Kosmetiikka-aiheisia postauksia pyydetään aina välillä, joten täältä tuloo! Tiesittekö muuten, että mua häiritsee tosi paljon välillä, kun puhun joko turkua tai pohojammaata mun instastooreissa? Jään aina itse kuuntelemaan itseäni, kun puhun ja lopulta sekoan sanoissani eikä koko puhumisesta tule yhtään mitään. On vaan niin väärän kuuloista, jos lyhentelen sanoja tai vastaavasti lisäilen tavuja johonkin. En tiedä kiinnittääkö kukaan muu huomiota mun murresanoihin, mutta itsellä särähtää korvaan vähän väliä.

Noh, se kosmetiikka. Elän kosmetiikan suhteen aikaa, jossa tärkeintä on päästä eroon joistakin vanhoista tuotteista, jotta saan uusia käyttöön. Olen saanut jonkun verran testiin tuotteita enkä malttaisi odottaa, että saan korkata ne käyttöön. Toisaalta näissä tällä hetkelläkin käytössä olevissa seassa on blogin kautta saatuja tuotteita myös.

Kasvovetenä minulla on nyt käytössä ihan just käyttöön otettu Farfallan laventelikasvovesi. Vaikuttaa kivalta, hyvin rauhoittavalta kuten laventelista voi päätellä. Farfalla on itselleni hieman vieraampi merkki. Törmäsimme tähän tyttöjen kanssa messuilla viime syksynä ja sain pari putelia testiin. Nyt vasta otin käyttöön tämän kasvoveden ja ainakin ensikokemus on hyvin positiivinen. Farfalla on luonnonkosmetiikkaa eikä heidän tuotteitaan testata eläimillä.

Silmänympäryksille käytän vaihtelevasti Dr Botanicalsin öljyä (täältä) ja Clarinsin voidetta (täältä). Kumpikin pinkkejä puteleita ja kivan kosteuttavia. Etenkin tuo öljy on kyllä hintalaatusuhteeltaan aika erinomainen.

Yövoiteina käytän vaihtelevasti aivan ihanaa ja ylikosteuttavaa ESPAn terapiavoidetta (täältä) ja Cliniquen myöskin hyvin kosteuttavaa voidetta (täältä). Epätoivoisesti yritän kuluttaa ACOn voidetta (tämä) päivisin ja epätoivoista se on siksi, etten malttaisi odottaa sen loppuvan jo. Meillä on viharakkaussuhde sen kanssa. Se ei ehkä ole ihan paras minun iholleni jostain syystä. En oikein tiedä eikö sen teho riitä vai onko siinä jotain ainesosia, jotka eivät vain sovi vai mikä juttu, mutta ACO ei nyt oikein lähde.

Arkimeikkini on tällä hetkellä nopea. Otin Avrilin BB-voiteen (täältä) käyttöön juuri, vaikka sain sen blogin kautta jo viime vuonna. Ihan kiva voide on hän. Ripsivärinä mulla on Lookfantasticin boksin mukana tullut douccen maskara (tämä), joka ei aluksi kovin vakuuttava ollut. Se varisi kuin olisi ollut kovinkin kuiva, mutta nyt viime aikoina se on pysynyt ihan hyvin siellä missä pitääkin. En silti tämän kokemuksen perusteella ostaisi tuotetta. Kulmiin suttaan Glomineralsia ja huuliin ihanaa Boho Green Make Upin huulipunaa sävyssä Capucine (täältä, saatu blogin kautta). Sävy on just täydellinen tähän kevääseen.

Käpsyteltiin joku viikko sitten muutaman kerran vähän pidempi lenkki, joku 8 kilometriä ja mietin, että vuosi sitten tähän aikaan pisin lenkkini oli ehkä 3-5 kilometriä. Kunto (ja reisipalat) on kasvanut ihan huimasti vuodessa!

Viime keväänä kova tavoite oli alkaa taas juosta, mutta hölkkähaaveet unohtuivat, kun tarjolla oli kävelylenkkejä uuden tuttavuuden kanssa. Nyt kun vuosi on kulunut tuosta, olen sitä mieltä, että oli oikeastaan ihan paras rakentaa ensin jonkinlainen pohjakunto ennen kuin edes miettii juoksemista.

Tiedän kävelemisen olevan ajatuksenakin jo aika kamala useimmille ihmisille, koska se on niin hidasta. Niin järkyttävän hidasta. Minusta pitkien kävelylenkkien harjoittaminen maksaa itsensä takaisin lopulta silti. Ainakin minulla on nyt todella hyvä mieli siitä, että ollaan sinnikkäästi viikosta toiseen pyritty ehtimään edes yhdelle vähän pidemmälle lenkille, sillä se näkyy yleisesti olossa, olemuksessa ja jaksamisessa. Jos haluaisin alkaa nyt juosta, uskon sen olevan helpompaa kuin yrittää rakentaa juoksukuntoa täysin nollasta.

Usein sitä saattaa myös lipsahtaa vertailemaan itseään muihin ja muiden suorituksiin, mutta jokainen tietää, ettei se ole järkevää. Siksi onkin hyvä pysähtyä joskus muistelemaan missä oli vuosi sitten menossa. Minä esimerkiksi hölköttelin viime vuoden helmikuussa ainoastaan yhden lenkin ja sen jälkeen sairaistuinkin influenssaan. Maaliskuussa 2018 lenkkejä tuli 4 ja niiden pituus todella oli siinä 3 km pintaan. Tänä vuonna olen lenkkeillyt helmikuussa 8 kertaa ja nyt maaliskuussa on takana 3 lenkkiä, joista lyhin on ollut 4,5 km.

Aina toki nämä mitatut kierrokset eivät ole olleet mitään nopeimman keskivauhdin havittelua vaan on myös ollut niitä päiviä, kun halutaan vain nauttia ulkoilmasta. Käppäillään pari tuntia ulkona ja kilometrejä kertyy se, mitä kertyy. Tämäkin on aivan uutta vuoden takaiseen minään verrattuna ja tykkään muutoksesta. Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän ihminen pönöttää sisällä, sitä huonompi vastustuskyky hänellä saattaa olla. Ihminen tarvitsee happea ja siksi kaiken ulkona suoritetun liikkumisen ei tarvitse olla nimenomaan sitä suorittamista. Ulkoilu ja ulkoilmasta nauttiminen on parasta stressinpurkua ♥ Vai mitä mieltä sinä olet? Missä tilanteessa sinä olit elämässäsi vuosi sitten?