Me palattiin viikonloppuna luontoon ihan kunnolla, kun myös sunnuntaina suunnattiin ulos pienelle retkelle. Tällä kertaa vietimme aamupäivän Tuorlan maisemissa, jossa luontopolun lisäksi voi käpsytellä pikkuruisia teitä pitkin. Haaveilin merenrannasta, joka löytyi kävelemällä Tuorlan peltotietä päätyyn asti. Monet rohkeat olivat päiväkävelyllä jäällä, hyh. Itse en menisi jäälle, jonka päällä on paikoin jo melkein vettä. Lapsena oli pakko, sillä koulussa sellaisella jäällä hiihdettiin.

Tuorla on jotenkin tosi helppo päiväretkikohde, jos tekee mieli nähdä meri, mutta vähemmällä ruuhkalla kuin Ruissalossa. Bonuksena pääsee ihastelemaan vanhoja rakennuksia sekä luontopolulle, jos kelit suovat. Viimeksi me käytiin Tuorlassa viime vuoden toukokuussa, kun olin raskaana.

Tunnin verran nautimme ihanasta auringonpaisteesta ennen kuin joimme kahvit, kävimme pikaisesti majatalon puolella ruokkimassa lapsen ja lähdimme kotiin. Saavuimme Tuorlaan 11 kieppeillä, jolloin parkkipaikka oli lähes tyhjä ja kun lähdimme, ihmisiä tuli koko ajan lisää. Varsinaissuomalaiset lähtevät liikenteeseen tosi myöhään aina, joten jos haluaa parkkipaikan, kannattaa itse olla liikkeellä ennen puolta päivää.

Kun lumet sulavat ja on hetken ollut kuivaa, voisi Tuorlaan suunnata uudelleen ja kiertää luontopolun, joka kiemurtelee upeassa lehtometsässä. Olemme siellä kerran käyneet aiemmin. Luontopolku on hyvin vauvaystävällinen, sillä se ei ole kuin kilometrin pitkä eikä vaikeaa maastoa ollenkaan. Nähtäväksi jää joko vauva kävelee sitten jo itse, sillä kuivia kelejä taitaa joutua hetken vielä odottelemaan…

Toivottavasti sinäkin pääsit viikonloppuna nauttimaan näistä keleistä! 🙂

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Mun piti postata jo torstaina, mutta meillä oli vieraita, hain auton huollosta ja harrastin pilatesta, joten ei sitten enää illalla riittänyt virtaa mihinkään. Eilen oli tarkoitus kirjoitella niitänäitä, mutta sitten lähdinkin aamulla kirppikselle pojan kanssa ja illalla mentiin kauppaan. Se oli siis aikalailla taputeltu sekin päivä. Mutta nyt sitten! Tänään käytiin tutkimassa Vanhalinnan metsäpolut Liedossa, koska kelit ovat täydellisen kohdallaan ja minä olen kaivannut metsään jonkun ikuisuuden. Lisäksi tällä hetkellä kaikki muu tekeminen kuin twitterin ja uutisten lukeminen on parasta.

Niin, mitkä ihmeen Vanhalinnan metsäpolut? Liedon Vanhalinnassa on tarjolla ihan Aurajoen rannassa meneviä pätkiä, linnavuorelle nousu sekä metsässä kulkeva luontopolku (täältä löytyy kartta). Minä halusin nimenomaan metsään, joten valitsimme reitiksi Historiapolun, joka on noin 2 kilometriä pitkä ja menee tosiaan metsän puolella. Oikaisimme kyllä lopussa, koska emme halunneet enää kiipeillä jäisillä poluilla. 🙂 Tahkis kantoi lasta rintarepussa, joten kaatuminen ei ollut vaihtoehto.

Sää oli tänään ihan huikea ja niin mahtava oli päästä edes käymään vähän metsän puolella. Nähtiin metsäjänis!! Käpytikat huutelivat myös ja korppikin lenteli pellon yli.

Kunto on kokenut todella kovan kolauksen ja vähän kömpelökin olo oli, kun yritin keksiä miten pääsisin yhden jäätikön yli kaatumatta. Huomaa, ettei ole jalka noussut puoleen vuoteen kovin ahkeraan, mutta onneksi suunta on aina ylöspäin kun sohvalta lähtee.

Joimme kuksakahvit vasta ihan lopuksi auton lähistöllä ja imetin lapsosen siinä samalla ennen kuin poistuimme paikalta. Yritän vältellä edelleen kahvin juomista, mutta kuksakahvista en kieltäydy. Sen verran makoisaa oli auringon lämmittäessä ja hiljaisuutta kuunnellessa. Oli ihana retki ja Historiapolku oli just sopivan pituinen vauvan kanssa. 🙂 Pitää käydä kesällä uudelleen!