Minulla on tällä viikolla ollut loma. Oikein aktiivinen lomaviikko, ensin Ähtärissä ja sitten kotona. Lähdettiin Ähtäriin lauantaina ja kohteena siellä oli vanhempieni vuokraama mökki, jossa olemme joskus aikojen alussa ennenkin olleet. Aikana, jolloin ei vielä ollut lapsia. Nyt mökin täytti lasten huuto ja touhu, kun meidän tenava ja hänen serkkunsa keksivät kaikenlaista leikittävää koko ajan.

Lomaviikko sai määritelmän aktiivinen siitä syystä, että me aikuisetkin keksittiin koko ajan jotain touhuttavaa. Ekana iltana käytiin lyhyellä kävelyllä, seuraavana jo vähän pidemmällä, sitten välipäivä Keskisen kaupassa ja taas kävelemään seuraavana aamuna. Se toisen päivän pidempi kävely oli eläinpuistokierros. Hieman surullinen tunnelma siellä oli, kun liput sai joko ostaa netistä tai Mesikämmenestä ja usea häkki joko odotti huoltoa tai uusia asukkaita. En ole koskaan nähnyt vastaavaa tuolla. Isäni vitsaili, ettei täällä ole yhtään sellaista eläintä, jota hän ei voisi nähdä Hallapurolla (Vimpelin sivukylä). Vaikka oli siellä toki kultapandat, kultafasaani ja tunturipöllö, joita tuskin elää Hallapurolla. Kaikki muut kyllä: karhu, saukko, hirvet, peurat, korpit, huuhkaja ja moni muu pöllö. Jäin miettimään ketä varten eläinpuistot edes ovat olemassa, jos ne vain vievät rahaa, mutta eivät tuota sitä tarpeeksi kattamaan kaikkia kuluja. En jaksanut silti sen syvällisemmin asiaa sitten pohtia. Ne, ketkä eläinpuiston omistavat, varmasti miettivät tätä aika paljonkin.

Outfit of the spring: takki Stadiumista, pöksyt Nike ja sukat kans.

Eka kerta viiteen vuoteen, kun ajoin tavallisella pyörällä. Omani on jälkisähköistetty.

KIERINNIEMEN LUONTOPOLKU

Pakkasimme tällä kertaa reissuun mukaan myös eräretkikamppeet, koska kaipaamme eräretkielämää, joka meillä ennen oli. Niinpä kuluvan viikon tiistaina suuntasimme läheiselle Kierinniemen luontopolulle, jonka lähtöpaikka sijaitsee Ähtäri Zoo Campingin pihassa. Luontopolku ei ole pitkä vaan vajaa 3 km ja vaikka netti kertoo sen olevan keskivaativa, ei se silti mikään hurjan raskas ollut vaan meidän vajaa 4-vuotias jaksoi juosta puoliväliin keposasti ennen kuin isukki joutui kantojuhdaksi. Itse pidin kierroksesta erittäin paljon, koska eri vaiheissa reittiä tuli vähän väliä järvi vastaan. Alla oleva kuva on nimenomaan Kierinniemestä.

Luontopolkureissu oli kehoni mielestä aivan liikaa ja pukkasi kuumeen päälle keskiviikkona. Olen syvästi allerginen koivulle ja Ähtärissä ollessa höllensin vähän allergialääkitystä, joka sitten kostautui näin. Keskiviikkona matkustimme kotiin ja oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun yritin nukkua autossa. En kuitenkaan nukahtanut, koska en vain nuku autossa koskaan.

TAKAISIN KOTONA

Keskiviikon siis makasin sohvalla kuumeisena, joka siitä sitten yön aikana väistyi. Koska en halunnut tuhlata lomaani sairastamiseen, lähdimme käymään Ikeassa, Vekessä, Jyskissä ja vaikka missä. 😀 Olemme miettineet pientä laatoitusurakkaa takapihalle, mutta se nyt on edelleen kesken koko asia. Emme osaa päättää tehdäänkö vai ei. Vekessä ja Jyskissä halusin käydä katsomassa riipputuoleja. Olisin halunnut sellaisen jo viime vuonna, mutta oli muutakin ostettavaa. Nyt riipputuolin aika tuli vihdoin ja tilasin lopulta Jyskistä hyvästä tarjouksesta sellaisen.

Raparperipiirakkaa tulossa jonkun ajan päästä!

Eilen oli tylsä aamu, koska piti ekana suunnata vaihtamaan renkaat. Menin ja olin ulkona liikkeestä kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen ajoin Scandinavian Outdooriin ostamaan vihdoin repun, jota olin miettinyt jo pitkään. Tarvitsin läppärin kantamiseen jonkun järkevän kantovälineen ja *tässä se nyt on. Osprey Daylite Plus. Yes thank you.

The reppu.

VIELÄ JATKUU AKTIIVINEN LOMAVIIKKO

Juuri nyt, kun en millään tavalla ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa urheilemaan kiitos koivun, olen inspiroitunut järjettömän paljon askelmääristä. Taas. Viime kesänä keksin, että on käveltävä edes 5000 askelta joka päivä. Koska luin netistä senkin jo edistävän terveyttä ja ahdistuin ajatuksesta, että pitäisi lähes päivittäin lähteä erikseen pitkälle lenkille saadakseen kymppitonnin täyteen. Tänä vuonna kuitenkin tulen lujaa vasemmalta viime vuoden minäni ohi. Miksen voisi mennä pitkälle lenkille erikseen vaikka joka päivä? Totta helvetissä voin. Pöhöttäkööt koivu vaikka koko kesän, ei kiinnosta. Askeleet kiinnostavat.

