Katsoin perjantai-iltana Tubeconin gaalan, kun halusin vältellä opiskelua. Nykyään kaikki viikonloppuni koostuvat hyvin pitkälti opiskelun välttelystä. Olisin varmaan jo saanut kaikki tuhat raporttia tehtyä, jos välttelisin vähemmän, mutta ihan hyvin olen pysynyt aikataulussa välttelymetodillakin. Tubeconiin palatakseni: oli ilo kuulla blogien ehkä palaavan jälleen suosioon ja siitä innostuneena olen täällä taas kirjoittelemassa. Olen blogannut ristuksen monta vuotta, varmaan jo pian 20 (tarkalleen 17). Olen myös todella kiitollinen siitä, kun saan harjoittaa tätä touhua Vaikuttajamedialla. 😍

Kun edellisen kerran postasin, olin käynyt lenkillä ja Turussa lelukaupassa. Seuraavana päivänä me lähettiin Tuorlaan kävelylle upeaan lehtometsään, jossa onnistuin nyrjäyttämään nilkkani. Se oli se yksi ja ainoa kerta, kun menin metsään lenkkareilla enkä vaelluskengillä.

VAPPUVIIKON HYVÄT UUTISET TÖISTÄ

Vappuviikko oli odotettu, mutta ei vapun takia vaan työkuvioiden. Sainkin todella hyviä uutisia ennen vappua: saan jatkaa sitä työtä, jota olen tehnyt viime kesästä saakka määräaikaisena. Alla oleva kuva liittyy vappuviikkoon siten, että meikkasin kyseisellä BB-voiteella ekaa kertaa ja olen aika ihastunut siihen nyt. Se ei haise voimakkaasti ja sopii ihonsävyyn tosi hyvin! *Täältä saa.

Palkinnoksi itselleni vakkarisopparin allekirjoittamisesta hain töiden jälkeen tulppaaneja ja yhden iiriksen puutarhalta.

Kun pääsin kotiin töistä vappuaattona, lähdettiin syömään Pancho Villaan juhlan kunniaksi. Lemppariannokseni: quesadillas pariloidulla vuohenjuustolla ja tietysti paholaisenhillolla. Ai että.

Ja seuraana päivänä mentiin taas metsään. Käytiin kiertämässä Paimion Parantolan polku, vajaa 3 km kierros ja jonka varrella on myös laavu. Kierroksen alussa on osuus satumetsää, jonka kauneutta on vaikea selostaa. Se on paikka, joka vain täytyy nähdä.

Vapun jälkeisenä viikonloppuna lähdimme pitkästä aikaa Raumalle. Siellä sain hyvin edistettyä digitalisaatiokurssin viimeistä raporttia ja melkein kirjoitin sen alusta loppuun valmiiksi. Muutama osuus jäi tekemättä, jotka viimeistelin lopulta eilen.

TÄLLÄ VIIKOLLA: PIHAHOMMIA JA UUS TUKKA

Alkuviikosta olin ahkera ja kävin hieman möyrimässä kukkapenkissä. Siirsin kiviä ja lisäsin sekaan muutaman uuden kukkapenkin laajennusta varten. Siistin karpalon seasta kaikki pitkät ruohot pois ja aloitin kaivamaan reunukselle paikkaa, jolla ajattelin kiertää tuon kuorikateosuuden. Homma on samassa jamassa edelleen kuin tuossa kuvassa. 😄 Ehkä ensi viikolla voi jatkaa, kun tulee ihanan lämpöset kelit.

Keskiviikkona kävin osteopaatille näyttämässä Tuorlassa nyrjäyttämääni nilkkaa ja hän koitti tehdä sille jotain taikojaan. Eipä ole enää kipeä eikä taida olla niin turvoksissakaan. Eilen sitten taas pyöräilin heti aamulla Turkuun ja istahdin kampaajan penkkiin. Sain mielettömän ihanan kesätukan! 😍 Kun tulin kotiin päivällä, lepäilin hetken ja sitten aloin leipoa itselleni suklaavadelmakakkua. Nams!

Nyt on tosiaan saatu tehtyä useampia metsäretkiä ja se on tosi kivaa! Tekee lapselle niin hyvää seikkailla poluilla ja tottua luontoon. Ja mitä tuon opiskelun välttelyyn tulee, palautin eilen tuon vappuna aloitetun raportin ja nyt tarvisi tehdä kevätkaudelle vielä kuusi raporttia. 😄 Opiskelua siis vielä riittää, mutta ei haittaa, koska jokainen raportti on ollut opettavainen ja aiheet mielenkiintoisia. Seuraavan raportin kirjoitan kustannusjohtamisesta eikä sekään ole yhtään pöllömpi juttu. Oikeastaan yksi lempiasioistani liiketoiminnassa. Sitten jää enää viisi hankinnan raporttia, jotka hoidan ennen kesälomaa.

