Hae
Mari Hietala

Puhelu, joka muutti kaiken vuosi sitten

Olen suurimman osan elämästäni ollut vähän pihalla siitä, mikä haluaisin olla isona. Niin kuin työkseni. Ammatiltani. Osaan puhua aiheesta vain yhden lauseen verran ja se kuuluu näin: ”en oikein tiedä mikä minusta tulee isona”.
Nyt olen jo aika iso, mutta en vieläkään tiedä. Vuosi sitten olin todella syvällä näiden mietteiden kanssa, sillä työelämässäni oli pari sellaista konfliktia, jotka saivat minut puhisemaan raivosta itsekseni. Muistan, kun laitoin instaan kuvan, jossa on teksti ”Sometimes I get to the point of frustration, that I just become silent.”, koska saadessani tarpeeksi on vain parempi olla hiljaa. Vihata, olla hiljaa, kerätä itsensä ja nousta taas voittajana ylös.
Tuon instakuvan laittamisen jälkeen meni pari päivää, kun olin jälleen samassa pisteessä. Ajattelin universumin yrittävän kertoa jotain siihen suuntaan, että varmaan pitäisi jo osata päättää mitä haluaisin alkaa tehdä isona oikeasti, mutta olin väärässä. Se kertoi vasta muutamaa tuntia myöhemmin vastauksia ammatinvalintakysymykseen itselleen ominaisella tavalla, ovelasti. Ovelinta asiassa lienee se, ettei työelämäni muuttunut, mutta koko muu elämä kyllä.
Olen pari kertaa kertonutkin täällä blogissani miten nykyinen parisuhteeni sai alkunsa yhdestä puhelusta töissä. Siitä tulee tänään vuosi.
Ihana vuosi.
Vaikka edelleen olen samassa työssä kuin vuosi sitten, siihen yhteen merkittävään puheluun johtanut tapahtumaketju antoi ainakin yhden vastauksen. Minä motivoidun siitä, kun saan pelastaa ihmisiä pulasta mielellään yhdessä jonkun toisen prosessin osan kanssa. Niin kävi vuosi sitten ja monta kertaa sen jälkeen. Pitkään aikaan en ole seilannut syvissä vesissä siksi, etten tietäisi mikä haluaisin olla isona, olen vain seilannut.
Olen ajatellut oman uran rakentuvan sitten, kun sen aika on. Oletin sen ajan olleen vuosi sitten, kun asioille olisi pitänyt tehdä jotain työelämää ajatellen, mutta ei se ollutkaan. Olikin vain aika löytää intohimo oman työn sisältä, se jokin miksi herätä joka arkiaamu lähteäkseen työpaikalle ja jättää uran ajattelu sivuun siksi aikaa, kun muuttaa kaiken muun elämästään.
Tässä sitä sitten ollaan. Seilailemassa. Jonain päivänä tiedän, mikä musta tulee isona.

Melkein neljät uudet kengät kuukaudessa

* postaus sisältää mainoslinkkejä
Olen tainnut kuukauden sisään elää jokaisen naisen unelmaelämää, olen nimittäin ostanut kasapäin uusia kenkiä! Mun pitäisi hankkia myös uusi laukku ja korvata vanhat huivit laadukkaammilla, mutta ne jääköön johonkin seuraavaan kertaan. Tämä talvi on pyhitetty kengille, joilla pysyy pystyssä.
Kun kuukausi sitten kaaduin ja sain aivotärähdyksen, oli parempien talvikenkien hankinta aika selkeää. Ensin hankin kitkapohjaiset Icebugit (nämä), jotka ovat täydelliset lumisille kaduille. Jääkelejä silmällä pitäen ostin Salomonin piikkikengät (nämä), koska en vain luota enää pystyssä pysymiseen. Aika moni lenkki viime viikoilta olisi jäänyt tekemättä ilman noita Salomoneja. Jaloilla meni hetki tottua niiden tietynlaiseen kovuuteen, mutta se ei vauhtia hidastanut.

Uusin talvikenkähankintani ovat näissä kuvissa näkyvät harmaat Palladiumit. Ihastuin niihin joulun aikoihin, mutta jäin miettimään vielä viitsinkö ostaa -20 % alennuksella. Kävi se perinteinen: kun olisin ollut valmis ne ostamaan, niitä ei enää ollut minun koossa. Netistä metsästäminen ei ollut helppoa, mutta löysin yhden parin omaa kokoani Defshopista (täällä kaikki heidän Palladiumit ja täällä Stadiumin).

Olen edelleen tosi ihastunut tähän viimeisimpään hankintaani. Ne ovat ihanan harmaat! Olen halunnut harmaat kengät jo monta vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Vähän liukkaat ne ovat kitkojen ja piikkien jälkeen, mutta sehän on ihan normaalia näissä meidän sääolosuhteissa.

Melkein neljännetkin kengät ostin kuukauden sisään, kun tilasin Flatteredilta yhdet korkkarit ajatuksena laittaa ne Urheilugaalaan. Koko 35 kuitenkin tippui jalasta, joten ei auttanut kuin palauttaa. Ne olivat niin kauniit, että olisin halunnut pitää ne, mutta joku järjen ääni tässä asunnossa komensi palauttamaan. Nyt mua vieläkin vähän hiertää tämä, koska tajusin vihdoin miksi naiset ovat aina ihan hulluna kauniiden kenkien perään.
Mitkä sun luottotalvikengät on?