö tuon rinnallaroikkujan kanssa tuntuu olevan välillä ihan työn ja tuskan takana, joten on ollut helpompi harjoittaa tiheää imua sohvalla. Joku tiheän imun ongelma täällä on nimittäin vaivannut koko viikon. Viikonloppusin on helpompi lähteä pidemmälle kävelylle, kun meitä on kaksi hoitamassa asioita.
Nyt kuulostaa siltä, että täytyy taas mennä. 😀 Toivottavasti pääsen kertomaan lisää kuulumisia sohvan uumenista taas viimeistään ensi viikolla!
Vauva-arki alkoi, kääk!
Pahoittelut heti näin alkuun, jos tässä postauksessa toistuu samat asiat kuin edellisissä. Pää on jokseenkin jumissa, joten en yhtään muista, jos olen jostain samasta asiasta jo aiemmin maininnut. 😀 Vauva-arki on nimittäin alkanut nyt tosissaan, sillä mies palasi töihin maanantaina ja minä jäin vauvan kanssa kaksistaan kotiin. Hoidan yösyötöt, aamun ja koko päivän, kunnes mies tulee töistä. Tosin silloinkin olisin edelleen sohvaan kahlittu vauvan kanssa, ellen törkkäisi vauvaa isin syliin. Siinä vaiheessa nimittäin minulla on jo jäätävä nälkä ja jomman kumman on tehtävä mulle eväät, koska vauva joko nukkuu sylissäni tai on rinnalla. Tänään delegoin vauvan isille, jotta sain itse tehtyä syötävää, syötyä, siivoiltua ja tartuttua läppäriin.
Nämä päivät eivät ole olleet mitenkään helppoja. Korostan jälleen sitä, etten kyllä missään vaiheessa ole ajatellut vauvahommien olevan helppoa. Halusinpa vaan sanoa silti ääneen. Kaikki päivät ovat olleet aikamoista hakemista omien ja vauvan tarpeiden tyydyttämisen yhteensovittamisen suhteen. Maanantai ja eilinen olivat ihan jäätäviä tiheän imun päiviä nimittäin. Jos laskin vauvan käsistäni hetkeksi, alkoi välitön huuto. Maanantaina söin siitä huolimatta ja pääsin vaunulenkille aamupäivällä, mutta eilen molemmat hieman epäonnistuivat. Vaunulenkille hyvää väliä ei oikein tullut ja kun yritin myöhemmin väkisin, jouduin palata takaisin kotiin, kun vauva vaan huusi vaunuissa.
HEMMETIN TUTTI
Tässä kohtaa moni sanoo, että mites tutti? Olen yrittänyt selvitä ilman niin paljon kuin mahdollista, sillä vihaan imetysvaikeuksia. Tuttia ei kannattaisi antaa vauvalle ennen kuin imuote on kunnossa ja meillähän tämän kanssa mentiin tietysti perse edeltä puuhun, koska miksi ei? Miksi tehdä tästä helppoa, jos voi mennä kaikista vaikeimman kautta? Noh, sillehän ei tietysti mitään voi, että vauvalle annettiin tutti jo sairaalassa ja toisekseen hän sai pullosta ruokaa jo heti alussa. Tänään olin tosi epätoivoinen ja törkkäsin tutin suuhun, jotta pääsen sinne hemmetin vaunulenkille. Siitä tuli ihan tylsä mieli, sillä vauva oli silmät auki koko matkan vaunuissa ja piti tutista kiinni koko matkan. Mietin mahtoiko hänen olla sittenkin kamala nälkä ja minä pakotin ulos kesken kaiken?
Vaunulenkin jälkeen huomasi hyvin tutin vaikutuksen imuun, kun hän piti tietysti rintaa tuttina. Voin kertoa, että se ei tunnu hyvältä. Silti tämä päivä on nyt tähän asti ollut näistä kaikista helpoin, kun tänään vauva on jopa nukahtanut syliini pari kertaa eikä vain nokkinut koko ajan. Jotain mahavaivaa hänellä on, eikä se nyt ole ihme, kun pelaillaan korvikkeiden kanssa. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt pumpata missään välissä, mutta tänään kyllä on tarkoitus.
Vein vauvan vaunuissa parvekkeelle…
Iltapäivän imetysherkut
Se ei ole tarkoitus, että blogini on pelkkää vauvatouhua koko loppuelämän vaan pakko päästä purkautumaan johonkin. Kun mies tulee töistä, huomaan etten ole koko päivänä puhunut kenenkään kanssa. Ja tämä vauva-arki on kestänyt vasta pari päivää. 😀