11 kuukautta on nyt takana vaatteiden ostolakkoa ja voisin olla vaikka toisenkin mokoman lisää, ellei mun olisi ihan pakko pian ostaa uudet farkut. Olen puoli vuotta nyt kärsinyt siitä, ettei minulla ole hyviä farkkuja ja todennäköisesti kipittelenkin heti kesäkuussa farkkukauppaan.

Ostolakko on vaikuttanut monin eri tavoin minuun. Rahaa on säästynyt, olen oppinut erottamaan tärkeän vähemmän tärkeästä ostoksesta, oppinut arvostamaan materiaalivalintoja ja vakavissani jo pohtinut vaatteiden parsimista roskiin heittämisen sijasta. Ihan tosi, näin juuri viikko sitten instastoryssa, kun eräs retkeilymuija parsi merinovillakalsarinsa ja mietin, että hei ton mä muuten teen omille kalsareilleni.

Ostolakko sai aikaan myös sen, että vihreän neulepaidan kaipuussani päätin tehdä sellaisen itse. Törmäsin tähän Iines Aaltosen ohjeeseen ja päätin testata pystynkö neulomaan villapaidan ihan vaan sillä, että minulla sattuu olemaan äitini geenit. Hän neuloi ja virkkasi aikoinaan paljon.

Tilasin langat netistä ja niin eräänä pimeänä talvisena iltana istahdin sohvalle lankojen kanssa. Otin pyöröpuikot käteen ja mietin mitenhän ihmeessä näitä käytetään. Googletin miten tehdään aloitussilmukat ja sitten tein ne. Googletin myös miten neulotaan oikeaa ja nurjaa, eikä siinä sitten muuta tarvittukaan, menoksi vaan.

Olin neulonut jo aika pitkälle, kun aloin ihmetellä miten neuleeni oli jotenkin hassusti kierteellä, eikä se millään suostunut oikenemaan. Googletin taas ja kysyin töissä apua viisaammalta. Neulojanaisia kun tuntuu olevan joka nurkan takana. Lopulta päädyin rajuun ratkaisuun ja purin koko kakan. Aloitin alusta. Katsoin tarkasti ensimmäisen kierroksen kanssa, ettei neule pääse menemään kierteelle ja sitten posottelin kohti kainaloita tyytyväisenä.

Tuli maaliskuu, tuli kiurut ja peipot ennen kuin tartuin uudelleen neuleprojektiini. Olin saanut helmikuussa etupuolen jo valmiiksi ja takapuoli kainaloiden kohdalta oli kesken. Kiirastorstaina otin neuleen korituolilta ja päätin alkaa taas neuloa. Jäin niin koukkuun, ettei enää ollut epäselvää tulisinko saamaan neuleen valmiiksi. Todellakin tulisin. Tein toisen hihan kolmessa päivässä, jonka jälkeen iski paniikki, koska käyttämäni tumman oliivin sävyinen lanka ei ehkä riittäisi työn loppuun asti. Googlettelin monta iltaa saisinko lankaa mistään lisää ja lopulta päädyin ostamaan paikallisesta lankakaupasta vähän vastaavaa suomalaista villalankaa, jotta saan paidan valmiiksi.

Ostin ulkomaalaisen langan tilalle suomalaista villaa, joka on myös värjätty Suomessa ja käytin sitä osien kasaan parsimiseen sekä kaula-aukkoon. Aaran Maja-langan sävy Aarni on lähes sama kuin muuten tässä työssä käyttämäni Dale Garn Eco Wool Mørk Olive eikä eri lankaa taida huomata, ellei todella tarkasti ala syynätä.

Kaula-aukon tekeminen oli yksi työn isoimmista ongelmista. Tein sen uudelleen kolme kertaa. Ensin silmukoita oli liian vähän ja päättelin aivan liian tiukkaan. Toisella kerralla pääntie oli yksinkertaisesti ruma, huonosti tehty. Kolmannella kerralla keskityin ja poimin silmukoita sopivasti, koska en enää olisi jaksanut neljättä kertaa tuhertaa. Halusin paidan valmiiksi ja tässä se nyt sitten on. Valmis ja erittäin lämmin.

Siitä tuli jokseenkin lyhyt, mutta olenkin vähän eri kokoluokkaa kuin Iines. Jo lähtiessä tiedostin tämän, mutta kokemattomuuteni takia halusin nyt vain nähdä minkä kokoinen paita ohjeella tulee 12 mm puikoilla, jotta hahmotan jatkossa paremmin lähestulkoon kaiken neulomisen suhteen.

Projekti oli erittäin opettavainen alusta loppuun saakka.

1. Kun tilaat lankaa, tilaa niin paljon, että se tosissaan riittää. Ettei lanka lopu kesken kaiken ja sitten ihmettelet sen kanssa.

2. Kun teet pyöröpuikoilla, varmista, ettei työ mene kierteelle heti alussa.

3. Kun asennat hihat paikoilleen, keskity! Olisin voinut omassa paidassani nimittäin katsoa tarkemmin mihin kohtaan hihojen saumat sijottuvat sekä rypyttää kivasti olkapäiltä nuo.

