Vauva on nyt 7,5 viikkoa vanha, joten oli aikakin jo laittaa hänet kantoreppuun ja painua ensimmäiselle metsäretkelle hänen kanssaan. Olen oikeasti niin paljon kaivannut metsää! Ei paljon auta nähdä instagramissa muiden ruskaretkistoryja Lapista, ne ovat olleet ihan viimeinen niitti kaipuun kannalta. Raskausaikana vielä jaksoi odottaa, mutta nyt synnytyksen jälkeen mikään muu ei ole mielessä niin usein kuin kunnon metsäretki. Monet kuitenkin vaeltavatkin vauvan kanssa, joten mitään estettä tälle harrastukselle ei ole kuin oma viitsiminen.

Kaikki lähteminen on nimittäin niin erilaista lapsen kanssa kuin ennen. Siinä missä kaikki on niin erilaista, on lähteminen ihan oma prosessinsa. Olen huomannut sen vaativan paljon toistoja, jotta oppii toimimaan ripeästi ja oikeassa järjestyksessä siinä kuka pukee ensimmäisenä sekä missä vaiheessa mikäkin kassi pakataan. Meidän ensimmäiselle metsäretkelle lähtö oli yllättäen pitkissä kantimissa, mutta lähdettiin kuitenkin!

Ai että se teki koko perheelle hyvää! Suuntasimme Karevansuolle, koska lenkki on vain kolme kilometriä pitkä ja helppokulkuinen alusta loppuun. Minulla ei ihan ole tukilihakset siinä kunnossa, että voisi mitään kovin vaativaa vielä tehdä, joten Karevansuo tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja sitä se olikin. Selvisin helposti ja oikeastaan puksutin eteenpäin samaa tahtia kuin vuosi sitten, kun vielä oli kapea lantio ja oikein reisipalatkin.

Ennen retkeä tilasimme corgin ja pyrstötiaiset, koska molempiin olemme törmänneet aiemminkin Karevansuolla. Hassu corgi tuli aikoinaan vastaan ja pyrstötiaiset pyrähtelevät laumana puusta seuraavaan aika useinkin noilla seuduilla. Niin myös nyt. Näimme myös palokärjen, jota emme osanneet odottaa etukäteen. 🙂

Söimme eväät hiekkakuopan liepeillä auringossa paistatellen ja lähdimme sitten kotiin tyytyväisinä. Vauva nukkui koko retken ajan ja oli kotona vielä aivan pöllähtänyt raitisilmamyrkytyksestä sekä elämänsä pisimmistä päikkäreistä. Metsäretki vauvan kanssa oli siis oikein onnistunut. 🙂

PS. Ei ne corgit siellä villinä liiku vaan ihmisten kanssa. 😀

Olen tällä viikolla saanut seurakseni äitiyslomaa kanssani viettämään Tahkiksen, mikä on tietysti ihanaa ja rauhoittavaa. Jottei hänen kuitenkaan tarvisi ihan koko aikaa maata sohvalla kanssani, olemme tapojemme mukaisesti olleet hieman liikenteessä välillä. Tiistaina, jolloin oli laskettu aika, kävimme aamulenkillä kun taas eilen vietin lähinnä neulontapäivää. Tänään toteutimme metsäretken! En tiedä olenko oikein mitään muuta kaivannut niin paljon raskausaikana kuin kunnon vaellusta ja ylipäätään retkeilyä. Niinpä piti saada yksi pieni metsäretki vielä tähän ennen synnytystä, kun kerran synnyttämään ei nyt ole vieläkään menty.

Suuntasimme tietysti johonkin lyhyelle reitille, jossa saisi istahtaa mättäälle syömään sekä juomaan kahvit. Valintamme oli Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierroksesta erkaneva Lammenrahkan luontopolku, jota pitkin pääsee toki myös Pukkipaloon ja muualle.

Oli ihanaa nähdä luontopolkujen kylttejä. Oli ihanaa nähdä kansallispuiston kyltti. Oli ihanaa nähdä metsä, kuulla lintuja ja kuulla myös hiljaisuus. ♥

Ihan alussa meidät otti vastaan palokärki. En todellakaan ollut viitsinyt edes toivoa palokärjen näkemistä tai kuulemista, sen verran harvakseltaan niitä tulee vastaan missään. Niin vaan maailmanlopun huuto kuului metsästä ja hetken sille hymyiltyämme jatkoimme matkaa. Seuraavaksi meitä tervehti hömötiaisten kuoro ja sekin ilahdutti todella paljon. Mikään ei ole niin iloinen metsä kuin se, jossa äärimmäisen harvinainen hömötiainen asuu. On niin surullista, kun lintulajit häviävät vähitellen ihmisten tekojen seurauksena.

40+2

Tässä kuvassa on sisilisko, mutta en halunnut leikata kuvaa, sillä silmäni iloitsee linjasta, jonka olen näpännyt ihan vaan ohimennen pitkospuista. 😀

Enää maksimissaan viikko ja meitä on kolme!

Tämä hyvin pieni metsäretki ennen synnytystä teki todella hyvää tässä kohtaa, vaikka varmaan saattaa kuulostaa rajulta. Mieli tarvitsee tässä kohtaa ihan kaiken, mikä rentouttaa ja minulle retkeily on sitä. On aivan kiistatonta kuinka vain astumalla metsään verenpaine ja stressitaso laskee. Ihan parasta! ♥

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa