Nousin just koko perheen päikkäreiltä (kaikki muut nukkui, minä en tietenkään) ja toivon ehtiväni nyt kirjoittaa edes pari sanaa ennen kuin jatkan imetystouhuja. Olen nimittäin taas viikon verran miettinyt milloin voisin postata jotain, mutta ei, ikinä ei tule sitä hetkeä. Viime viikko oli järkyttävää huutoa, kunnes sitten lauantaina poikaan iski yskä ja hän oli kovin räkäinen. Kovasti on kuitenkin lauantaista asti hymyilyttänyt, mikä on ihan positiivista. Ettei nyt ihan kaiket päivät vain huudeta.

Kun päästiin sairaalasta kotiin, yritin pitää kiinni omista rutiineistani, kuten aamupalan syömisestä ja lenkkeilystä. Kaipasin toki myös neulomista ja bloggaamista. Näin 6 viikkoa myöhemmin kuvailisin asiaa ”kahdella kädellä tekemiseksi”. Olisi mukava välillä syödä kahdella kädellä, nukkua molemmat kädet vartalon lähellä (nukahdan usein suosiolla vauva kainalon alla) ja myös neuloa molemmat kädet vapaina. Ne rutiinit sitten taas, nyt alan vähitellen kaivata myös niitä hieman enemmän.

Pitäisi kai lueskella jostain missä vaiheessa vauvalle alkaa muodostua rytmejä, kahden vai kolmen kuukauden jälkeen? Sitten kun se melatoniini alkaa tulla omasta takaa eikä vain minun maidostani? Ja olen siis lukenut tämän joskus aiemmin, mutta nämä aivot, en muista lukemaani. Joka tapauksessa pohdin tänään, ettei siitä varmaan haittaa olisi jo yrittää alkaa rakentamaan edes omia rytmejä. Aamut ovat jo kuitenkin aika selkeitä nukkumisen kannalta, joten ehkä olisi aika keksiä samat toistuvat jutut myös iltapäiviin ja sen myötä iltoihin.

Voin kertoa sitten joskus olenko onnistunut vauvan nukutuksessa ajallaan, todennäköisesti en. Luotan maailmassa vähiten tällä hetkellä siihen, että vauva nukkuisi. 😀 Olisi vain niin hyvä saada hänet välillä nukkumaan, koska siitä se huuto sitten aina iltaa kohti yltyy.

Nyt täytyy varmaan taas mennä, koska pieni mies on nälkäinen. Olen minäkin kyllä.

Kahdella kädellä tekemisen lisäksi odotan kovin sitä aikaa, kun pääsen postaamaan tänne taas jostain metsäretkestä! Sitä odotellessa, nyt menoksi, ettei nyt ihan kaiket päivät vain huudeta. 😀

Mitä vanhemmaksi tulee, sen harvemmin on päivää kun ei mihinkään satu. Tiedätte varmaan? Myös mitä vanhemmaksi tulee, sitä varmemmin vaivaa selkä, polvet tai ainakin lantio, ehkä kaikki nämä. Minä ainakin olen sen verran raihnainen, että oli aikoinaan pakko mennä ennakkoluulottomasti käymään osteopaatilla. En oikeastaan enää muista miksi juuri osteopatia, mutta olen kiittänyt itseäni usein tästä ideasta. Sittemmin passitin myös Tahkiksen osteopaatille ja luonnollisesti olemme hakeneet vauvalle apua osteopatiasta. Ei siksi, että se olisi jotenkin muotia vaan ihan sen perusteella kuinka paljon tuosta hoitomuodosta on ollut meille itsellemme apua.

IT’S MAGIC!

Osteopatia on mielestäni jonkun sortin taikuutta. Joka kerta tulen uutena ihmisenä kotiin, sillä aina minulla on uusi lantio. Olikin jännä nähdä, mitä vauvalle tapahtuu hoidossa ja sen jälkeen. Osteopatian sanotaan auttavan oikeastaan ihan kaikkeen, mitä vain voi ajatella. Erityisesti minua kiinnosti kuinka imukuppisynnytyksen jumit aukeavat hoidon avulla, sillä siitä olin lukenut jo aiemmin raskauden aikana.

En tietenkään osaa nyt eritellä, mikä vaiva on johtunut imukupista, mikä pitkittyneestä ponnistusvaiheesta ja mikä ihan vaan raskaudesta, mutta ainakin pari uutta juttua vauvassamme on nyt. Ensimmäisellä käynnillä vauva löysi kielensä. Hän yhtäkkiä vain alkoi availemaan suutaan ja sieltä tuli kieli ulos. Ihailimme tätä uutta taitoa kotona koko sen illan. 😀 Kielen lisäksi jätkä tarrasi rintaan kiinni kuin ahne possu eikä sen koommin rintakumia enää tarvittu. Kieli on tärkeässä roolissa imetyksessä, joten tämä oli todellinen voitto heti alkuun.

Toinen käynti meillä oli keskiviikkona. Vauvan imuun tuli taas jotenkin tehoa lisää, sillä tällä kertaa hän sai taidon avata suunsa paremmin. Tulee isoja haukotuksia! Lisäksi vauva on käynnin jälkeen ollut ihmeen rauhallinen. Toki peruskiukuttelut tulevat kyllä, jos ei ole ruoka pöydässä jo ennen kuin hänellä on nälkä (ristuksen pohjalaisgeenit), mutta silti hän on löytänyt jonkun ihmeellisen sisäisen rauhan ilmeisesti. Tämän toisen hoidon aikana vauva alkoi myös ”jutella” enemmän ja on jatkanut sitä tietysti kotioloissa, hassuja äännähdyksiä tulee eri tilanteissa. 🙂

LÄMMIN SUOSITUS

Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö sitten. Haluan vain sanoa, että jos ikinä mikään hakristaa itselläsi tai vauvalla, kannattaa käydä osteopaatilla. Me käydään koko perhe Kaarinassa Jari Vellamolla. 🙂 Ilman säännöllistä käyntiä Jarilla lähtisi järki omien ja nyt vauvan vaivojen kanssa, joten ihanaa kun nyt saa etenkin vauvalle apua osteopatiasta. ♥