Niinpä tänä aamuna menin nenätukkoni kanssa viiden kilometrin lenkille, josta puolet taisin kävellä metsissä. Ensimmäinen puoli kilsaa on aina haastavin allergian kanssa, mutta sen jälkeen nenä aukeaa vähän. Oli kova tuulikin ja jo saavutettu etu kadotettiin Vanhalinnan aukeille, mutta katosin siellä metsään uudelleen ja kotiin tullessa oli tosi paljon parempi nenä kuin lähtiessä. Mitä nyt vähän kurkkua kutkutti hetken aika lujaa, mutta ohi sekin lopulta meni onneksi.

Lenkillä minulla oli uudet Mizunot, jotka löysin Keskiseltä 40 eurolla. Tykkäsin! Niissä on leveä lesti ja ne vain kävelevät melkein kuin itsestään eteenpäin. Kävelin juuri vuoden Mizuno Wave Ultima -kengillä ja juoksinkin siis vähän, mutta nämö uudet ovat Wave Revolt 3. Huomasin niitä olevan saatavilla ainakin *täällä ja tarjouksessa myös.

Lenkin jälkeen lähdettiin vielä bussilla Turkuun, koska se on lapsen lempijuttuja. 😀 Hän haluaa sinne lelukauppaan ja nyt se olikin ihan hyvä idea, koska ei meillä muutakaan ollut ohjelmassa. Käytiin kaupoilla ja kahvilla.

Huomenna mennään taas metsään toivottavasti. Minun pitäisi toki opiskellakin, mutta päätin nyt kirjoittaa tänne välillä. Työn alla on raportti strategisesta johtamisesta ja pitäisi ymmärtää yksi enkun kielinen teksti. En aio ymmärtää sitä nyt vaan siirrän hauskuuden huomiselle. On minulla jo yksi sivu raporttia kasassa jopa. 😀

Lähdimme viime viikon torstaina Koivuniemen Herran farmilta kohti Etelä-Pohjanmaata päämääränä Vimpeli. Vimpelissä oli tarkoitus mennä metsäretkille ja muutenkin viettää kuntoiluloma, mutta arvatkaa vaan kuinka kävi. Yhtenä päivänä jätimme pojan vanhemmilleni hoitoon ja kävimme puuskuttamassa Lakiksen kuntoportaat läpi. 😀 Tekosyymme olla menemättä metsään: miljoonat hyttyset. Niitä oli ihan järkyttävästi. Jos ovea piti auki talossa hetken, sai läiskiä hyttysiä koko loppuillan. Niinpä meidän monen päivän lomaan Etelä-Pohjanmaalla sisältyi lähinnä maakunta-ajelua piipahtaen niin Keski-Pohjanmaalla kuin Keski-Suomessakin.

Aloitimme lomailun Vimpelissä sillä, että ajelimme Kauhvalle kahville mun entiseen vakiopaikkaan Hanna-Tädin kahvilaan. Saatiin kaikki se, mitä pitikin: tonnikalamömsmömsleivät (Hanna-täti tekee sellaisia aamupalaksi aina), aivan ihanat lattekahvit (ärsyttää ylipaljon ne kahvilat, joiden latte tulee jostain automaatista) ja täydelliset banoffeet. Ai että, kyllä kelpas. Myös asiakaskunnassa oli vanhoja tuttuja, joten retki oli erittäin onnistunut. Hanna-tädiltä lähdettiin käymään Lapualla Lapuan Kankureilla ja sitten vihdoin takaisin Vimpeliin.

Lauantaina lähdettiin käymään pikaisesti Kyyjärven Paletissa, kun siellä oli jotkut kekkerit ja alennuksia eri liikkeissä. Tehtiin muutamat löydöt, juotiin kahvit ja ajeltiin takaisin Vimpeliin. Illemmalla käytiin pökköperäajelulla Hallapurolla. 😀 On niin hauskaa käydä kunnon erämaassa, kun voi tulla vastaan mitä vain eläimiä. Nyt oli vain joutsenia pesimässä turvesuolla.

Sunnuntaina oli se päivä, kun käytiin kävelemässä ne Lakiksen portaat. Treenin päälle ajelimme jälleen Kauhavalle, tällä kertaa kummitätini luo. Pois ajelimme pikkuteitä pitkin Alajärventielle ja ihailimme vanhoja pohjalaistaloja.

Eilen aloitimme kahvilla ja possulla Nelimarkan leipomosta ennen kuin lähdimme lapsennukutusajelulle. Kiersimme Hallapuron kautta Perhoon ja sieltä Kyyjärvelle. Ostimme jäätelöt ja ajelimme takaisin. 😀 Nämä ajelut varmaan kuulostavat hieman hassuilta, mutta Vimpelissä on vaan niin hauska ajella pikkuteitä ja katsella maisemia – niitä kun siellä riittää! On niin paljon peltoa, metsää ja suota. 🙂

Tänään loma Etelä-Pohjanmaalla tuli päätökseen ja palasimme takaisin Turkuun. Täällä on tänään kuulemma ukkostanut, mutta nyt ainakin paistaa aurinko. 🙂