Täällä ollaan, Vimpelissä! Me vietetään juhannus täällä maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa. Tänään mennään ehkä mato-ongelle mökille ja iltapalaksi syödään pavlovaa, jota ei vielä ole edes tehty.

Tulimme Vimpeliin keskiviikkona Hossasta, läheltä Kuusamoa. Ajomatkaa oli ihan tarpeeksi, mutta sen jälkeen tässä onkin tullut huilattua, kun ei ole ollut mitään pakollista. Eilen kävimme Alajärvellä kaupassa ja pullakahvilla Luoma-ahon leipomossa. Loppupäivä meni Vaakun touhuja seuraillessa ja myöhemmin illalla kävimme vielä ajelulla.

Vaakku on meidän lemmikkivaris. Se oli löytynyt pihasta haahuilemasta reilu viikko sitten ja äiti on sitä ruokkinut siitä lähtien. Se asuu joka aamu samassa paikassa puuladon vieressä, josta se lähtee päiväkävelylle laajentaen reviiriä koko ajan. Se ei vielä lennä, mutta treeni on kovaa päivittäin. Se sanoo kraak ja juttelee isompien varisten kanssa, joista emme oikein ole päässeet selvyyteen onko joku niistä hänen emonsa vai miksi ne isommat pyörivät puissa tässä lähellä pitäen Vaakkua silmällä.

Vimpelin juhannus on mieleeni, kun luonto kukkii ja täällä yötön yö ei ole aivan yhtä kirkas kuin pohjoisemmassa. Aurinko laskee kunnolla yöllä, mutta täydellisen pimeää ei silti ehdi tulla missään vaiheessa. Lappajärvi on kaunis meteoriitin luoma lätäkkö ja ilma on puhdasta hengittää. Täällä on hyvä olla lomalla ?

Ihanaa keskikesän juhlaa sulle, nauti! ?

Toisen Norjassa vietetyn yön jälkeen pakkasimme kamat autoon ja suuntasimme pösön nokan jälleen kohti etelää. Matka Kabelvågista Henningsværiin ei ollut pitkä, vain 25 minuutin ajelu ja pääsimme ihmettelemään elämää pienessä kalastajakylässä.

Henningsvær oli meidän tämän kertaisen lofoottiajelun päätepiste. Kävimme kääntymässä jalkapallokentällä Veikkausliigapallon kanssa, otimme vähän kuvia ja sitten posottelimme tiehemme.

Tämä Henningsværin kenttä on nähtävyys. Voin kuvitella kuinka mahtavia futiskuvia kentältä saisi, kun takana siintää meri ja vuoret. Tekonurmi oli aika pitkää ja toisaalta pohdimme kuinka monta palloa mereen on hukattu tuolta toiselta laidalta. Entinen maalivahti halusi testata kuinka pitkän sivurajaheiton hän pystyy heittämään (pitkän!) ja olin varma, että pallo lentää mereen, kun hän viskasi sen juuri siihen suuntaan.

Henningsvær oli muuten hyvin kodikas ja pieni kylä. Kadut olivat yhtä kapeita ja ahtaita kuin Suomesssa jossain Vanhassa Raumassa tai Vanhassa Porvoossa. Tie Henningsværiin on myös kapea ja mietinkin mahtaako talvikuukausina käydä edes mielessä kylästä poistuminen, jos tuolla siis asuisi. Ja toisaalta, mihin tuollaisesta kalastajakylästä haluaisi pois koskaan? Lofooteilta ja Norjasta joutuu hetken ajella, jotta pääsee johonkin toisenlaisiin maisemiin.