Katsoimme eilen illalla Spider Man -leffaa, jossa käväistiin Euroopan puolella ja tänään yksi jakso The Grand Touria. Ne saivat haaveilemaan jostain kunnon ajeluretkestä Eurooppaan sekä Englannin maaseudulle. Ai että olisi ihanaa nähdä Saksan linnoja, Hollannin tulppaanipellot ja Englannin muuten vaan pellot. 😀 Skotlanti myös houkuttaa, mutta siellä voisi vaikka asua. Minulla on näin aikuisiällä järjetön palo ulkomaille, vaikken todennäköisesti uskalla lentää enkä siis ole missään Norjaa ja Ruotsia kauempana koskaan käynyt. Tämä seikkailuista haaveilu inspiroi muistelemaan mun ja Tahkiksen vanhoja retkiä, joten tässä postauksessa käyn läpi meidän huikeat seikkailut aikojen alusta.

Aloitimme seikkailumme varovaisesti käymällä Porvoossa, josta ajelimme Hämeenlinnan kautta Raumalle. Ei siis kovin villiä tosiaankaan. Porvoota ennen olin tietysti vienyt Tahkiksen käymään Ähtärissä kanssani ja onneksi vein, sillä Ähtärissä ei olla taidettu käydä sitten vuoden 2019. Parit perinteiset pohjalaisbileet oli siis alla ennen kuin siirryimme harrastamaan retkeilyseikkailuja.

Porvoo 2018

Arpainen 2019

2019 kerkesi paljon

Kesälomalla 2019 otimme suunnaksi Norjan. Lähdimme pösöllä kohti pohjoista ja tarkoitus oli ajaa Kilpisjärvelle asti, mutta jouduimme muuttaa suunnitelmaa kelin takia ja jäimme yhdeksi yöksi Tornioon. Siitä jatkoimme Kiirunaan ja sitä kautta Norjaan. Palanen minusta jäi Ruotsin ja Norjan rajalle, Riksgränseniin, kaikessa karuudessaan niin upea. Pakko joskus vielä päästä Abiskoon, joka ilmeisesti on jonkinlainen vaeltajien mekka, ainakin siitä vaeltajien määrästä päätellen, joka silloin siellä nähtiin.

Kävimme kääntymässä Lofooteilla turskalta haisevassa kylässä ja sitten ajelimme takaisin pohjoiseen. Yövyimme Skibotnissa ja palasimme Suomeen. Koska lomaa oli jäljellä, ajoimme Suomen halki Hossaan ja kävimme kävelemässä Ölökyn ylityksen.

Kabelvåg 2019

Hossan reissun jälkeen käväisimme vielä syksyllä tutustumassa Pieneen Karhunkierrokseen ja nähtiin ekat kuukkelit ikinä. 🙂 Vuosi 2019 oli kovin täynnä seikkailuja.

2020 TELTTAILTIIN

Vuodesta 2020 mainittakoon lähiseuturetkeilystä telttaretket niin Liesjärven kansallispuistoon kuin Teijoonkin. 2020 kesälomalla suuntasimme jälleen pohjoiseen, tällä kertaa aloitimme Kuusamosta ja päätimme seikkailut pohjoisessa UKK-vaellukseen (eka, toka ja kolmas päivä).

Liesjärvi 2020

Urho Kekkosen kansallispuisto 2020

Sitten tulinkin raskaaksi ja viimeisin teltassa vietetty yö on ollut UKK-vaelluksella. Vaelluskengät minulla oli jalassa viime vuonna ehkä 3 kertaa. Kunpa pääsisi pian taas! Seuraavilla seikkailuilla meillä on sitten kolmaskin osanottaja mukana. 🙂

Kun vielä vuosi sitten yritettiin keksiä sopivan pitkiä luontopolkuja meille kahdelle, nyt yritetään palauttaa mieleen ja etsiä kaikki lyhyet. Näin alkuun ainakin lyhyt reitti vauvan kanssa madaltaa kynnystä lähteä, kun vauvan hoito metsässä on vielä sen verran uusi asia meille. Olemmekin nyt käyneet kaksi kertaa niin, että vauva on nukkunut tyytyväisenä kotiin asti. Ensimmäinen reissu oli Karevansuolle ja nyt viimeisin kohde oli Paimion parantolan polku, joka avattiin toukokuussa.

Paimion parantola oli tuberkuloosipotilaiden paikka aikoinaan, silloin kun tuberkuloosiin ei vielä ollut lääkettä. Parantolan metsä oli potilaiden virkistysalue, jonne ulkopuolisilla ei ollut mitään asiaa. Metsän ajateltiin parantavan. 1980-luvulla parantola muutettiin tavalliseksi sairaalaksi ja toiminta loppui kokonaan 2015, jonka jälkeen metsän kohtalo oli vaakalaudalla. Metsän pelastamiseksi perustettiin yhdistys, jota on kiittäminen tämänkin polun tuomisesta päivänvaloon. Polku on vain 2,2 kilometriä pitkä, mutta näkemisen arvoinen. Ja jos arkkitehtuuri kiinnostaa, parantolahan on Alvar Aallon taidonnäyte.

Ihan alkuun polulla tuli vastaan ihana puro, joka oli padottu parantolan aikaan, koska vettä tarvittiin viereiselle parantolan maatilalle. Lisäksi rannalle oli tehty pumppaamo, josta saatiin vesi parantolan käyttöön.

Polku jatkui puron vierellä vielä jonkin matkaa eikä voinut kuin pysähdellä ihailemaan satumetsää. Niin hieno! Satumetsän jälkeen poistuttiin metsästä tien yli toiseen metsään, jossa sijaitsee hieno laavu. Laavu ei yöpymiseen sovellu, mutta teltan sen lähistölle pystyisi pystyttää maaston puolesta.

Vaikka tykkäisikin pidemmistä luontopoluista, on Parantolan polku silti nähtävyys. Kannattaa käydä!