Synnytyksen alkamiseen kaikista parhaiten sanotaan tehoavan rentoutuminen. Kaikki sellainen tekeminen, mikä tuottaa oksitosiinia, on hyvästä, sillä oksitosiini käynnistää synnytyksen. Niinpä ihan jäätävä riuhtominen ei välttämättä ole se paras tapa saada synnytystä alkamaan paitsi jos sellaisesta saa jotenkin erityistä mielihyvää, mitä kyllä epäilen kovasti näin viimeisllään raskaana. Itse olen tässä pari viikkoa harrastanut vain neulomista ja tumman suklaan syömistä, vaikkei tuo neulominenkaan ihan joka hetki ole ollut niin rentouttavaa.

Muita rentoutumistapojani ovat tietysti jonkun leppoisan sarjan katsominen, ”shoppailu” (en oikeasti välttämättä osta mitään, mutta rakastan kierrellä kaupoissa, jostan syystä se purkaa stressiä) ja tietenkin läheisyys. Tähän päivään sattui vielä yksi asia, mikä erityisesti juuri tällä hetkellä saa aivoni lepäämään: vesisade. Niin ihanaa, kun sataa! Ilmassa on happea ja mieli lepää.

39+4

Vaikka korona ahdistaa, kävimme silti tänään pienellä kauppakierroksella. Ensin Myllyssä kahvittelemassa ja sitten pitkästä aikaa Scandinavian Outdoorissa. Vaikka olenkin raskauden aikana kiertänyt enemmän pikamuotikauppoja mamma-alkkareiden perässä ja muutenkin, viihdyin retkeilykaupassa kaikista pisimpään. Olin aivan ihastuksissa kaikista niistä Fjällravenin housujen sävyistä ja muutenkin ihan kaikesta, mitä kyseisestä kaupasta saa ostettua. Eikä se ostaminen ole se tärkein vaan ehkäpä ikävöin vain jo niin paljon vaelluksille ja retkille.

Seuraavasta kaupasta ostettiin jotain! Valurautapannu niinkin eksoottisesta paikasta kuin Puuilosta. Haaveilen pinaattilättyjen tekemisestä syksyllä. 😀

Seuraavaksi tai siis koko loppupäivän ohjelmassa on neulontaa ja taustalla joku hauska sarja, tällä hetkellä Top Gear jollain uudella nimellä. 😀 Ollaan katsottu jo kaikki mahdolliset sarjat, joten muutakaan ei tähän hätään keksitty. 😀

Rentoutuminen siis jatkukoon näissä merkeissä, jos vauva ja minun kohtu suo! Mistäs sitä tietää milloin tässä alkaa tapahtua vai alkaako.

Viittaan otsikolla itseeni siinä toivossa, etten olisi ainoa tämän syndrooman kanssa. Vai olenko? Näin heinäkuun puolivälin jälkeen osassa vaatekaupoista on jo saatu liian aikaisin ennen juhannusta alkaneet alennusmyynnit jo hoideltua, kun taas osassa alerekit pullottavat edelleen ja SALE-kyltit loistavat kilometrien päähän. Voisi ajatella alennusmyyntien olevan jokaisen himoshoppaajan pahin kompastuskivi, jolloin kulutettua tulee luonnonvaroja todella turhaan ja isolla kädellä. Itselläni kesän alennusmyynnit eivät ole kuitenkaan se pahin asia, sillä nykyään alennusmyynnit alkavat aivan liian ajoissa ja kestävät tuhottoman pitkään, niistä on siis mennyt idea jotenkin aivan täysin. Lisäksi olen aika hyvin muutenkin jo irrottautunut liiallisesta kulutuskulttuurista, sillä ilmastonmuutos todellakin ahdistaa. Koska ilmastonmuutos pyörii mielessä, ahdistaa myös erittäin paljon se, että suorastaan rakastan syysmuotia. Joka hemmetin vuosi.

Kun näen ketjuliikkeissä syksyn uutuuksia, haluaisin ostaa ne kaikki. Vaikkei vaatekaappiini mahdu, vaikkei vaatekaappini kaipaa yhtään mitään lisää ja vaikka voisin elää seuraavat 20 vuotta nykyisillä ryysyilläni. Silti ne kaikki ihanat uudet neuleet, mekot ja sukkahousut ovat kertakaikkisen upeissa sävyissä sekä kuoseissa. En vain kestä.

Muistan aina kuinka Seinäjoella asuessa rakastin mennä Vero Modaan hiplaamaan uusia vaatteita ja kun ostin muutamia toimistotyöhön sopivia ihania mekkoja syksyä varten. Omistan ne mekot edelleen, vaikken ole vuosiin enää mahtunut niihin. Haluaisin mahtua vielä joku päivä.

Tiedän olevan erittäin aikaista kirjoittaa syysmuodista, mutta se päivä on oikeasti aivan nurkan takana, kun ne ensimmäiset syksyn vaatekappaleet ilmestyvät myyntiin. Minua hirvittää jo valmiiksi, kun varsinkin raskausaikana koko ajan samoissa vaatteissa jumittaneena haluaisin laittaa koko vaatekaappini uusiksi, vaikken voi tietää pitkään aikaan, mikä mun vaatekoko tulee olemaan tämän kaiken jälkeen.

Onneksi ilmastonmuutos ei pahene haaveilemalla. Uskon, että yhä useampi kulutushysterian pauloissa elänyt joutuu jatkossa tyytyä vain haaveiluun, sillä ääriolosuhteet eivät armahda eivätkä takuulla myöskään jää enää pian keltään huomaamatta. Periaatteessa siis pian eletään monen himoshoppaajan pahinta aikaa, eikä vain syysmuodin osalta vaan ylipäätään.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa