Ennen vanhaan tehtiin ”päivä mun kanssa” -postauksia, mutta minä ajattelin tehdä tällaisen päivä vauvan kanssa -version nyt. Tokihan tämä olisi pitänyt tehdä jo eilen, koska eilisestä ajattelin kirjoittaa, mutta iltaisin ei kyllä ole vähäisintäkään aikaa kaivaa läppäriä pölykerroksen alta. Eilinen oli muutenkin taas sarjassamme päivä, jolloin ei ollut minkään valtakunnan rytmiä eikä kaikki mennyt ihan niin sutjakasti.

PÄIVÄ VAUVAN KANSSA

01:22 herään, kun vauva haluaa tissin suuhun. En aina öisin ole ihan varma onko hänellä välttämättä nälkä, sillä tällä hetkellä hän haluaa tissin suuhun lähes koko ajan. Otin hänet nimittäin takaisin perhepetiin nukutusteknisistä syistä ja huomasin siinä samalla maidon nousevan kohisten, ihan kuin alussa. Niinpä en nyt voi siirtää häntä pois perhepedistä, kun hänen kasvuaan seurataan edelleen. Tällä kertaa hänellä kuitenkin oli oikea nälkä, sillä hetken imemisen jälkeen tutti ei kelvannut eikä äiti saanut poistua vierestä pumppaamaan maitoa. Otan hänet kainaloon, menen sohvalle syöttämään, mutta hän raivoaa. Ei siinä sitten, laitan vaunuihin, jonne hän simahtaa välittömästi. Kiroan itsekseni kuinka se ei päivällä ole näin helppoa, pumppaan maidot ja jään sohvalle nukkumaan. Heräämme molemmat neljän jälkeen Tahkiksen noustua ylös sängystä. Otan jälleen vauvan kainaloon ja menen takaisin sänkyyn viideltä.

Yllättäen vauvaa ei väsytäkään niin, että hän jatkaisi syömisen jälkeen suoraan unia vaan hän ihmettelee käsiään välillä ja vaikuttaa kovin pirteältä. Onneksi lopulta me molemmat jälleen nukahdamme. Jatkamme tätä tissittelytorkkumista puoli kymmeneen asti, jolloin herään vihdoin päivään. Syötön jälkeen jätän vauvan sänkyyn ja menen itse vihdoin syömään aamupalaa. Vauva jokeltaa sillä välin sängyssä, kunnes ääni muuttuu vaativammaksi ja käyn nappaamassa hänet aamutoimiin. Vaihdetaan vaippa, vaatteet ja mennään leikkimatolle hetkeksi. Reilun tunnin oltuaan hereillä nukutan hänet yllättävän vaivattomasti vaunuihin sisälle ja hän nukkuu kaksi tuntia!

Syötän, hän on ihan unessa edelleen tai muuten vain rentoutunut. Vaihdan vaipan, jolloin hän herää kunnolla. Sitten taas leikkimään. Kolmelta yritän saada hänet nukkumaan, mutta hän ei nuku. Ei millään valtakunnan tempulla. Tahkis tulee töistä ja makoilemme sängyssä kaikki kolme melkein tunnin. Viideltä olemme ulkona, sillä mikään muu ei saa lasta nukkumaan kuin väkisinvaunuttelu. Käymme lenkillä ja vauva nukkuu jälleen vähän pidempään onneksi, taas parin tunnin päiväunet.

Yhdeksän aikaan meno alkaa olla jälleen aika kiivasta. Pitäisi kai jo olla nukkumassa vauvan mielestä. Kun ehdin lopulta sänkyyn hänen kanssaan, hän raivoaa molemmille tisuliineille enkä enää tiedä miten päin pitäisi olla. Yleensä sängyssä syöttäminen auttaa, jos mikään muu ei. Annan vauvan jokeltaa rauhassa, kovin väsyneeltä kuulostaa. 22:20 hän tarttuu kiinni ja alkaa nukkua. Vihdoin. Kunnes havahtuu tunnin päästä jälleen hamuamaan eikä tuttitemppu toimi ollenkaan.

4 KK HULINAT?

Meillä on joulukuussa mennyt yhtäkkiä kaikki rytmit ihan sekaisin ja nukkuminen on mitä on. Huonon kasvun takia epäilen allergiaa edelleen ja onneksi pääsemmekin tutkimuksiin pian. Toisaalta vauvan syöminen voisi olla tehokkaampaakin, mutta raivareiden läpi en jaksa taistella. Oletan hänen usein sillä tavalla kertovan ”äiti, olen jo ihan täynnä” tai että ”äiti, ristus sulla on paska asento taas”. Mitä näistä raivoista netistä lukee, syy saattaa olla liian hidas heruminen tai liian nopea heruminen. Ehkä hän on täynnä tai ehkä nyt ei vaan huvita. Tosi stressaavaa sen tiedon rinnalla, että jätkän pitäisi kasvaa paaaaaljon enemmän. Kai? 500 grammaa kuukaudessa on edelleen täyttynyt, mutta neuvolan ohjeistuksen mukaan kasvun pitäisi olla kuulemma 600 grammaa kuukaudessa.

Tänään meillä oli ihan hyvät lounaspäikkärit, koska kävin ulkona, mutta sen jälkeen nukutus ollut jälleen olematonta. Kai tämä ympäristö sitten vain on niin kiinnostava, ettei malta. Tavallaan odotan kovasti jo sitä, että tästä vaiheesta päästään eteenpäin ja se mahdollinen allergia selviäisi.

