Ykkönen: TPS – FC Haka 29.5.2019
0Juon aamuteetä TPS-mukista, kuten aina pelipäivänä. Tänä iltana suuntaan jälleen kohti Veritas Stadionia, kun siellä pelaavat TPS ja vanha tuttu FF Jaro kloppiajoiltani. Pienen internetin tutkimisen jälkeen voin todeta nähneeni Jaron viimeksi vuonna 2017, vaikka enpä kyllä muista pietarsaarelaisten jalkapallosta oikein yhtään mitään. Kai he jotain osaavat, toivottavasti.
Keskiviikkona kävin Veritaksella syömässä pullaa ja juomassa kahvia ennen ottelua, jossa TPS sai vastaansa vanhan tutun Valkeakoskelta. Kun kävelin Hakan fanien ohi, en voinut olla muistamatta kuinka minullakin luki joskus Haka rinnassa. Hyhhyh. Se oli sitä aikaa, kun SJK kävi vierailemassa Valkeakoskella ja Tehtaan kentällä apilakin kukki vielä. Pakotettiin laittamaan SJK-huivi piiloon ja Hakan liivi päälle. Sittemmin en ole pahemmin logoista ja huiveista välittänyt, mutta niin on mennyt Hakan kenttäkin huonompaan suuntaan, kun ovat rullanneet oikean nurmikon pois ja laittaneet tekonurmen tilalle. Siinä ei apila enää kuki eikä Hietala ota taidekuvia.
Onneksi Turussa on oikea nurmikko. Se on kaunis ja tuoksuu hyvältä.
Kuvasin eri kameralla kuin yleensä, sen ehkä huomaa kuvien väreistä. Tai lähinnä nurmikon väristä. Testasin yhtä kameraa ja päätin vetää koko matsin sillä. Totuttelu uuteen vempeleeseen vie aina aikaa, joten muistikuvat pelistä ovat aika hatarat, koska keskityin vain kuvaamiseen.
Toisella puoliajalla huomasin Lepolan peliasun olevan maailman täydellisin vaaleansininen ja jäin miettimään miksen minä omista mitään vastaavan värisiä vaatteita. Pitäisi hamstrata pelkkää sinistä ja vihreää koko vaatekaappi täyteen.
Olisin halunnut kirjoittaa jotain järkevää jalkapallosta tähän, mutta en yksinkertaisesti muista siitä mitään. Kun kysyn kotona kommenttia, vastaus on ”paska peli”. En muista sitäkään oliko vai ei, sillä olin ilmeisesti kuvaamisen lumoissa koko matsin ajan. Ehkä ihan hyvä niin.
TPS – FC Haka 0 – 1
Kakkonen: SalPa – KaaPo 24.5.2019
Suomalaisessa jalkapallossa hyvää on se, että lähes aina löytyy joku peli, jos kaipaa aladivareita hengaillakseen ulkona katsellen peliä tai jos haluaa lähteä ihan valokuvaamaan. Me päätimme perjantaina suunnata Saloon kuvaamaan paikalliskamppailua, jossa Salon Palloilijat saivat vieraakseen Kaarinan Pojat. Puhun monikossa, sillä miesolentokin oli kuvaamassa tällä kertaa.
Ajattelin ennen peliä, että SalPa olisi vienyt, mutta kyllä se taisikin olla KaaPo, joka hallitsi. KaaPolla ainakin oli enemmän yritystä tehdä maaleja, eivätkä ne kaikki edes yritykseksi jääneet.
Kärrynpyöriä tehneellä pallotytöllä riitti ihailijoita toisella puoliajalla. Jotkut pojat tulivat aidan taakse huutelemaan ja kyselemään kaikkea pelipallon saamisesta tytön juomapullosta juomiseen. Pallotyttöjen kaitsija komensi tyttöä puolen tunnin jälkeen keskittymään peliin, vaikkei se nähdäkseni tytön vika ollut, kun häntä häirittiin.
Joutsenlauma taivaalla ja joutsenlauma kentällä olivat erilaista katsottavaa. SalPan numero 17 nousi suureen suosioon minun silmissäni ja jaksoin papattaa hänestä kotona vielä eilenkin. Oikein eri epeli. Hänestä tulee varmaan vielä joku päivä hyvä tuomari, olen nimittäin kuullut tuollaisista omat säännöt kentällä omaavista pelaajista tulevan mahtavia tuomareita.
En oikein tiedä oliko hänellä tasapainossa vikaa vai miksi hänen oli koko ajan roikuttava paidassa tai toisessa pelaajassa kiinni. Asioiden kieltämisen suhteen hän on kuitenkin ammattikieltäjä ja me kaikki tiedetään nyt hänen hermostuvan vasta sitten, kun häntä lyödään. Näin hän nimittäin sanoi tuomarille, kun tämän seuraavan kuvasarjan tapahtumia selvitettiin hetken aikaa kentän reunalla. En nähnyt, että häntä olisi lyöty, mutta ehkä niin kävi siinä samalla, kun KaaPon pelaaja hermostuksissaan repi paidan päältään huutaen samalla ”haluaksä mun paidan”. Minusta se oli hyvin avokätinen tarjous, koska jonkun eri paidan tämä repijäpelaaja olisi selkeästi halunnut, sillä tuomarikaan ei hänen mielestään tuominnut oikein. Ehkä siis joko KaaPon paita tai tuomarin paita olisi kelvannut hänelle?
Tuomarit toimivat minusta hyvin pelissä ja varsinkin linjatuomari, joka komensi heti, kun näki huonoa käytöstä nenänsä edessä. Minä sen sijaan sain vähän palautetta kotona, ettei minun kuulemma saisi kommentoida peliä kuvaajana niin kuin tein. Saatoin hieman provosoitua nimittäin tästä kaikesta, höhö. Ehkä se on se vimpeliläisgeeni, joka on tuttu Saarikentän kolmospuolelta?
Kaikesta huolimatta KaaPo voitti ja SalPan numero 17 kaltaisia pelaajia tuntuu riittävän lähes joka joukkueessa. Repimistä ja kiinnipitämistä näkyy aika usein, mutta tällä kertaa se kiinnitti huomion kunnolla, kun syntyi kunnon kohtaus aiheeseen liittyen. Ehkä se pahensi asiaa, kun puhuttelun ja paidanvaihtokohkauksen jälkeen sama meininki jatkui, vaikka yleensä tuollaisen tilanteen jälkeen luulisi pelitavan vaihtuvan hieman siistimmäksi.
Ilman näitä pieniä välikohtauksia olisin kirjoittanut tähän pelin olleen tasaista läpsyttelyä, missä kaarinalaiset nyt vain tekivät pari maalia ja salolaisilla ei puhti riittänyt maalintekoon asti. Kovimmat jätkät pelissä olivat tuomarit ja kärrynpyöriä tehnyt pallotyttö.
SalPa – KaaPo 1 – 2