Sehän on sitten uusi vuosi 2026 täällä tänään. Vuoden vaihtuminen tuli jotenkin yhtäkkiä, johtuen varmaan siitä, että oltiin reissussa monta päivää ja palattiin vasta eilen. Hyvin kuitenkin kerettiin näkemään lasten ilotulitus Liedossa, juomaan skumppaa ja valvomaan puoleen yöhön.

Vuoden 2025 viimeiset kuvat olen räpsinyt Vimpelissä. Matkustimme sinne Raumalta sunnuntaina ja olimme pari yötä.

Maanantaina menimme testaamaan Alajärven uimahallin, joka oli sellainen sopivan pieni, kuten Ähtärin Loiskekin. Jatkoin mun sukellusharjoituksia tai oikeastaan tällä kertaa hengitysharjoituksia pyrkimällä hengittämään oikein, sisäänhengitys pinnan päällä ja ulos pinnan alla. En vain uskaltanut millään työntää nenää veteen niin, että olisin puhaltanut ilmaa ulos sieltä. Sen sijaan suulla se onnistuu jotenkin. Uin monta sataa metriä keskittyen hengittämiseen ja yritin välillä hidastaa tahtia niin, että varmasti uppoaisin, mutta sekään ei ollut mitenkään helppoa. En ole uppoavaa sorttia ollenkaan. 😂 Jotain edistystä tämä minun räpellys kuitenkin toi, sillä lasten altaassa tämän jälkeen sukeltelin pitäen nenästä kiinni, mutta aina puhaltaen suun kautta ulos. Mietinkin, että jos sitten sukellan pitämällä nenästä kiinni ja päästän irti? Noh, tätä en ehdi kokeilemaan ennen kuin uintikurssi alkaa ensi viikolla.

Tiistaina kävimme heti aamupäivästä taas Alajärvellä, kun olin sopinut yhdestä yhteistyönä tehtävästä värianalyysistä. Siitä lisää seuraavalla kerralla. ☺️ Illemmalla mies ja lapsi lähtivät taas uimaan, kun minä taas menin yhden vanhan tutun kanssa lenkille. 😁 Ei olisi varmaan viikkokaan riittänyt kuulumisien vaihtoon, mutta oli meillä sentään onneksi jokunen tunti. Ei pitäisi pitää jotain 20 vuoden taukoa ihmisten näkemisestä.

Grilliruokaa haettiin tietysti myös, koska mitään parempaa grilliä ei ole kuin Vimpelin grilli. 😁 Onneksi se sattui olemaan auki juuri tiistaina.

Vuosi 2025 oli loppujen lopuksi tosi hyvä, etenkin loppua kohti. Monta hyvää juttua tapahtui ja oli hyvä siirtyä vuoden 2026 puolelle. Aion yrittää noin kolmannen kerran 10 tuhannen askeleen metsästämistä ja kolmannella kerrallahan tunnetusti täytyy onnistua.

2️⃣0️⃣2️⃣6️⃣ 🥂🎆

Ähtärin eläinpuisto on suljettu. Ähtärin Eläinpuisto Oy ja Hotelli Mesikämmen Oy ovat hakeutuneet konkurssiin ja tällä hetkellä eläimistä huolehtii Vieraile ja välität ry. 80-luvulla avattu ja sittemmin 20 vuotta sitten kuopattu Mini-Suomi sekä lännenkylä Karhunkierroksen vieressä muistuttavat paremmista ajoista, kun vielä oli possujuna ja lapsiperheet, jotka alueella vaelsivat. Tunnelma alueella on jokseenkin surullinen tällä hetkellä eläinpuiston konkurssin myötä. Niin paljon potentiaalia, mutta enää ei jäljellä ole kuin rauniot ja eläimet. Ehkä 80-luvulla Ähtärissä ymmärrettiin, ettei pelkkä eläinpuisto pysty tuomaan paikalle tarpeeksi asiakaskuntaa ja tarvittaisiin jotain muutakin. Ehkä nykyaikana eläinpuisto konseptina on huono, koska digitalisaatio mahdollistaa pentulivet sun muut eikä nykyajan lasta kiinnosta katsella karhua häkissä. Onhan eläinten näkeminen luonnossa vapaana sattumalta paljon jännittävämpää. Toki aikamoinen tuuri saa olla, jotta pystyisi tapaamaan ilveksen saati sitten karhua.

Lähdimme eläinpuiston sulkemisesta huolimatta minilomalle Ähtäriin lauantaina. Olen vieraillut Ähtärissä Holiday Clubin mökeillä jo yli kymmenen vuoden ajan eikä se perinne kaadu eläinpuiston puuttumiseen. Se toki harmittaa, ettei alueelta löydy mitään ravintolaa tai edes kahvilaa enää.

Jotain hyvää kuitenkin löytyy: aivan pränikkä uimahalli. On hieno! Ja löytyy poreallas, joten voi kuvitella olevansa spa-lomalla. Ja vaikka menimme uimaan sunnuntaina, ei silti ollut ruuhkaa. Jos siis mietit minne lähteä lomalle uiskentelemaan: Ähtärin uimahalli Loiske olisi oikein hyvä vaihtoehto. Lastenallas on mainio, vaikka siellä asustaakin hurja merihirviö. 😉

Ähtärissä on myös paljon retkeilymahdollisuuksia, joita emme itse ole pahemmin hyödyntäneet. Yleensä olemme käyneet lähimmällä laavulla paistamassa makkarat, mutta nyt osui niin huonot kelit, että helapäät laitettiin takkaan käristymään. Viime keväänä kävimme kiertämässä Kierinniemen luontopolun, joka oli loistava lapsen kanssa. Keväällä 2019 seikkailimme autolla pitkin Lehtimäkeä ja yritimme päästä Arpaisille, jossa lopulta onnistuimme, mutta enää ikinä en vastaavaa reissua halua tehdä. Jos haluan Arpaisille, aion kävellä sinne. 😄 Yksi lähtöpaikka Arpaisille nimittäin löytyy Ähtärin Matkailualueelta tenniskentän vierestä.

muita aktiviteetteja

Muuta mitä tehtiin: neuloin vimmatusti Sumulaakso-paitaa ja käytiin maanantaina tosi sateisena päivänä Keskisellä. Ei sieltä tule koskaan mitään suurempia ostettua ja tälläkin kertaa lähinnä vain pieni kaulin lapselle. Jos olisin silloin päivällä tiennyt uudesta uimisvillityksestäni, olisin ehkä halunnut käydä katsomassa uimalaseja. Vaan uimisvillitys kehittyi vasta illalla, kun aloin googlettaa rintauinnin tekniikkaa. Katsoin useamman videon aiheesta sekä etenkin hengittämisestä. Nyt en malttaisi odottaa, että pääsen altaaseen ja opettelemaan sukeltamista, jonka siis kyllä osaan, jos pidän nenästä kiinni. 😂 Loiske ei ollut maanantaina auki ja vaikka se tiistaina taas oli, päätimme kuitenkin lähteä takaisin Varsinais-Suomeen. Meidän loma päättyy tänään, joten oli parempi jo eilen tulla takaisin ja hoitaa tänään kauppareissu.

Jos olisi rahaa, ostaisin Mesikämmenen ja eläinpuiston. Kun ei ole, menen huomenna töihin enkä muuta Ähtäriin.