Oi ihanaa, taas maanantai!

Kuinka voit? Nukuitko hyvin?

Itselleni sunnuntain ja maanantain väliset yöt ovat usein todella tuskaisia, mikä heijastuu maanantaihin joka kerta. Olen väsyneenä hirviö eikä minun kuuluisi sellaisena mennä töihin ollenkaan. Yleensä ihmishirviönä keskitän kaiken energiani palvelemaan asiakkaita hyvin, mutta muuten sitten olenkin mielelläni omissa oloissani ja puhumatta kellekään. Olen hirveän herkkä kaikille tunteille ja tunnelmille, enkä kestä väsymystä yhtään.

Jos haluaa hyvän päivän, täytyy taustalla olla hyvin nukutut yöunet. Se ei silti vielä itsessään aina riitä vaan jos haluaa olla kovin lennokas ja säteillä ympärilleen, kannattaa jo silmät aukaistessaan ajatella päivästä tulevan tosi hyvä. Sillä on eniten merkitystä miten ajattelee.

Tietysti universumi aina tuo jekkuja eteen, etenkin niinä tosi hyvinä päivinä, mutta ei saa lannistua. Pienet epäonnistumiset kannattaa unohtaa nopeasti ja sitten vaan tukka putkella eteenpäin. Niin ne mummotkin lumessa etenevät, siinä ei auta risut eikä männynkävyt.

Aika harva odottaa syksyä innoissaan, vaikka kyseinen vuodenaika merkitseekin usein uusia alkuja. Tenavat aloittavat koulun, itsekin saattaa aloittaa opiskelun, päättää raivata vaatekaapit tai aloittaa jonkun uuden harrastuksen, mitä vaan mitä ikinä keksii ja tekee mieli. Kesän jäljiltä kaipaa jotain uutta pimeneviin iltoihin.

Sitten on meitä, jotka havahdumme siihen, ettei meidän syksyssä ole mitään uutta alkua. On vain sama vanha työ, samat ongelmat, sama koti, sama mies ja samat harrastukset.

Uusissa aluissa ei ole mitään pahaa, mutta olen huomannut minulle tekevän hyvää opetella löytämään omasta arjestani kehitettävää. En voi aina aloittaa uutta, jotta voisin jättää asioita kesken vaan minun täytyy kehittää vanhaa oppiakseni olemaan kärsivällinen ja ehkä jopa parempi ihminen.

Kaikista eniten inspiroi tällä hetkellä oman kunnon parantaminen pitkillä kävelylenkeillä mieluiten metsissä ja vähän lyhyemmillä hölkkäilyillä. Haluan mun entisaikojen juoksukunnon takaisin ja nyt näyttää siltä, että olen pääsemässä vihdoin sen projektin kimppuun. Eilen käytiin kävelemässä 10 km ja nyt jaloissa tuntuu, ah!

Ulkoilusta tulee mahtava olo ja tekee hyvää lähteä iltaisin ulos, kun on kökkinyt koko päivän sisällä toimistossa. Lenkkeily on myös siitä hauska harrastus, että itselleen voi asettaa vaikka ja mitä tavoitteita. Kilometrimäärät ja vauhti, nälkä kasvaa kunnon parantuessa.

Painoni jumitti aika hyvin koko elokuun ja syyskuun alun samoissa lukemissa, mutta nyt on taas suunta alaspäin. Yritän koko ajan kiinnittää enemmän huomiota syömisiin, jotta saisin koko paletin tarpeeksi monipuoliseksi, ettei mistään vitamiineista muodostuisi puutoksia. Puutostilat ovat ärsyttäviä, vaikuttavat ihan kaikkeen ja saattavat olla laihtumisen esteenä (ferritiiniarvot).

Minut tuntevat ihmiset eivät liene yllättyneitä, kun sanon, että tarvis vähän järjestellä kamoja täällä. Mun vaateosasto on edelleen ihan räjähtänyt käsiin meidän Patton-huoneessa ja tarvisi jatkaa hommia siellä. Haluaisin vielä joku päivä esitellä teille kauniin ja siistin työhuoneen. 

Muut huoneet sentään ovat hallinnassa, mutta valoa kaipaamme tänne. Olohuoneeseen on tarkoitus löytää joskus jostain jalkalamppu (ei mitään vinkkejä hyvistä kaupoista olisi?) ja eteiseen tarvisi jonkun ihan perusvalaisimen, kun vaan saisi aikaiseksi hankkia sellaisen. Piti kesälomalla mennä käymään Valaisin Grönlundilla, mutta ei me sitten ikinä ehditty sinne asti. Kaarinaan on niin kamalan pitkä ;D

Sinänsä hassua laittaa työ ja bloggaaminen samaan kasaan, vaikka kumpikin ovat aika kaukana toisistaan. Työ bloggaamisesta ja bloggaaminen työstä. Unelmahan olisi blogata työkseen, vähän niin kuin joka toisella bloggaajalla.

Tykkään mun työstä, mutta en tiedä onko mun tarkoitus tehdä samaa koko loppuelämä. Tuskin. Haluaisin löytää oikean suunnan. Rakastan asiakaspalvelua ja tyytyväisiä asiakkaita, mutta en silti näe itseäni perinteisenä myyjäasiakaspalvelijana enkä välttämättä minään verovirkailijanakaan.

Joskus oikean suunnan kanssa on vain pakko odottaa, sillä lopulta se kuitenkin selviää. Ehkä olen nyt asiakaspalvelija ja ihmisten pelastaja tajutakseni sen olevan oikea suunta mulle. Eri asia vain mihin sitä tietä pitkin pääsee.

Sellaiset kevyet sunnuntaipohdinnat tähän väliin. Seuraavaksi ohjelmassa on leipomista, koska kukapa ei suklaatiikerikakkua haluaisi. Leipominen on ihanan rentouttavaa ja tuoksuu hyvältä. Mahtavaa sunnuntaita teille! Kertokaa onko teidän syksyssä uusia alkuja!