Meidän lapsi täytti neljä kuukautta jouluna. Samaisella viikolla saimme lastenpolilta vihreää valoa kiinteiden aloittamiseen, mutta emme silti iskeneet sosetta pöytään pojalle ihan jouluaattona kuitenkaan. Halusin syödä lanttulaatikot ja kinkut rauhassa, kun ne kuitenkin vaikuttaisivat imetyksen kautta eikä sitten niin varmasti näkisi johtuuko joku soseista vai jouluruuista. Kiinteiden aloitus venyikin sitten uudelle vuodelle, mutta eihän se mitään haittaa, kun aloitusta olisi voinut venyttää vielä pari kuukautta. Pojan pienen koon vuoksi aloitimme kiltisti kuitenkin jo nyt, sillä neljän kuukauden jälkeen ei enää anneta korviketta lisämaitona (jota emme muutenkaan ole antaneet, omaa maitoa kyllä on mennyt) vaan ennemmin aloitetaan kiinteät.

Aloitimme kokeilut bataatilla. Kolmantena päivänä poika oksensi heti ruokailusession päätteeksi, joten joko hän ei ollut valmis tällaiseen maisteluun tai sitten vika oli bataatissa. Päätimme jatkaa päärynällä. Eka kerta sujui ihan hyvin, seuraava paremmin ja kolmas jo tosi hyvin. Poika ottaa lusikan itselleen ja hankaa sillä ikeniä. 😀 Loppujen lopuksi en siis tiedä onko päärynä hyvää vai syyhyttääkö hampaat vain niin pirun paljon.

Eilen testasimme parsakaalta. Oletin hänen nyrpistävän nenäänsä ja sylkevän terveelliset syömiset pois, mutta ei, ikenien hankaaminen lusikalla oli mahtavaa. 😀 Tänään kokeilen uudelleen vihreää mönjää hänelle. Illemmalla annamme jälleen naminamipäärynää. 🙂

Sitä en tiedä onko pieni ihminen kasvanut tarpeeksi viimeiseen punnitukseen nähden, mutta se selviää parin päivän päästä. Vaikea arvioida mitä enää voisi tehdä painon suhteen, kun kiinteiden aloitus on nyt hoidettu. Annamme toki öljyä lapselle myös. Sen vain tiedän, että lapsi on vatkannut jalkojaan marraskuusta asti ja nykyään hän harrastaa mahalleen kääntyilyä. En voi estää häntä liikkumasta enkä myöskään tunkea tissiä suuhun määräänsä enempää. Soseita annetaan niin paljon kuin menee, kunhan ensin on nähty, ettei tule oksennusta tai mitään muutakaan oireita.

Minusta tämä sosejuttu on tosi hauska. En malta odottaa, että lapsi alkaa syödä enemmän! 🙂

* postauksen kinkku saatu PR-lahjana HK:lta

Meillä on kovat pakkailut täällä menossa, mutta karkasin koneelle, kun ajattelin tulla kertomaan kuinka vauvan ensimmäinen joulu meni. Tai meidän joulu vauvan kanssa. 😀 Tosin ei joulu vielä ohi ole, mutta puhutaan nyt vain jouluaatosta. Sen vietimme kotona, koska on ollut koko ajan hyvin epävarmaa lähtömme muihin maisemiin vallitsevien sääolosuhteiden takia. Meillä on nimittäin edelleen vain minun autoni, jossa on ranskalaiselle autolle tyypillisesti lämpöläppä hajalla eikä ilmastointi puhalla lämmintä ollenkaan näin talvella. Siis siltä se tuntuu, vaikka toiselta puolelta lämmintä tuleekin. Käytännössä se puhaltaa silti kylmää pakkasasteilla, joten vauva ei semmoisessa autossa kovin kylmällä voi olla. Nyt näyttää siltä, että pääsemme kuitenkin lähtemään.

Vauvan ensimmäinen joulu sujui oikein mallikkaasti. Hän nukkui ihan hyvin päikkäreitä, vaikka iltaunille nukutus olikin taas tuskan takana. Ehdimme kuitenkin lopulta katsomaan Emily in Parisin uuden tuotantokauden loppuun sekä yhden elokuvan. 🙂

’

* kinkku saatu PR-lahjana HK:lta

Aamupalaksi syötiin riisipuuroa luumukiisselin kera ja jouluateriana meillä tänä vuonna oli muutama laatikko, kinkku, rosollia ja mätimousse, josta haaveilin jo vuosi sitten. Raskaana ollessa en ihan kaikkia herkkuja syönyt.

Oikein leppoisa päivä oli kyllä eilen ja niin ihanaa, kun meitä on nykyään kolme! Vauva tuo niin paljon iloa päiviin, kun hän on niin hymyilevä tapaus. 🙂

Nyt luulen, että minun on mentävä pakkaamaan oma osuuteni, jotta pääsemme joskus lähtemään. Ulkona on maailman sakein lumipyry, mutta ei auta! Olen tietysti innoissani, kun pääsen välillä kotoa pois, vaikka mukavaa toki täälläkin on. 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa