Saatan tulla vähän jäljessä näissä mun kesälomareissupostauksissa, kun näin kaksi kuukautta myöhemmin ollaan päästy Vimpelin kuviin asti. Oltiin kesäkuussa siis yksi yö Torniossa, yksi yö Ruotsissa, pari yötä Norjassa, yksi yö Kilpisjärvellä, yksi Rovaniemellä ja kaksi Hossassa ennen kuin ajelimme Vimpeliin hieman useammaksi yöksi. Halusin nähdä Vimpelin yöttömän yön pitkästä aikaa, vaikka jokseenkin hämärähän se oli pohjoisen ihan oikean yöttömän yön jälkeen.

Vimpelissä meitä oli vastassa vanhempieni lisäksi heidän lemmikkivariksensa Vaakku, jota vaanimme päivin ja öin niin paljon, että lopulta hän suuttui ja lähti meitä karkuun johonkin pois. Onneksi hän palasi sitten heti meidän lähtömme jälkeen takaisin, ettei nyt aivan mököttämiseksi mennyt koko homma.

Äiti oli löytänyt hänet viikkoa tai paria meidän tuloamme ennen jonkun puukasan päältä ja alkanut ruokkia häntä. Hän jäi pihaan asumaan, kunnes sitten lopulta katosi eikä koskaan enää palannut. Todennäköisesti hän oppi siis lentämään vihdoin.

Juhannuksena kävimme ajelemassa Lappajärvellä Kärnässä, pysähdyimme Hietojalle ja kiersimme vielä Lakiksella käymään. Tässä seuraavassa kuvasarjassa on siis Lappajärvi monesta eri suunnasta. Kaunis lätäkkö.

Hieman meidän visiittimme jälkeen Lakiksen kuntoportaat saatiin valmiiksi, joten jos Etelä-Pohjanmaalla kaipaa kunnon porrastreeniä, kannattaa suunnata Vimpeliin. Portaat ovat pitkät ja maisema ylhäällä mieletön.

Keskikesää alkaa olla jo vähän ikävä. Näitä kuvia kun katsoo, en ehkä ole vielä valmis päästämään irti kesästä. Kesä 2019 oli muutenkin mahtava ja etenkin koko kesälomareissu, se oli täynnä hienoja kokemuksia!

Kummasti taas venyi pienoinen tauko jalkapallon valokuvaukseen, mutta eilen kiipesin Turun Urheilupuiston yläkentälle kameran kanssa. Jotenkin vain tuntuu edelleen, että tarvitsen tilaa futismatsien välille. Ylikunnosta paraneminen taitaa todella viedä aikansa.

Onneksi joka kerta raahauduttuani paikalle, olen voinut todeta pitäväni jalkapallon valokuvaamisesta edelleen yhtä paljon kuin aina ennenkin. Joka kerta futis on viihdyttävää paitsi silloin, kun se ei ole. Sitä harvemmin sattuu Naisten Liigassa, koska naisten tapa pelata ei koskaan tunnu olevan pelkkää tylsää puolustamista.

Kuvasaaliini matsista jäi jokseenkin suppeaksi, mutta parempi pari kuvaa kuin ei mitään. Eikö niin?

Toisella puoliajalla elettiin jännittäviä aikoja, kun tuomarin lippu meni rikki ja hän joutui hakemaan uuden tilalle. Jännittävää oli myös se, kun Ruohomaan Hanna pääsi kentälle ja minun henkilökohtainen tavoitteeni oli saada hänestä kuva. En muistanut kuinka hankalaa se onkaan ennen kuin kävin näitä kuvia läpi nyt. Hih! Jotkut asiat eivät vain muutu ?

Nappiskuvat ovat tainneet tänä vuonna vaihtua koirakuviin, vaikkei minulla varsinaisesti mitään koirakuumetta ole. Jos saisin valita, ottaisin kissan ennemmin kuin koiran, mutta tällä hetkellä en kyllä ole ottamassa yhtään mitään.

Niin se jalkapallo. Kovin oli yritystä puolin ja toisin takoa maaleja, mutta eipä niitä syntynyt kuin kaksi. Yksi molemmille joukkueille. Ihan hyvin Tepsiltä HJK:ta vastaan.

TPS:n kausi jatkuu alemmassa loppusarjassa, jonka otteluohjelma on vielä täysi mysteeri, mutta eiköhän se pian selviä. Sitten nähdään taas yläkentällä!