Nyt täytyy mennä syömään ja tekemään jotain. Seuraavaan kertaan! 👋🏻 Toilailuja voi seurata myös instassa. 🤪

Tuli pitkästä aikaa taas olo, että olisi mukava vähän kirjoitella jotain. Pitkän tauon jälkeen on vain aina kauheaa aloittaa, koska pitäisi kertoa mitä kaikkea on taas ehtinyt tapahtua. Ajattelin tuossa pienen aamulenkkini aikana, että ehdottomasti haluan kertoa meneillään olevasta kahden kuukauden kuurista, jonka lääkäri minulle määräsi sekä siitä, kun pääsin kouluun vihdoin. Kahden kuukauden kuuri on kohta kestänyt sen kaksi kuukautta. 😁

Noniin, ensin se kuuri! Olen kärsinyt 1,5 vuotta kurkkukivuista ja siitä, ettei ääni kestä. Kaikki alkoi tietysti siitä, kun arkeeni alkoi kuulua enemmän puhumista työn puolesta, mutta ei se yksistään johtanut oireisiin. On myös muuta, kuten ylipaino, suklaa, kahvi ja ennen kaikkea pahimpana kaikista stressi. Koska alan muistuttaa pohjalaisisäntää innokkuuteni puolesta lääkäriin menemisen suhteen, menin vasta sitten kun oli oikeasti pakko. Sain jo keväällä lähetteen kurkkunenäkorvalääkärille ja sinnekin menin myöhässä, lähete jouduttiin uusimaan kerran. Lokakuussa lopulta taika tapahtui, varasin ajan ja menin kuulemaan tuomioni. Lääkäri ei nähnyt äänihuulia ilmeisesti (joissa uskon olevan vikaa edelleen), mutta pitkäaikaisen kurkunpääntulehduksen hän diagnosoi sekä puhui kurkkurefluksista. Ja sitten se kahden kuukauden kuuri: hän määräsi syömään happosalpaajia 2-3 kuukautta, jotta nähtäisiin parantaako se vaivat (ei kokonaan, voin jo todeta) sekä kielsi minulta kaiken IHANAN. Kahvi, tee, kaakoa, suklaa, rasvaiset ruuat, hiilihapot (se sama 2-3 kk) ja okei, stressin myös, mutta se ei ole ihanaa onneksi. Lisäksi tietysti oireita hillitsemään laihdutus ja iltaisin kielto syödä kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa.

No kuinka olen sitten suoriutunut?

En pysty olemaan syömättä kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa ihan vaan tämän normaalin arjen aikataulujen takia. Kahteen tuntiin pystyn ja se saa riittää. Olen juonut hiilihapollisia juomia välillä, joskus ihan sen takia, että tulisi röyhtäisyjä ja helpottaisi sen hetken oloa. Olen toki myös syönyt välillä rasvaisia ruokia, mutta kyllä niistä huomaa niiden aiheuttavan sellaista ns. limaa, josta olen kärsinyt koko vuoden. En ole leiponut mitään missä olisi maitosuklaata tai tummaa suklaata, valkoista kyllä. Olen myös syönyt välillä valkosuklaatwixin, vaikka välillä maistuvat turhan ällöttäviltä. Mitään vaikutusta varsinaiseen refluksiin en ole huomannut valkoisella suklaalla harvakseltaan syötynä.

Eniten vaikutusta yleisesti kaikkeen olen huomannut olevan ruokailuväleillä. Muutin ruokailujani niin, että syön vain 3-4 tunnin välein. Syön siis useimmiten neljä kertaa päivässä. Tämä on oikeasti avain kaikkeen. Koska ruokailuvälit ovat pitkiä, jokaisella aterialla joutuu syömään niin paljon, että jaksaa. Se on tehnyt todella hyvää! Oloni on koko päivän ns. tasainen eikä tule minkäänlaista heikotusta vaikka joskus ruokaväli venyisi vähän jopa neljän tunnin yli. Sitä paitsi: tämä on nyt ensimmäinen metodi vuosikausiin, mikä laihduttaa. Olen ikionnellinen, että jouduin tekemään tällaisen muutoksen, sillä ilman tätä 3-4 tunnin välein syömistä en olisi koskaan enää onnistunut laihtumaan. En jaksa uskoa kahden kuukauden suklaalakolla olleen niin paljon merkitystä kuin kokonaisuudella muuten.

Suunnitelma jatkoa varten

Joulukuussa synttäreideni aikoihin aion palata nauttimaan mustaa kofeiinitonta teetä, sitten jossain kohtaa kofeiinitonta kahvia ja ehkä joskus ensi vuonna kofeiinia. Kohti kovempia aineita! 😉 Ei vaan, paras olisi varmaan jatkaa olemista ilman, kun on kerran irti päässyt. En haluaisi toista kertaa kokea vieroitusoireita. Aion myös todellakin syödä maitosuklaata, mutta maltillisesti. Joulukuussa alan myös purkamaan happosalpaajalääkitystä. Sitä ei saa lopettaa kuin seinään. Haluaisin myös jatkaa rooiboksen juomista, jota olen nyt aamuteen sijaan nauttinut, koska ilmeisesti sen ansiosta on alkanut tukka kasvaa. 😄 Siitä saa myös rautaa, joten se ei yhtään haittaa.

ja sitten se koulu

Hain syksyn yhteishaussa muutamiin kouluihin ja pääsin nyt sitten ylempään AMK Raumalle aiheena toimitusverkoston kehittäminen. Koulu alkaa tammikuussa ja on siis täysin verkko-opinnot. Odotan innolla jo!

Tällasta täällä. 😁