Meidän pikkupoika täyttää huomenna kolme kuukautta! Haastetta on piisannut jos jonkinmoista, joista toivottavasti nyt yksi olisi selätetty hetkeksi. Kuten tiedätte, neuvola on joka toinen kerta antanut luvan ihan vaan imettää ja joka toinen kerta käskyttänyt antamaan lisämaitoa ”huonon” kasvun takia. Kasvuhan ei siis ole huonoa sinänsä, minimin rajoilla on kiikuttu vain ja menty omalla käyrällä. Noh, tästä nyt kuitenkin on tullut kunnon show ja ihme, ettei viimeisetkin rippeet minun maitotaloudesta ole kaatunut kaikkeen epäilyyn ja stressiin. Toki olen itse näppärä akka tekemään asiasta jutun, kun minua epäillään, mutta niin vaan kannatti tälläkin kerralla. Tänään nimittäin minuun valettiin uskoa, luottamusta ja itsetuntoani siveltiin ihanilla ylisanoilla, joita en muista kuulleeni kovinkaan paljon viimeisen kolmen kuukauden aikana. Ei sillä, olen aikuinen ja pärjään kehumattakin, mutta oma kannan kirjauksen ”tulee niukasti maitoa” vastapainoksi sitä vaan ehkä kaipaisi jotain. Imetysohjaus – sitä me kokeiltiin tänään.

Sanon vielä tähän väliin, että imetysohjaus on jotain, mikä pitäisi kuulua jokaisen ensisynnyttäjän lukujärjestykseen vakiona. Heti pian kotiutumisen jälkeen tai jopa kotona.

Kun en erinäisten mahavaivojen takia halua pojallemme korviketta antaa ja koska on tarkoitus häntä imettää, en halua alkaa etsiä sopivaa korviketta myöskään. Jos haluaisin pulloruokkia häntä, kävisin tietysti korvikesäädön läpi, mutta koska valintani on ollut imetys, käyn sen säädön läpi. Tuli lopulta mitta täyteen kasvun kyttäämistä, joten varasin ajan Terveystalolle Sirkku Sauralle, jotta voimme tarkistaa kireän kielijänteen. Imetys ei nimittäin aina ole ollut aivan mutkatonta ja halusin nyt vain tietää tämäkö tässä on taustalla mahdollisesti. Sirkku totesikin jänteen vähän kireäksi, mutta hänen tyyliin kuuluu konsultoida imetysohjaajaa, mikä meidän tapauksessa olikin tosi hyvä juttu. Konsultoinnilla tarkoitan sitä, että hommaan itse imetysohjaajan käymään ja vakuutus joko korvaa sen tai ei. Ajattelen asian niin, että ihan sama kuka maksaa, kunhan kaikki kivet on käännetty ja saadaan lapsi kasvamaan kunnolla.

IMETYSOHJAUS

En saanut kuitenkaan Sirkun suosittelemaa imetysohjaajaa käymään ja mietin pari päivää mitäs nyt. Lopulta laitoin sähköpostia eräälle naiselle, joka on kaikkea mahdollista samassa paketissa: imetysohjaaja, osteopaatti ja kätilö. Ensin oli tarkoitus, että hän tulee käymään, mutta hänen aikataulut menivät niin, että minä tallustelin hänen luokseen. Tein sen tänä aamuna ja siitä olenkin nyt aivan tohkeissani. Ensilumi ja kaikki maassa, Black Week ja aurinkokin paistoi!

Tilitin ensin synnytystarinani hänelle, jotenkin mukava jutella kätilölle siitä, kun hän ymmärtää kaiken täysin ammattinsa puolesta. Selkeästi olen myös päässyt yli koko synnytyksestä, kun pystyin käymään asian läpi sen suurempaa tunnemyrskyä. Kiitos siis vain Tyksin varhaisen vuorovaikutuksen työryhmälle. ♥ Sitten ihastelimme vähän vauvaa ja rupesimme imetyspuuhiin. Vauvaa ei paljon tarvinnut oikeastaan liikutella, kun saimme hänet oikeaan asentoon. Käytiin läpi takanojat ja kainalotkin. Vauvan niska kaipasi avaamista ja sitä imetysohjaaja osteopaattina teki siinä samalla. Pojan pää rentoutui huomattavasti ja takanojakin onnistui loistavasti. Herumisen hitaus tuotti vähän kiukkua loppua kohti, mutta niin vaan lapsi sai mahansa täyteen.

Sain hyviä vinkkejä käynnillä ja mikä parasta, kunnon ohjausta asentoihin liittyen sekä vauvan niskoja avattua, jotta hän saa päänsä kunnolla taakse. Hän oli itsekin niin onnellinen ruokailun päätteeksi, että siitä oli mahtavaa jatkaa käymään Skanssissa ostamassa imetysteetä sekä tilliä. Kuulemma tilli nostattaa maitoa. 😀

niin parasta

En oikeasti muista milloin olen viimeksi ollut näin iloinen kuin imetysohjauskäynnin jälkeen. Oli ihanaa kuulla ”te teette hyvin yhteistyötä” ja että maitoa on ihan varmasti. Käynnin jälkeen oli oikeasti kunnon janokin, sellainen kuin maidon noustessa synnytyksen jälkeen. Täytyy toivoa, että tämä riittää ja voidaan unohtaa ne huonon kasvun puheet.

Ja ainiin, kielijännettä ei tarvitse leikata, niska vaan kaipaa huolenpitoa ja availua, ellei se nyt ala pysyä auki. ♥