Lokakuun loppupuolella kävin kuvaamassa yhden Tepsin matsin jäätävissä olosuhteissa. Olin onneksi sullonut kuvausreppuuni miehen merinovillaisen aluspaidan, joten tauolla pelaajakäytävän vessassa vaihdoin hieman vaatetusta siinä toivossa, että tarkenisin vielä toisen puoliajan jäätymättä ihan pystyyn. Kuinkas ollakaan, merinovillapaita lämmitti ihanasti eikä mulla ollut mitään ongelmia keskittyä kuvaamaan matsia.

Ihastuin paitaan niin paljon, että pidin sitä koko loppuillankin päälläni ja nyysin seuraavaan futismatsiin ihan suosiolla heti lähtiessä käyttööni saman lämpövaatteen. Siitä se ajatus sitten lähti ja aloin miettiä, että omaan vaatekaappiin on saatava myös merinovillaa. Googletin yhden viikonlopun luonnonkuituisia vaatteita, mutta en tilannut mitään. Seuraavalla viikolla ihan sattumalta eksyin Cubuksen sivuille ja löysin heiltä merinovillaisia neuleita kaikenlaisissa väreissä. Oli pakko lähteä ihan livenä ihmettelemään Cubukseen niitä ja myös ostaa yksi omaan vaatekaappiin, ettei tarvitse miehen paitoja käyttää.

Merinovillaneule on ihana. Se päällä ei tarvitse jäätyä, mutta se ei silti hiosta myöskään. Merinovilla hengittää ja sen huoltoon riittää usein vain tuuletus.

Merinovilla on ehkä parasta, mihin olen hetkeen rahani laittanut. Ostin sitä vähän lisää juuri viikonloppuna Scandinavian Outdoorin ystävämyynnistä, kun satuin juuri hyvään aikaan yhden laarin viereen, jossa hinnoittelijan kädestä vietiin suoraan kaikki Inari-paketit. Nappasin siitä itselleni ja äitilleni merinovillakerrastot. Nyt saa talvi tulla, me ollaan valmiita!

Ensikerralla kun ostat vaatteita, kiinnitä huomiota materiaaliin! Se tekee todella paljon!

Näin noin kuukausi sitten Vilassa raitamekon, jossa oli vaaleansinistä. Tiedättehän ne Vilan perus raitamekot (mainoslinkki)? Juuri sellainen, mutta vaaleansinisellä pohjalla! Se oli täydellinen, mutta olen liian laiska shoppailija nykyään enkä sitten ostanut sitä. Kun ajattelin hakevani sen sitten, jos todella haluan sen. No todella halusin ja olisi pitänyt ostaa silloin heti, sillä mekkoa ei löydy netistä ja nyt kuukautta myöhemmin Vilan liikkeessä ei ollut jäljellä palaakaan vaaleansinisestä.

Ärsytti. Kiukuttelin miehelle kuinka vihaan koko pikamuotia. Kun kaikki pitää ostaa heti, jos jotain aikoo saada. Jos näkee Vilassa, Vero Modassa tai Zarassa jotain itselle sopivaa, se täytyy oikeasti kiikuttaa kassalle välittömästi juuri silloin eikä ajatella hakevansa sen myöhemmin. Sitä ei myöhemmin enää ole, sillä jonkun muunkin mielestä todennäköisesti se sama vaate on täydellinen ja toisaalta valikoimat vain vaihtuvat aivan liian nopeasti. Koko ajan uutta.

Opin tällaisen pikamuoti-sanan, kun luin joitakin viikkoja sitten Ylen artikkelin siitä kuinka pikamuoti saastuttaa jopa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne. Ällöttävää. Puuvillatuotanto kuluttaa ihan tolkuttomat määrät vettä, esimerkiksi yhden puuvillapaidan valmistamiseen kuluu 2700 litraa vettä. Lisäksi mikromuovia valuu mereen vaateteollisuuden kylkiäisenä 50 miljardin muovipullon verran. Sekin on järkyttävää.

Ajattelin tuolloin luettuani tuon artikkelin, että minä ainakin nyt kiinnitän huomiota siihen mitä vaatteita ostan ja kuinka paljon, mutta silti mua harmittaa, kun en ostanut yhtä tusinamekkoa. Ihan kuin se edes mahtuisi mun vaatekaappiin, kun ei sinne oikein muutenkaan mahdu mitään uutta tällä hetkellä.

Näissä kuvissa päälläni on uutta sekä vanhaa. Housut ovat aika tuliterät Ginasta, t-paita pari vuotta vanha Zarasta ja neuletakki ihan ylivanha jostain Lindexin alerekistä. Minä olen huono karsimaan vaatteita ja koen sen kestävämmäksi ajatukseksi kuin että pikamuodin suosimisen lisäksi oma vaatekaappinikin olisi samaa mallia. Että karsisin vanhoja vaatteita vain siksi, jotta saisin ostaa uutta.

Ei kiitos. Haluan karsia vaatteita sitä mukaa, kun ne hajoavat tai kun ihan todella olen sitä mieltä, etten tule enää pukemaan jotain päälleni. Toki kaapin sisällön järkeistäminen käy välillä mielessä ja siksi uutta ostaessa nykyään haluan olla varma siitä, että voin käyttää vaatetta enemmän kuin sen pari kuukautta, jonka kyseinen vaatekappale on ns. muodissa.

Harkittu kuluttaminen on aika uusi juttu minulle, mutta sujuu nykyään kuin mikä vain muukin rutiini. Seuraava askel onkin olla tietoinen materiaalivalinnoista ja vähitellen siinäkin olen toivottavasti menossa oikeaan suuntaan. Vielä toivon, että pikamuotia suosivat vaateketjut heräisivät kuluttajien ajatusmaailman muutokseen, sillä todennäköisesti en ole ainoa ketä mikromuovit meressä ällöttävät.