Luulen, että meillä eletään miljoonaa eri vaihetta juuri nyt. Päällimmäisenä niistä hampaidentulovaihe. Lapsi kitisee illalla kuin pieni eläin, eikä kykene öisin nukahtamaan ilman mamman apua. Se ei kuitenkaan käy, että mamma laittaa tutin suuhun vaan sinne suukkuun pitää saada jotain aivan muuta. Jos mamma laittaa tutin, poika herättää koko kerrostalon. Näin on näppylät.

Sitten on edelleen käännyn mahallani, mutta en osaa liikkua -vaihe. Se on raskasta. On myös eroahdistusvaihe. Isä saa mennä naama poikaan päin jääkaapille, mutta selkä poikaan päin ei saa mennä. Mihinkään. Itkettää, jos äiti menee vessaan ja säikähdetään kun äiti tulee vessasta.

Uusimpana tulokkaana on se vaihe, kun lapselle syötetään aamupuuro ja minä syön sitten ihan viimeisenä. Tajusinkin juuri tänä aamuna kuinka mun aamupala lipuu koko ajan vaan kauemmas. Alkuun sitä ei meinannut keretä syödä, koska vauva tarvitsi äitiä koko ajan. Sitten yhtäkkiä vauva viihtyikin lattialla itsekseen, joten ehti syömään edes osittain. Tee jäi yleensä sellaiseksi, joka juotiin kun kerettiin. Nyt se on sitä taas ja vielä pahemmin. Tänään nimittäin piti jo olla kovasti menossa päiväunille, kun minulla oli vielä aamutee juomatta.

Minulla itselläni alkaa vähitellen olla menossa tämän aamupala-asian lisäksi kevätvaihe. Juuri kuuntelin parvekkeella kuinka titityyt laulavat niin keväisesti. Aurinko paistaa ja lämmittää, lumi sulaa. 🙂 Jos en olisi käynyt aamulla jo lenkillä, olisin lähtenyt nyt päivällä ehdottomasti ulos. Tosin harkitsin kovasti lähtisinkö aamulenkistä huolimatta, mutta en sentään, tänään on muutenkin ihan tarpeeksi puuhaa. Oikeastaan joka päivä on aikalailla tarpeeksi puuhaa tämän sosemaisteluharrastuksen myötä.

Huomenna alkaa ystävänpäiväsukkien yhteisneulonta ja tajusin facesta, että mun täytyy puolittaa kaksi kerää sitä varten vielä tänään! Yhteisneulonnassa nimittäin tehdään kaksi sukkaa yhtä aikaa, joten tietysti tarvitsen kahdesta eri sävystä kaksi eri kerää. Sen kun vielä näkisi missä välissä tämänkin ehtii tehdä, sillä olen menossa illalla fyssarille tarkistuttamaan erkauman!

Seuraavaksi aion levätä hetken, muuten alkaa hengästyttää kun koko ajan pitää tohottaa jotain.

Kun vauva syntyi, oli tosi vaikeaa aluksi tajuta ettei nyt tule kuuloonkaan omien vanhojen rytmien mukaan eläminen. Tästä pitäisi mielestäni varoittaa neuvolassa ennen synnytystä! Lopulta päivärytmi unohtui. Kun oli tottunut rytmittömyyteen, oli parin kuukauden jälkeen niin väsynyt ettei jaksanut yrittää muita vauvan nukuttamistapoja kuin tissi apuna. Jos edes ajatteli jotain pinnasänkynukutusta, iski turhautuminen välittömästi. Miksi laittaa vähäistä energiaa johonkin, mikä vaatii sekä vauvalta että itseltä uuden opettelua?

Nyt 4,5 kuukauden iässä heräsin siihen: me tarvitsemme päivärytmin. Me tarvitsemme selkeät päiväuniajat, jotta yöunille päästään ajoissa. Me emme voi enää nukkua 9:30 asti vaan sängystä on noustava viimeistään 7:00. Vauva täytyy myös nukuttaa kaikille pitkille päikkäreille mielellään ulos ja yöunille pinnasänkyyn, koska en ole itse valmis menemään nukkumaan 20:00, tissille nukutus ei siis välttämättä ole vaihtoehto enää.

Onneksi sitä vähitellen palautuu synnytyksestä siinä määrin, että jaksaa alkaa säätää oman arjen kanssa ja vaihtaa tutut helpot rutiinit uusiin. Kahden kuukauden kohdalla oli vielä aivan liian väsynyt ja kolmen kuukauden jälkeen kaikki meni ihan sekaisin hulinoista johtuen. Koen juuri nyt olevan tosi hyvä hetki tähän, kun olemme juuri aloitelleet kiinteät ja niidenkin takia tarvitaan jonkunlainen rytmi.

hoitolaukkuna meillä Fjällraven totepack no. 4 wide (*tämä eri värisenä tosin)

Tämä seiskalta herääminen ja ysiltä päiväunille nukuttaminen mahdollistaa myös ihanat aamulenkit. Kävimme juuri tänään käppäilemässä aamutuimaan nukkuvassa Turussa reilun tunnin verran ja kuten aina aamuisin: oli hyvä keli! Parempia metsäkelejä odotellessa, ehkä siis jossain vaiheessa päästään taas retkeilyn makuun.

Tänään aikaisesta heräämisestä johtuen meidän päivärytmi on ainakin vielä ollut tosi hyvä. Vauva nukkui kaksi tuntia aamulla ja kohta tulee taas pari tuntia täyteen. Olisi tarkoitus nukuttaa hänet vielä kerran ennen yöunia, kun hän nyt seuraavaksi herää.

Jos vain saisi nämä uniajat aina toteutumaan, alkaisi itselläkin olla aikaa puuhastella kaikkea, mitä ei vauvan hereilläoloaikana ehdi. Välillä se tarkoittaa nukkumista ja usein neulomista. 🙂