4. ”Jätä silmukat langalle odottelemaan” = osta sellainen puikon näköinen asia, jolle voit laittaa silmukat odottelemaan tai käytä jotain paksua lankaa silloin, kun neulot paksuilla puikoilla. Silmukat nimittäin katoavat heti tilaisuuden tullen ja niitä on vaikea poimia takaisin, kun ei enää tiedä missä ne menevät.

5. Kun teet kaula-aukkoa, keskity. Ota silmukoita sopiva määrä, vaikka toisaalta normaalisti sitä tuskin tarvitsee arpoa, koska aika useissa ohjeissa kerrotaan silmukkamäärät tarkasti (ainakin Novita-lehden ohjeissa näin on).

6. Suosi suomalaista. Suomessa tunnutaan myyvän tosi paljon kaikkia ihania suomalaisia lankoja ja itse en ainakaan enää koskaan halua tilata ulkomaista lankaa.

7. Ison neuloksen tekeminen ensimmäisenä työnä on ihan ok, koska siinä pääsee kärryille eri tavoista tehdä ja huomaa myös, ettei villapaidan tekeminen nyt oikeastaan mikään liian kova homma ole.

Huomasin taas viikon kuluneen, enkä ole tehnyt yhtään vanhan ajan arkipostausta, vaikka ajatus niistä tuntuu edelleen ihan parhaalta. Joku siinä on, kun on päästänyt vuosia sitten itsensä luisumaan pois kyseisestä tavasta, ettei sitä niin helposti sitten saa takaisin päivärutiineihin. Varsinkin, kun elämä on niin erilaista kuin ennen. On metsäretkiä, on neulomista, on ruuanlaittoa ja kaikkea muuta. Kun kello tulee illalla kymmenen, tulee kiire nukkumaan, koska olisi pitänyt olla jo tunti sitten.

Tällä viikolla on nimenomaan ollut metsäretkeilyä ja neulontaa. Pidettiin me yksi lepopäiväkin, mutta silloin googletin aivan liian kauan norjalaisia nettikauppoja läpi yhden langan perässä. Kerron siitä tuonnempana lisää.

Maanantaina mamma meni.. Ei vaan me menimme lehtometsään Ruissaloon. Oli ihanan lämmin ilma, joten teimme iltalenkin Ruissalossa. Näimme isokoskelon uiskentelemassa meidän telekkälammessa ja sekin oli ihana. Kaikki oli ihanaa.

Tiistaina joimme ensimmäiset parveketeet tälle kesää. Hyvin tarkeni, olihan tuo tiistai viikon lämpimin päivä. Päivän metsä löytyi Pernosta, mutta kerron myöhemmin siitä lisää ihan omana postauksenaan. Rymysimme metikössä niin pitkään, että jalat huusivat apua ja ajoimme kotipizzan kautta kotiin. Se oli ihan hyvä idea, sillä tunsin vasta kolmannen palan kohdalla kuinka minussa alkoi vähitellen taas kiertää veri.

Viikon pari keskimmäistä iltaa uhrasin Dale Garn Eco Wool 1231 Mørk Olive -metsästykselle. Huonoin tuloksin. Sitä löytyy parista norjalaisesta nettikaupasta, mutta yksi ei suostu toimittamaan Suomeen ja toinen ei ole vastannut mitään. Se toinen sattuu sijaitsemaan Ålesundissa ja voin nyt hokea viime vuonna Heimebane-sarjasta oppimaani letkautusta jävla Ålesund. Ah, se tyydyttää tässä tilanteessa todella. Joka tapauksessa, chattasin jopa Dale Garnin kanssa facessa ja utelin miksi lankaa ei vain voi lähettää Suomeen. Heidän mielestään se on kallista ja työlästä.

Keskiviikko oli meidän lepopäivä, joten kävimme vain kävelemässä ulkona pienen kierroksen. Onnenpensas ja herukkaruusu kukkivat. Aika veikeitä ja nättejä.

Eilen kävimme kunnon lenkillä ja ihailimme kukkivia koivuja. Odotan innolla allergiaoireiden alkamista. Tavallaan siis toivon, että tämä olisi vuosi, kun niitä ei tule.

Neulomishomma saatiin onnelliseen loppuun, sillä norjalaisten ollessa nihkeitä, ajattelin vain nyt käyttää langan loppuun ja mennä tämän työn kanssa sitten paikalliseen lankaliikkeeseen katsomaan, millä langalla sitä voisi jatkaa. Ettei tarvitse sen enempää kuluttaa aikaa turhaan googlettamiseen vaan keskittyy olennaiseen ja neuloo tämän työn loppuun. Sitä ei enää paljon ole jäljellä nimittäin, tämä viimeinen hiha vaan ja kaulus.

Näiden arkisten käänteiden saattelemana hiljennymme kohti viikonloppua, kunhan nyt ensin menen vielä käymään töissä. Täytyy nyt just lähteä, jos aion ehtiä. Vi ses!