Vaikka eilen jännittikin kuinka selviän monen tunnin auringossa olemisesta ehjin nahoin, selvisin tosi hyvin! Auringonpaiste keskipäivän aikaan oli todella paahtava, mutta osasin juoda juuri sopivasti samalla, kun tepastelin Teräsrautelan kenttää edestakaisin kuvaten Nappulaliigaa. Kotona ehdin viilentyä hyvin ennen kuin piti taas lähteä eikä kuumuuskaan tuntunut niin pahalta siinä kolmen pintaan päivällä. Yläkentälle päästyäni olisin ollut taas jo valmis uppoutumaan vesisankoon, mutta jätin väliin kuitenkin. Join kahvia ja söin mokkapalan, niiden voimalla jaksoi taas hyvin kuvata.

Kuvasin tämän matsin vähän eri tavalla kuin mihin olen itseni opettanut vuosien aikana. Tässä on tullut niin paljon kuvapyyntöjä vastustajan joukkueessa pelanneilta, että on pakko muuttaa omia tapojaan kuvata. Yritän jatkossa kuvata molempia joukkueita sekä jopa julkaista niitä kuvia. Usein kuvien tekovaiheessa tulee se ”nääääh, en mä tätä julkaise” ja sitten moni ihan hyväkin otos jää jonnekin arkistoon pölyttymään.

Idea tähän molempien joukkueiden kuvaamiseen sai potkun pyllylle siis viime viikkojen kuvapyynnöistä, mutta vaati FC Hongan Turkuun, jotta jotain loksahti päässä paikoilleen. Nykyään Hongassa pelaava Pikkujämsän Elli kyseli minua nimittäin kuvaamaan ihan kauden alussa jo ja lupasin kuvata edes Turussa ellen Espooseen innostu lähtemään. Koska eilen piti kuvata sekä Tepsiä että Elliä, yritin painaa nappulan pohjaan aina, kun pallo oli jonkun jaloissa. Ei värillä siis väliä, kunhan vain pallo on jollain. Katsotaanpas mitä sain aikaiseksi!

Kuvauspaikkani oli tällä kertaa hieman huono enkä saanut oikeastaan ollenkaan yleisöä taustalle, mutta oli pakko asettua johonkin, missä on edes vähän varjoa. Istuin siis molemmat puoliajat jossain puolivarjossa ja jäin liian sivuun, jolloin yleisö ei osunut taustalle useinkaan. 

Näin kun aivottomana seurasin vain palloa, en tiedä yhtään tapahtuiko pelissä jotain. Ei mitään käsitystä jalkapallosta muuta kuin se, että oli kivan tasaista eikä peliä vihelletty poikki koko ajan jonkun pellesirkuksen takia. Naiset eivät tee sellaista ja siksi heidän kuvaaminen on rentouttavaa sekä miellyttävää.

Veikkausliigaa alempia sarjatasoja kuvatessa tuntuu, että vastaan voi tulla ihan mitä vaan. Vaikka valotaululla lukee TPS – AC Kajaani ja maksaa lipun mennäkseen katsomaan jalkapalloa, ei sillä rahalla välttämättä mitään jalkapalloa saa. Niin kävi keskiviikkona ja niin on käynyt monta kertaa ennenkin.

Peli kajaanilaisia vastaan oli suoraan sanottuna ihan järkyttävä. Olin 10 minuutin jälkeen valmis pakkaamaan kamat takaisin reppuun ja lähtemään katsomon puolella istuneen poikaystäväni kanssa jäätelölle, mutta sitten Ääritalo harhautti maalivahtia ja potkaisi ohi paikasta, josta minäkin olen aikoinaan Rockfutiksessa tehnyt maalin ja olin sentään juonut jaloviinaa pohjalle. Erittäin tyytyväinen olin silti kuvioon, jossa ymmärretään harhauttaa maalivahtia eikä vain potkaista palloa päin häntä ja sitten kävellä pää painuksissa pois paikalta.

Ennen ensimmäisen puoliajan loppua vaihdoin paikkaa ja pääsin kuulemaan kuinka luu tai joku muu napsahti mukavasti poikki AC Kajaanin pelaajan jalasta. Toinen pelaaja huusi tuomarille pää punaisena kato sen jalkaa ja minä olin, että mitä ihmettä te nyt vauhkoatte, minunkin jalkani menee noin, kun on vähän yliliikkuvat nivelet ? Nojuu, vähän pahemmin tuo koipi taisi mennä kuitenkin.

Minun reaktioni kuitenkin oli ensimmäisenä se, minkä AC Kajaani omalla käytöksellään oli saanut aikaiseksi. Heidän pelinsä oli maassa kierimistä, kaatumista, etenkin toisten kaatamista ja kaikkea, mikä sopii enemmän painiin kuin futikseen. Jos on pakko saada repiä toisten paitoja ja tahallaan roikkua jonkun jalassa kiinni omilla jaloilla, eikö voisi keksiä jonkun toisen lajin itselleen kuin jalkapallo? Se, että ambulanssi tilattiin paikalle ihan vahingosta johtuen, oli lähinnä ihme.

Toisaalta eilisten kotona käytyjen keskustelujen jälkeen mietin sitä TPS:n kautta ykkösessä, kun minä kuvasin heitä ekaa kertaa ja silloinhan TPS oli aika ylivoimainen. Ei paljon haitannut mitä repijöitä tuli vastaan, he painoivat päälle silti. Vai oliko silloin sellaisia? Ainakaan en muista, muistan vain sen kuinka TPS voitti matsista toiseen. Ja muistan senkin, että vastaavaa joukkuetta ei ole näkynyt kentällä hetkeen.

Yritän siis sanoa sitä jotenkin vaikean kautta, että jos vastustajan taktiikka on epäjalkapallo, eikö hyvän joukkueen pitäisi pystyä pääsemään siitä yli ja pyörittää vastustajaa oman mielen mukaan? Ja oli se vastustajan taktiikka sitten ihan vaikka vaan puhdas jalkapallo, eikö silti pitäisi pystyä vastaamaan siihen?

Tässä on julkaisukelpoiset kuvat. Siis enempää ei vain ole. Paska peli, paskat kuvat jne. Ei vain oikeasti ollut kuvattavaa. Ehkä ensi kerralla vähän paremmin.